Maidontuotannosta on tullut kallista

Maidon kokonaistuotantokustannus on noussut Euroopan maidontuottajien (EDF) talousvertailussa mukana olevilla tiloilla vuodesta 2021 vuoteen 2024 keskimärin peräti 1 500 euroa lehmää kohti ja 12 eurosenttiä energiakorjattua maitokiloa kohti. Onneksi myös maitotulo on kasvanut.

Ensin nousivat rehukustannukset, ja jonkin verran myöhemmin myös muut kuin rehuun liittyvät kustannukset. Myös aiemmin eri vuosien välillä melko tasaisina pysyneet kiinteät kustannukset ovat nousseet rajusti viimeisen neljän vuoden aikana 115 pitkäaikaisessa seurannassa mukana olleilla EDF-tiloilla ympäri Euroopan. Maidontuotannosta on tullut erittäin kallista.

Kustannusten nousun vastapainoksi onneksi myös maitotulo on kasvanut viimeisten kolmen vuoden ajan. Lehmien keskituotoksen ja tilakohtaisen meijeriin toimitetun maitomäärän kasvu eivät ole riittäneet korvaamaan kustannusten nousua, vaan viimeisen neljän vuoden aikana tilojen voitto on syntynyt johtuen tavanomaista korkeammasta maidon hinnasta. Vuonna 2024 kustannusten nousu on tasoittunut, mutta varsinaista kustannusten laskua ei liene tiedossa, koska inflaatio vaikuttaa edelleen kustannuksiin. Kun kaikista tuloista mukaan lukien tuet vähennetään kaikki kustannukset, jotka sisältävät pääoman ja työn, jää jäljelle yrittäjän voitto. Suomen EDF-ryhmän yrittäjän voiton keskiarvo oli 5,8 eurosenttiä energiakorjattua maitokiloa kohti vuonna 2024, kun tavanomaisten EDF-tilojen keskiarvo oli 5,9 eurosenttiä energiakorjattua maitokiloa kohti.

 

Tulossa haasteita ja mahdollisuuksia

Maidontuotannon kustannuksia ja tuotantopanosten hintoja nostaa erityisesti yhteiskunnasta tulevat vastuullisuusvaateet ja säätely. Tanskassa on jo käytössä hiilivero ja ennallistamistoimenpiteet. Myös tulevat navettojen uudet tilavaatimukset nostavat kustannuksia ennestään. Vastaavasti Hollannissa maidontuotannon kustannukset ovat nousseet korkeiksi niukan peltomäärän ja tiukkojen fosfori- ja ammoniakkirajoitusten vuoksi. Pellon hinta alkaa olla monissa maissa hyvin korkea ja tarjonta niukkaa. Lisäksi työvoiman ja jatkajien saanti maidontuotantoon on koko Euroopan laajuinen haaste. Oman lisänsä soppaan tuo ilmastonmuutoksen aiheuttamat sään ääri-ilmiöt sekä lisääntyvät eläintaudit.

Tänä vuonna Euroopassa sinikielitauti ja Lumpy Skin -tauti siirsivät lehmien poikimisia loppuvuoteen, ja tämä sekä myös muualla maailmassa kasvanut maitomäärä ovat lisänneet markkinoilla olevan maidon määrää, ja maidon hinta on laskussa eri puolilla Eurooppaa.

Pitkän tähtäimen ennuste maidon hinnalle näyttää kuitenkin hyvältä viimeisimmän Euroopan komission EU Agricultural Outlookin mukaan. Raportin mukaan EU:n maidontuotanto tulee keskipitkällä aikavälillä tasoittumaan ja pysymään suunnilleen nykyisellä tasolla. EU ohjaa maidontuotantoa kestävämpiin maatalous- ja elintarvikejärjestelmiin, minkä keinoin maidonviennin lisäarvon ennustetaan kasvavan.

Euroopan raakamaidon hinnan notkahduksen ennustetaan olevan vain muutaman vuoden mittainen ja vuonna 2035 hinta olisi 56 eurosenttiä maitokiloa kohti. Hinta tulee ennusteen mukaan pysymään kymmenen vuoden ajanjaksolla keskimäärin yli 45 eurosenttiä maitokiloa kohti.

Euroopan maidontuotanto näyttää siirtyvän itään ja etelään samalla, kun perinteisten isojen maitomaiden tuotanto on tasoittunut. Irlannissa maidontuotannon kasvu on ollut isoa viimeiset 10 vuotta, mutta kustannusten nousu ja ravinteiden käytön rajoitteet ovat leikanneet kasvun. Onko tuotannon kansalliset rajat saavutettu perinteisissä maitomaissa? Tuotannon kasvua rajoittavat vastuullisuusvaateet, sääntely, rahoituksen, pellon ja työvoiman haasteet rajoittavat tuotantoa ehkä enemmän, kuin Itä- ja Etelä-Euroopassa.

Kokonaiskustannukset ovat nousseet

Suomen tilojen kokonaiskustannustason keskiarvo on EDF-maaryhmien tavanomaisten tilojen korkeimpia. Suomen EDF-ryhmän keskimääräinen ostorehukustannus (13,8 eurosenttiä energiakorjattua maitokilo kohti) on kilpailukykyinen, mutta kotoisen rehun- ja muut kuin rehukustannukset ovat selvästi korkeammat. Vuonna 2024 Suomen EDF-ryhmän keskimääräinen kaikki tuet sisältävä kokonaistuotto energiakorjattua maitokiloa kohti on myös vertailun korkeimpia. Suomalaistilojen voitto syntyy käytännössä kokonaan EU- ja kansallisten tukien ansiota. Maito- ja eläintulot eivät riitä kattamaan kustannuksia suomalaisilla EDF-tiloilla. Suomen ryhmän lisäksi myöskään Ranskan, Hollannin ja Itävallan tavanomaiset tilat eivätkä minkään maan luomutilaryhmät pystyneet tekemään voittoa ilman tukia vuonna 2024. Ruotsin tavanomainen tilajoukko pystyy tekemään keskimäärin pienen voiton myös ilman tukia. Parhaiten voittoa ilman tukia keräsivät Italian ja Tanskan EDF-tilaryhmät. Tuki kasvattaa näissä maissa tilojen voittoa.

Kaikkien maiden EDF-tilaryhmien kustannukset ovat nousseet viimeisen neljän vuoden aikana. Seurannassa on mukana samat neljä vuotta tuotantokustannuslaskelmaa tehneet tilat. Suomen ryhmän keskimääräiset kustannukset ovat nousseet kaikkein vähiten, 5,1 eurosenttiä energiakorjattua maitokiloa kohti, yhdessä Ruotsin luomutilojen kanssa. Samanaikaisesti myös EDF-tilojen tulot ovat nousseet enemmän kuin kustannukset, minkä ansiosta myös tilojen voitot ovat kasvaneet neljän vuoden aikana. Iso-Britanniassa ja Irlannissa kustannukset ovat kasvaneet kuitenkin tuottoja enemmän ja voitto on pienentynyt.

Suomi-ryhmän keskimääräiset kokonaistuotot ovat nousseet kaikista maaryhmistä vähiten (5,6 eurosenttiä energiakorjattua maitokiloa kohti), jolloin yrittäjän voitto on kasvanut vain 0,5 eurosenttiä energiakorjattua maitokiloa kohti viimeisen neljän vuoden aikana. Vastaavasti esimerkiksi tsekkiläisten EDF-tilojen voitto on kasvanut keskimäärin 8,8 eurosenttiä energiakorjattua maitokiloa kohti ja ruotsalaistenkin 3,6 eurosenttiä energiakorjattua maitokiloa kohti neljän vuoden jaksolla.

Suomen EDF-tilaryhmä on keskimäärin pystynyt nostamaan lehmien keskituotosta 580 energiakorjattua maitokiloa lehmää kohden neljän vuoden aikana ja pitämään kustannukset muita ryhmiä paremmin kurissa. Kustannusten nousu edellyttää tuottavuuden kehittymistä. Eniten lehmäkohtaista tuotosta on neljän vuoden jaksolla kasvattanut Tanskan EDF-tilaryhmä (921 kg EKM/lehmä). Seuraavina Saksa, Belgia ja Hollanti. Suomalaistilojen ponnisteluista huolimatta vain Irlannin, Sveitsin ja Iso-Britannian tilajoukkojen voitto on kasvanut heikommin.

EDF-tilojen kiinteät kustannukset ovat hilautuneet ylös ja näyttävät jääneen korkeiksi. Kaikkien EDF-tilojen kiinteistä kustannuksista prosentuaalisesti eniten viimeisen neljän vuoden aikana on noussut urakoinnin kustannus (37 %). Se tekee lehmää kohti 90 euroa nousua neljän vuoden jaksolle. Teknologia- ja infrastruktuurikustannus (koneet, rakennukset, poistot, kunnossapito, sähkö ja polttoaine) on noussut 277 euroa lehmää kohti (29 %) viimeisen neljän vuoden aikana, kun työkustannus on noussut 104 euroa lehmää kohti ja maan kustannus 52 euroa lehmää kohti.

Investoinnit teknologiaan ja sen ylläpito on aiemmin melko suoraan helpottanut ja tehostanut työtä ja nostanut tuotosta eli pääosin vähentänyt kustannuksia ja lisännyt tuottavuutta. Viimeisinä vuosina kasvaneet investointi- ja ylläpitokulut ovat painottuneet isosti automaattilypsyyn, jolla kompensoidaan noussutta työkustannusta ja työvoiman saatavuusongelmia sekä parannetaan resurssitehokkuutta ja vastuullisuutta. Jokaisessa investoinnissa on oleellista, että siitä saa vastinetta säästyvinä kustannuksina ja lisääntyneinä tuloina.

Pellon puute vaikeuttaa ja estää tuotannon kehittymistä ja laajentumista monissa EDF-maissa ja samalla nostaa tuotantokustannusta, kun rehuja pitää ostaa tilan ulkopuolelta. Maan kustannus on noussut eniten Irlannissa, Hollannissa ja Tanskassa. Maan osuus kustannuksista vuonna 2024 on suurin hollantilaisilla tiloilla (551 euroa lehmää kohti), koska pellosta on todellinen pula ja se on kallista. Myös suomalaisilla EDF-tiloilla pellon kustannus lehmää kohti on EDF-keskiarvoa isompi (369 euroa lehmää kohti), vaikka pellon hinta on Suomen EDF-tiloilla maltillinen verrattuna moniin EDF-maaryhmiin.

Suomen ryhmän tilojen välinen vaihtelu pellon hinnassa on suuri, kun ryhmässä on tiloja Lapista Etelä-Suomeen ja idästä länteen. Vaikka pellon hinta on EDF-vertailussa melko edullinen, on Suomen ryhmän pellon kustannus/lehmä kuitenkin iso, koska tiloilla on peltoa reilusti lehmää kohti. Tähän ovat selityksenä ympäristötuki, pellon matalampi tuottokyky sekä oman viljan tuotanto. Isompi peltomäärä lehmää kohti vähentää riskejä, mutta taloudellisen tuotannon kannalta on tärkeää, että oman rehun tuotanto sekä peltoresurssin käyttö on kustannustehokasta.

 

Kiinteät kustannukset ovat nousseet kaikissa EDF-ryhmissä neljän vuoden jaksolla, mutta isoin nousu on ollut Saksan, Ranskan, Sveitsin, Tanskan, Suomen ja Belgian EDF-tiloilla. Suomen tiloilla pelkästään kiinteät kustannukset ovat nousseet 540 euroa lehmää kohti neljän viimeisen vuoden aikana. Kiinteiden kustannusten osuus on noin puolet kokonaiskustannuksesta. Vuonna 2024 Suomen EDF-ryhmän keskimääräiset kiinteät kustannukset olivat 3428 euroa lehmää kohti. Sveitsiläisillä, suomalaisilla, ruotsalaisilla ja itävaltalaisilla EDF-tiloilla työn ja urakoinnin kustannus ovat EDF-tilojen isoimmat lehmää kohti, kun taas irlantilaisilla ja portugalilaisilla tiloilla ne ovat alhaisimmat.

Suomalainen tila pärjää kilpailussa

Suomen EDF-ryhmän tiloilla vuonna 2024 tuet sisältävät kokonaistuotot olivat melkein 10 eurosenttiä energiakorjattua maitokiloa kohti isommat, kuin Tanskan EDF-ryhmän tiloilla keskimäärin. Tanskalaiset EDF-tilat tekivät kuitenkin keskimäärin 5,3 eurosenttiä energiakorjattua maitokiloa kohti isomman voiton kuin Suomen EDF-ryhmä. Tilanne on ollut vastaava viimeisenä neljänä seurantavuonna. Suomen tilaryhmän isommat tulot häviävät esimerkiksi pääoman ja työn heikompaan tuottavuuteen ja lisäksi Suomen EDF-ryhmän lehmien keskimääräinen tuotos on noin 500 energiakorjattua maitokiloa pienempi kuin tanskan ryhmän.

Monen suomalaisen maitotilan akilleenkantapää on työn ja pääoman käytön, erityisesti pellonkäytön tehokkuus. Tanskalainen EDF-tila tuottaa tilan kaikkia työtunteja kohti tuplasti enemmän maitoa (416 kg EKM/h) kuin Suomen EDF-ryhmä keskimäärin (211 kg EKM/h). Sen sijaan ruotsalaisten EDF-tilojen keskiarvo on lähempänä suomalaisia, 239 energiakorjattua maitokiloa työtuntia kohden. Samoin peltohehtaaria kohti Tanskan EDF-ryhmä tuottaa keskimäärin kaksi kertaa enemmän maitoa (18 918 kg EKM/ha) kuin Suomen ryhmä (9 090 kg EKM/ha). Ruotsalaisten EDF-tilojen pellonkäytön tehokkuus on keskimäärin 9 727 energiakorjattua maitokiloa hehtaaria kohti.

Myös rakennuksiin ja koneisiin sidotun pääoman suhde tuotantoon on Tanskan EDF-ryhmällä hanskassa. Vuonna 2024 Tanskan EDF-ryhmä tuotti keskimäärin 1 409 kiloa energiakorjattua maitoa/1 000 euroa sidottua pääomaa. Pääomaan ei tässä lasketa mukaan peltoa. Suomiryhmän tulos oli 1 107 kg ja Ruotsin EDF-ryhmän 1 240 kg EKM/1 000 euroa sidottua pääomaa.

Yksittäisten tilojen välinen tulosten vaihtelu on suurempaa, kuin eri EDF-ryhmien välinen vaihtelu. Suomi-ryhmän parhaat tilat pärjäävät niin tuotoksessa kuin tuloksessa ja jopa kustannuskilpailussa EDF-tiloille, myös tanskalaisille. Suomen EDF-tilajoukosta löytyy tiloja, joiden kokonaiskustannustaso vastaa Tanskan ryhmän keskiarvoa. Yhtenä avaintekijänä on tarkka kustannuskuri. Myös työnkäytön tehokkuudella sekä riittävällä maitotuotoksella omaisuutta kohti on iso merkitys.

On tärkeää kohdentaa investoinnit niihin asioihin, jotka tuottavat lisää maitoa lehmää kohti tai vähentävät työtunteja. Töiden tarkka suunnittelu ja työmäärää vähentävät tai työtä nopeuttavat ratkaisut vaikuttavat merkittävästi taloudelliseen tulokseen.

Suomalaisen maitoyrityksen on mahdollista pärjätä taloudellisesti yhtä hyvin kuin parhaiden eurooppalaisten yritysten, koska suomalaisilla maitoyrityksissä on paljon mahdollisuuksia ja kilpailuetuja.

Suomessa on peltoresurssia riittävästi ja se on kohtuu hintaista. Peltoa myös vapautuu tulevaisuudessa lisää jatkavien tilojen käyttöön. Pellon hinnassa ja määrässä on toki isoja alueellisia eroja. Suomalaisten maitoyrittäjien tuotanto-osaaminen ja koulutustaso on korkea ja yllättävää kyllä – myös ostorehukustannus on kilpailukykyinen.

Vastuullisuus- ja ympäristöasiat ovat aina olleet meille arkipäivää, kun osassa Eurooppaa niitä on alettu vasta nyt huomioida ja muun muassa tämä on nostanut tilojen kustannuksia. Lehmien hyvinvoinnissa ja maidon laadussa olemme myös edelläkävijöitä.

Kustannus nousu on tullut jäädäkseen. Maitoyrittämisen tilanne näyttää kuitenkin valoisalta, sillä maidolle ennustetaan pidemmälle tulevaisuuteen hyvää kysyntää, ja samalla vain maltillista maitomäärän kasvua, mikä edesauttaa maidon maailmanmarkkinahintojen pysymistä tulevaisuudessakin korkeammalla tasolla. ◻

Kirjoittaja on Maitoyrittäjät ry:n toiminnanjohtaja ja EDF:n tutkimustiimin (STAR) Suomen edustaja.