Antibioottiresistenssi uhkaa vakavasti eläinten ja ihmisten hoitoa
Antibioottiresistenssi on ajankohtainen haaste ja uhka myös kotieläintaloudelle. Antibioottiresistenssi on hiljainen pandemia, joka ei näy päällepäin ja jonka ymmärtäminen vaatii valveutumista. Myös kotieläinyrittäjien on tärkeä ymmärtää, mistä on kysymys ja miksi ehkä tiukoiltakin kuulostavat lääkitsemismääräykset ovat oikein toteutettuina meidän kaikkien etu.
Antibiootit eli mikrobilääkkeet ovat erittäin tärkeitä sekä ihmisten että eläinten infektiosairauksien hoidossa. Ilman niitä moni potilas jäisi parantumatta ja osa ihmisille tehtävistä vaativista hoidoista, kuten elinsiirrot, syöpä- ja keskoshoidot, eivät onnistuisi.
Antibioottien hallittu käyttö on sekä ihmisten että eläinten terveyden kannalta tärkein keino hidastaa antibioottiresistenssin yleistymistä. Antibioottien käytön vaikutukset eivät rajoitu vain eläinyksilöön tai -ryhmään, jolle antibioottia käytetään, vaan käyttö voi vaikuttaa myös muihin eläimiin, elintarviketurvallisuuteen sekä eläinten kanssa työskenteleviin ja asuviin ihmisiin.
Hyvä hygienia keskeistä resistenssin leviämisen ehkäisemisessä
Antibioottien käyttökulttuurin eroavuudet näkyvät antibioottiresistenssin yleisyytenä eri maissa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa on kotieläintuotannossa perinteisesti käytetty paljon antibiootteja, monet zoonoottiset eli eläimistä ihmiseen leviävät bakteerit ovat resistenttejä antibiooteille, ja muun muassa salmonellalla esiintyy resistenssiä fluorokinoleille ja kefalosporiineille. Suomessa zoonoottisten bakteerien antibioottiresistenssi on muihin maihin verrattuna vähäistä, mutta tilanne on meilläkin huononemaan päin.
Tuotantoeläinten salmonellabakteerit ovat hyvin resistenttejä monessa EU-maassa, mikä salmonellan tartuttaessa ihmisiä vaikuttaa merkittävästi vakavien salmonellainfektioiden hoitoon. Suomalaisen kotieläintuotannon antibioottiresistenssin kannalta on hyvä asia, että salmonellaa esiintyy Suomessa hyvin vähän, eikä tuotantoeläinten salmonellainfektioita saa hoitaa antibiooteilla. Nollatoleranssista kiinni pitäminen on ollut viisas päätös.
Antibioottiresistenssin leviäminen on vakava ongelma eläinten hyvinvoinnille ja terveydelle, jos tehokkaita antibiootteja ei löydy. Ongelmia tuo myös lääkevaihtoehtojen väheneminen entisestään, kun valikoima on jo muutenkin kapeampi kuin ihmisten hoidossa. Yhä useampi lääke joudutaan säästämään vain ihmiskäyttöön.
Tuotantoeläinten hoidossa resistenssiongelma vaikeuttaa tuotantoa. Lemmikkieläinten hoidossa kysymys voi olla perheenjäsenen menettämisestä aikaisemmin helposti hoidettavissa olleeseen infektioon. Lemmikkien yksilöllinen hoito vaikeutuu, hoidon kustannukset nousevat ja haittavaikutukset ovat todennäköisempiä. Lemmikkejä voidaan joutua lopettamaan parantumattomien infektioiden vuoksi, mikä aiheuttaa omistajille suurta surua.
Viime aikoina eniten huomiota antibioottiresistenssikeskustelussa ovat saaneet eläimillä enenevässä määrin tavatut, antibiooteille moniresistentit ”sairaalabakteerit”. Nämä ovat todellinen huolen aihe, koska ne ovat zoonoottisia eli voivat tarttua eläimestä ihmiseen ja ovat antibiooteille erittäin vastustuskykyisiä.
Moniresistenteistä bakteereista tunnetuimpia ovat MRSA ja ESBL/AmpC. Jälkimmäisiä bakteereita tavataan tuotantoeläimillä ja enenevässä määrin myös lemmikkieläimillä muun muassa iho- ja virtsatietulehdusten yhteydessä. Uusimmat uhat ovat karbapenemaasin tuottajageeni CP ja plasmidivälitteinen kolistiiniresistenssi.
Lue koko laaja artikkeli KMVETin numerosta 3/2018.
Teksti: eläinlääkäri Maria Tirkkonen
Kuva: Pirjo Mälkiä