Maissisäilörehu täydentää suomalaislehmien ruokintaa
Maissi on maailmanlaajuisesti erittäin merkittävä rehukasvi lehmien ruokinnassa. Tanskassa ja Ruotsin eteläosissa maissin viljely on monikertaistunut 2000-luvulla. Uusien aikaisempien lajikkeiden myötä ja viljelytekniikan kehittyessä myös Suomessa yhä useampi tila on kokeillut maissia viime vuosina. Ilmaston lämmetessä maissin viljely yleistynee myös Suomessa. On korkea aika saada ruokintaohjeita maissisäilörehulle.
Maissisäilörehu on oikeaan aikaan korjattuna ja säilönnällisesti onnistuneena erinomaista energiarehua lehmien ruokinnassa. Kun osa nurmisäilörehusta korvataan maissilla, lehmien syönti lisääntyy, viljan osuutta voidaan pienentää ja silti tuotos nousee.
Parhaimmillaan maissi alentaa ruokintakustannuksia. Maissin suosio perustuu paljolti siihen, että yhdellä korjuulla voidaan saada suuri kuiva-ainesato.
Vaikka sanotaan, ettei maissi menesty 58. leveyspiirin pohjoispuolella, onnistutaan siitä saamaan erinomaista karkearehua myös Suomessa, kun sääolot ovat suotuisat. Maissi vaatii pitkän kasvukauden ja lämpöä, siksi se ei aina onnistu meidän olosuhteissamme.
Maissi on lyhyen päivän kasvi, joten voimakkaampi kasvu alkaa vasta heinäkuun lopulla öiden pimentyessä. Käytännössä maissista saadaan kelvollista rehua, jos se saadaan korjattua syyskuun lopulla tai lokakuussa.
Lämmin pitkä syksy suosii maissia, jonka kasvu heikkenee lämpötilan laskiessa alle 10 asteen. Neljän asteen halla tai pakkanen pakottaa pikaiseen korjuuseen kehitysasteesta riippumatta.
Tähkän pulleus ratkaisee ruokinta-arvon
Jotta maissisäilörehua kannattaisi syöttää lehmille, pitää siinä olla riittävästi tärkkelystä. Maissin energia perustuu pulleaan tähkään, joten liian aikainen korjuu tekee maissista arvottoman, ja sellaiseen verrattuna nurmisäilörehu lypsättäisi enemmän. Maissin tärkein osa eli tähkä valmistuu vasta myöhään syksyllä, joten varhaiset hallat pilaavat sadon.
Maissisäilörehussa tavoitteena on 30 prosentin kuiva-aine- ja tärkkelyspitoisuus. Tutkimusten mukaan optimaalisin kuiva-ainepitoisuus on 30–34 prosentin haarukassa. Tällöin saadaan riittävästi tärkkelystä, runsas syöntimäärä, suuri sato sekä pienet säilöntätappiot. Hyvin suuri kuiva-ainepitoisuus vaikeuttaa säilöntää ja huonontaa tärkkelyksen sulavuutta. Käytännössä hyviä tuloksia on saatu 25–40 prosentin kuiva-ainepitoisuuksilla.
Maissi korjataan normaalisti noin 20 sentin sänkeen. Jos sängen pituutta kasvatetaan toisella 20 sentillä, saadaan rehuun enemmän energiaa tärkkelyksen osuuden kasvaessa 1,5 prosenttiyksikköä. Tällöin NDF-kuidun osuus pienenee ja sulavuus paranee. Kokonaissato jää silloin toki vähäisemmäksi.
Maississa on ohitustärkkelystä
Maissin tärkkelys on rakenteeltaan erilaista kuin vehnän, ohran ja kauran. Kuivatun maissin siemenen tärkkelys fermentoituu pötsissä hitaammin kuin näiden viljojen. Maissista saadaan niin sanottua ohitustärkkelystä.
NORFORin mukaan maissin jyvän tärkkelyksestä fermentoituu pötsissä yhdeksän prosenttia tunnissa. Jyvä pitää myös rikkoa huolella, jotta tärkkelystä ei karkaa sontaan.
Maissisäilörehussakin on ruokintaa monipuolistavaa tärkkelystä, mutta sen hajotusnopeus pötsissä on suurempi kuin kuivatun jyvämaissin. Säilörehumaississakin on riski, että osa tärkkelyksestä menetetään sontaan, siksi jyvä pitää saada murskattua.
Sulavuus varmistettava prosessoinnilla
Maissisäilörehun tärkkelyspitoisuus saadaan yleensä hieman kasvamaan, jos kuiva-ainepitoisuus nousee yli 30 prosentin. Tällöin kuitenkin isompi osa tärkkelyksestä jää helposti sulamatta. Alle 30 prosentin kuiva-ainepitoisuudessa tärkkelyksen osuus jää ruokinta-arvon kannalta liian pieneksi.
Koska tärkkelys ratkaisee maissin energian arvon, se pitää saada sulamaan. Jos maissisäilörehuvarasto avataan pian korjuun jälkeen, tärkkelystä menee enemmän sontaan. Myöhemmin keväällä avatun säilön tärkkelyksen sulavuus on parempi. Säilöntäprosessi rikkoo tärkkelyksen ja valkuaisen välistä sidosta, jolloin tärkkelyksen sulatus tehostuu.
Tutkimuksissa on nähty, että maissisäilörehun tärkkelyksen sulavuus sekä tuotantovaikutus huonontuvat, jos jyvät eivät ole riittävästi murskaantuneet. Yli 40 prosentin kuiva-ainepitoisuudessa jyvämurskaimen teho heikkenee.
Pitkästä silpusta on myös vaikeampi saada hyvin sulavaa edes prosessointia lisäämällä. Silpun tulee olla alle 2,5 sentin pituista, jotta jyvät saadaan murskattua. Sopiva silpun pituus on noin yksi sentti.
Hyvä nurmi päihittää keskitason maissin
Jos maissi on laadultaan erinomaista, voidaan sillä helposti korvata puolet karkearehusta, jopa enemmänkin. Meillä maissin osuus jää yleensä noin kolmannekseen karkearehusta. Liian varhain korjatulla maissilla, jossa kuiva-ainepitoisuus jää parinkymmenen prosentin tuntumaan, saadaan huonompi tulos kuin nurmisäilörehulla.
Ruokintakokeissa maitotuotos on kohonnut jopa yli kolme kiloa, kun maissisäilörehun kuiva-ainepitoisuus on noussut 22:sta 30 prosenttiin.
Mitä parempaa nurmisäilörehua syötetään, sitä pienempi tuotosvaste maissilla saadaan. Kun ruokinnassa on myöhään korjattu nurmisäilörehu, lisää maissisäilörehu syöntiä ja tuotosta enemmän kuin hyvän nurmisäilörehun ohessa.
Säilöntäaine vähentää lämpenemisriskiä
Maissin säilöntään voidaan käyttää säilöntäainetta, joka pienentää lämpenemisriskiä säilön aukaisun jälkeen. Monella tilalla käytetään maissisäilörehua ruokinnassa vain talvikaudella, jotta lämpenemisriski vältetään. Tämä tuo kuitenkin ison muutoksen lehmien ruokintaan sekä keväällä että syksyllä.
Teksti: Merja Holma, kirjoittaja on kehityspäällikkö Raisioagrossa.
Kuva: Pirjo Mälkiä
Lue koko juttu KMVETin numerosta 6/2016.