Stressi vaikuttaa vasikan kehitykseen

Vasikoiden elimistö puolustaa itseään stressireaktion avulla; myös taudinaiheuttajia vastaan. Stressi ja vastustuskyky ovatkin läheisessä tekemisessä keskenään. Vasikoiden hoidossa keskeistä on auttaa eläimiä kasvamaan ja kehittymään parhaalla mahdollisella tavalla sekä tukea niiden puolustuskykyä mahdollisimman tehokkaasti. Tieto vasikoiden puolustuskyvystä, sen kehittymisestä sekä erilaisten stressitekijöiden vaikutuksesta eläinten terveyteen on tärkeää.

Stressi voidaan määritellä elimistön reaktioksi uhkaavaa vaaraa vastaan ja sen ensisijainen tarkoitus on puolustaa elimistöä. Kun eläintä uhkaa jokin vaara, elimistössä aktivoituu sympaattinen hermosto ja stressireaktiota ryhtyy säätelemään hypotalamuksen, aivolisäkkeen ja lisämunuaisten muodostama monimutkainen yhteistyö, jolla on monia vaikutuksia elimistön toimintaan. Vaikka stressi on usein hyödyllistä ja se auttaa elimistöä selviämään, varsinkin voimakkaalla ja pitkään kestävällä stressillä on paljon haittavaikutuksia.

Vasikoiden kokemaa stressiä arvioitaessa olisi tärkeää ymmärtää, että eläinten terveydelle ja hyvinvoinnille ratkaisevaa on se, miten eläimet pystyvät sopeutumaan haastavaan tilanteeseen ja kuinka paljon elimistön voimavaroja stressireaktiosta selviäminen niiltä vie. Mitä voimakkaampaa stressi on, mitä pidempään se kestää tai mitä useampi haastava asia tapahtuu yhtä aikaa, sitä enemmän eläimiltä tarvitaan resursseja tilanteesta selviämiseen.

Vasikoilla on elimistössään vain vähän vararavintoa ja ne ovat vanhempia nautoja herkempiä monille ympäristön ongelmille. Lisäksi ne tarvitsevat paljon energiaa kasvuun ja niillä on vähemmän kykyä vastustaa taudinaiheuttajia kuin aikuisilla naudoilla.

Negatiivinen stressi kuluttaa voimavaroja

Vasikka altistuu stressin haittavaikutuksille jo kohdussa. Emän kokema stressi ummessaolokaudella voi häiritä poikimiseen valmistautumista sekä ternimaidon tuottamista. Se voi myös vaikuttaa haitallisesti kohdussa olevaan sikiöön, koska emän elimistössä tapahtuvat muutokset vaikuttavat hormonien välityksellä istukan kautta myös sikiöön.

Tiedetäänkin, että stressaantuneiden emien jälkeläisillä on syntyessään pysyviä muutoksia stressinsietokyvyssä ja elimistön puolustusjärjestelmissä. Tiineyden aikana stressaantuneiden lehmien vasikoilla on todettu olevan poikkeavia reaktioita vieroitukseen tai esimerkiksi nupoutukseen. Vakava tiineydenaikainen stressi voi myös häiritä istukan verenkiertoa ja aikaansaada vasikalle kohtalokkaan hapenpuutteen.

Pitkäaikaiset stressitekijät voivatkin pahoin häiritä eläinten kehitystä ja erilaisilla nuorena koetuilla ikävillä asioilla voi olla kauaskantoisia vaikutuksia. Stressi häiritsee vasikoiden sopeutumista ympäristöönsä, laskee vastustuskykyä taudinaiheuttajia vastaan sekä hidastaa ruuansulatusta ja kasvua. Eläimet uupuvat ja lopulta sairastuvat. Lisäksi kasvavan eläimen hermosto on altis stressin aikaansaamille haittavaikutuksille, mutta toisaalta taas tarvitsee hyvälaatuista stressiä kehittyäkseen.

Positiivinen stressi kehittää elimistöä

Kaikki stressi ei siis suinkaan ole pahasta. Elimistölle on tärkeää opetella, kuinka selvitä haastavista tilanteista.

Tiedetään, että virikkeellisessä ympäristössä pidetyt eläimet suhtautuvat virikkeettömissä oloissa pidettyihin lajitovereihinsa verrattuna rauhallisemmin uusiin, yllättäviin tilanteisiin. Ne ovat tavallaan “harjoitelleet” stressireaktiota, ja uusi, ehkä hieman pelottavakin asia saa niiden elimistössä aikaan tilanteeseen paremmin sopivan ja hallitumman vasteen kuin eläimillä, jotka eivät ole kohdanneet elämässään uusia asioita.

Eläimille on myös tärkeää oppia, mitä kannattaa pelätä ja mitä ei. On hyvin tärkeää, että vasikat leimautuvat hoitajaansa ja tottuvat hoitoon ja käsittelyyn.

Suhde hoitajaan luodaan elämän ensimmäisinä päivinä. Siksi vasikoiden kanssa seurustelu ja hyvä, johdonmukainen käsittely ovat erityisen tärkeitä.

Eläimet kokevat positiivista stressiä, kun ne tekevät jotakin kiihdyttävää ja mielihyvää tuottavaa asiaa, kuten leikkivät muiden vasikoiden tai hoitajansa kanssa. Tämän kaltaisen stressin tiedetään olevan hyväksi, sillä se antaa valmiuksia selvitä myös ikävistä stressaavista tilanteista. Lisäksi se aktivoi elimistön puolustusjärjestelmää. Kohtuullinen stressitekijä, kuten hyvä käsittely, ei ole eläimille vaarallista eikä aiheuta voimakasta reaktiota elimistössä, mutta saa hypotalamuksen erittämään vähäisiä määriä kortikoliberiiniä.

 

Teksti ja kuvat: Ann-Helena Hokkanen

Lue koko juttu KMVETin numerosta 2/2019