Yrittäjältä: Kudotaanko keisarille taas uusia vaatteita?
Moni meistä muistaa lapsuudestaan sadun Keisarin uusista vaatteista. Siinähän huijarikaverukset valmistivat Keisarille uutta juhlavaatetusta kovalla tohinalla – kullasta ja hopeasta. Kyseessä oli niin hieno vaatekerta, etteivät sitä silmillään nähneet kuin kyllin viisaat ihmiset! Niinpä alamaiset innolla ihastelivat Keisaria kalsareissaan, ettei oma tyhmyys olisi päässyt paljastumaan.
Liekö Setä Andersen sitä kirjoittaessaan miettinyt paljonkin tosielämän ilmiöitä. Kuitenkin satu on jostain syystä monesti muistunut mieleeni viimeaikaista ilmasto- ja luonnon monimuotoisuuskeskustelua seuratessa.
Julkisuudessa toinen toistaan viisaammat asiantuntijat kilpailevat esittämiensä skenaarioidensa synkkyydestä. Maailmanlopun kangasta kudotaan synkillä langoilla, sillä muutamassa vuodessa olemme monen mielestä tuhon omat.
Tummia lankoja kehrää myös lööppien ja klikkausten varassa elävä tiedonvälitys. Erilaiset kauhuotsikot myyvät hyvin ja kilisyttävät kassan pohjaa mukavasti.
Toiset taas pyrkivät ompelemaan ihmisille tuotetun ahdistuksen kannatukseksi oman ryhmänsä kauluksiin. Valta kimaltelee silmissä ja sen eteen ollaan valmiita, jos nyt ei ihan muuntelemaan totuutta, niin ainakin jättämään kertomatta osaa asioista. Ilmastonmuutos ja luontokato säväyttävät ihmisiä, on siis helppo kehottaa ihmisiä äänestämään ”oikein”. Näitä kommentteja kuulee nyt taas eurovaalien alla.
Tämä panikoituminen on johtanut käsittämättömiin päätöksiin ja linjauksiin. Toimivia lauhdevoimaloita on purettu etuajassa ilman harkintaa varautumisesta poikkeustilanteisiin, turpeen käyttö on ajettu väkisin alas, käyttökuntoisia turvekattiloita vaihdetaan nyt sähkökäyttöisiksi, loppuihin haalitaan haketta polttoaineeksi pitkin Etelä-Amerikkaa, turvekoneita on romutettu ja paljon muutakin – vähemmän järkevää.
Kuitenkin olemme menossa kohti maailmaa, jossa resurssitehokkuus on kaiken keskiössä. Mitään ei tulla heittämään pois, vaan hyödynnetään loppuun saakka ja vielä senkin jälkeen käytetään vielä jollain uudella tavalla. Nyt heitetään pois paljon käyttökelpoista, tilalle rakennetaan uutta vähenevillä luonnonvaroilla. Viisasta?
Onko tällainen vihreä siirtymä vähän kuten ne keisarin uudet vaatteet?
Aivan kuten sadussa nytkin tavan tallaajat usein leimataan tyhmiksi ja yksinkertaisiksi. He eivät ilman tiedemaailman tuomaa viisutta näe keisarin kimaltelevia vaatteita ja osaa ajatella oikein. Näihin tallaajiin taidan kuulua itsekin.
Käytännön elämässä olen huomannut, kuinka jäät lähtevät aikaisemmin kuin ennen, samoin kuin pääsy keväisiin kylvöpuuhiin on aikaistunut. Syksyistä on tullut pitkiä ja lämpimiä. Kyllä pohjoisen ilmasto on muuttunut, paljonkin. Siksi muutoksia pitää tehdä.
Toisaalta päivittäin näen kuinka ympärilläni korpea riittää: hoidettua ja hoitamatonta, sekapöheikköä ja kuivia männikkökankaita. Itsekin kyllä välillä harmittelen, etten ehdi enää korjata tuulenkaatoja pois metsästä. Ennen se oli joka isännän kunnia-asia. Eron ympäristöissä kyllä huomaa myös maailmalla kierrellessä.
Siksi nykyiset päästölaskentamallit tuntuvat käytännön ihmisistä järjettömiltä. Nehän ovatkin mallinnusten ensimmäisiä versioita. Paljon on osa-alueita vielä selvittämättä tässä luonnon monimutkaisessa ekosysteemissä.
Myös meidän kotoiset metsät on saatu laskelmissa osoitettua päästölähteiksi. Arkijärkeeni tämä ei tahdo mahtua. Jos yhden maailman metsäisimmän valtion hiilitase on positiivinen, mikä tämän fossiilimaailman päästöt on sitten sitonut vuosikymmenten saatossa? Eikö asioiden näin ollen olisi pallomme pitänyt muuttua elinkelvottomaksi jo aikoja sitten? Eikö Suomenlahden aaltojen pitäisi liplatella silloin jo Hyvinkään liepeillä?
No, ehken vain ole kyllin viisas nähdäkseni ”keisarin uusia vaatteita”. ◻