Sikojen hännänpurenta on hyvinvointiongelma, ratkaisua etsitään seurantasovelluksen avulla

Suomessa on kasvatettu pitkähäntäisiä – ja vain pitkähäntäisiä – sikoja jo lähes kaksikymmentä vuotta. Olemme Ruotsin tavoin noudattaneet EU:n laajuista rutiininomaisen hännäntypistyksen kieltoa alusta lähtien ja olleet ylpeitä pitkähäntäisistä possuistamme.

Muualla Euroopassa direktiiviä on tulkittu aivan toisin: ”rutiininomaisuus” on ymmärretty huomattavasti väljemmin kuin meillä, samoin kuin direktiivin sanamuodot siitä, että kaikkea mahdollista on kokeiltava, ennen kuin typistykseen voi turvautua. Käytännössä sikojen hännät siis typistetään direktiivin vastaisesti kaikissa EU-maissa Suomea ja Ruotsia lukuun ottamatta.

Typistyksen voi kieltää, hännänpurentaa ei

Hännäntypistys tai sen kieltäminen eivät itsessään ratkaise hännänpurentaongelmaa, vaan avainasemassa on sian kokeman stressin vähentäminen. Tuottajaa voi kieltää typistämästä häntiä, mutta sikaa ei voi kieltää puremasta toisen häntää – ei, vaikka se olisi typistettykin. Hännänpurentaa ilmenee myös sioilla, joilla häntä on typistetty.

Hännänpurenta on edelleen haaste monella tilalla. Se heikentää sikojen hyvinvointia, ja on samalla kertaa sian stressin syys ja seuraus.

Tuottajille hännänpurennan purkaukset aiheuttavat niin ikään stressiä ja ahdistusta, lisätyötä ja kustannuksia. Hännänpurennan ehkäisy on vaikeaa, eikä ongelmaan ole olemassa yhtä, kaikilla tiloilla toimivaa varmaa ratkaisua.

Hännänpurenta on yleistä: tuoreen suomalaistutkimuksen mukaan alle puolet teurastamoille tulleiden sikojen hännistä on täysin koskemattomia. Suurin osa purentahavainnoista viittasi lieviin puremiin. Hännänpurennan yleisyys vaihtelee paljon sikaerien välillä, mikä kertoo tilojen välisestä erosta hännänpurennan ehkäisyssä onnistumisessa.

Saparo-sovellus avuksi hännän- purennan seurantaan ja ehkäisyyn

Stressiä ja siten hännänpurentaa aiheuttavia tekijöitä on monia, ja siksi tiloilla on tärkeää seurata suunnitelmallisesti hännänpurentatapauksia. Teurastamoilta saatava data hännänpurennasta on arvokasta tietoa tuottajalle, mutta hännänpurennan asteikko on siinä toistaiseksi melko karkea, ja tieto tulee aina jälkikäteen.

Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan tutkijat ovat panneet hynttyyt yhteen sovelluskehittäjien kanssa. Reaaliaikaiseen, tarkkaan tilatason hännänpurennan seurantaan kehitetään matkapuhelimessa käytettävää ilmaista verkkosovellusta, jonka avulla sikatilallinen tai tilan työntekijä voi sikalakierroksella havainnoida ja merkitä eriasteiset hännänpurennat sikalan, osaston tai jopa karsinan tasolla. Sovellusta kehitetään alustavasti lihasikaloiden käyttöön, mutta myös välikasvatussikaloiden sovellukselle on vihreää valoa näkyvissä.

Sovelluksen avulla on myös mahdollista kartoittaa hännänpurennan riskitekijöitä tilalla. Tarkkailu ja sikalan olosuhteet ovat avainasemassa hännänpurennan ehkäisyssä, ja sovelluksen avulla voi seurata, miten erilaiset tapahtumat ja toimet tilalla vaikuttavat hännänpurentaan.

Sovelluksen kehittäminen perustuu läheiseen yhteistyöhön 15 vapaaehtoisen lihasikalan kanssa. Sikatuottajia haastatellaan hännänpurentatilanteiden hoidosta, motivaatiotekijöistä ja hallinnan haasteista, ja käydään yhdessä läpi sikalan olosuhteet sekä hännänpurentatilanne ja riskitekijät. Vapaaehtoiset sikatuottajat koekäyttävät parhaillaan sovellusta, joka valmistuu kaikkien halukkaiden käyttöön ensi vuoden keväällä.

Sovelluskehityksessä ovat yhteistyössä ETT ry ja Suomen Sikayrittäjät ry. Hanke on maa- ja metsätalousministeriön rahoittama.

EU-maat tuskailevat hännänpurennasta luopumisessa

Suomessa pidetään saparot pitkinä ja toimitaan hännänpurennan vähentämiseksi, mutta muissa EU-maissa painitaan vielä typistyksen lopettamiseksi. EU vaati muutama vuosi sitten jäsenmaita ryhdistäytymään ja laatimaan kansalliset suunnitelmat typistyksestä luopumiseksi. Eurooppalaiset tuottajat, toimittajat ja tutkijat vierailivat suomalaisilla sikatiloilla, haastattelivat sikayrittäjiä ja asiantuntijoita, tarkkailivat ja videokuvasivat sikoja ja analysoivat, miten saparoiden kanssa pystyy pärjäämään.

Lopputulemana todettiin muun muassa, että vakaat pito-olosuhteet, asianmukainen ruokinta ja tutkimis- ja tonkimismateriaalin tarjoaminen edistävät sikojen hyvinvointia ja auttavat pitämään hännänpurennan kurissa. Hännällisten sikojen kasvattamisella Suomen oloissa on tosin hintansa: tila, tonkimismateriaali ja rehu eivät ole ilmaisia, työvoiman palkkaaminen on suhteellisen kallista, ja ilmasto asettaa omat vaatimuksensa rakentamiselle.

Nyt jäsenmaat tuskailevat uudestaan kansallisten suunnitelmiensa kanssa, sillä edellinen kierros ei tuottanut toivottua tulosta. Toimenpidesuunnitelmat hännäntypistyksestä luopumiseksi on tehtävä uudestaan, ja uutta EU-lainsäädäntöä sikojen pidosta on luvassa parin vuoden sisään.

Suomi on edelleen pitkähäntäisten sikojen kasvatuksen mallimaa, ja pysyy toivottavasti sellaisena jatkossakin huolellisen hännänpurennan ennaltaehkäisyn ja reaaliaikaisen seurannan ja toimeen tarttumisen avulla. ◻