Turvealan muutokset näkyvät kotieläintiloilla Kuivikevaihtoehtojen etsiminen käynnissä
Turve on suosittu kuivike nautakarjalla, hevosilla ja broilereilla sen hyvien ominaisuuksien ansiosta. Turpeen saatavuuden ja hinnan mahdolliset muutokset huolettavat niin tuotanto- kuin harraste-eläin sektoria. Eläinten terveyden kannalta turve on hyvä tuote.
Suomalaisesta suosta nostetulla turpeella on paljon hyviä ominaisuuksia eläinten kuivikkeena. Turpeen käyttöä ovat puoltaneet myös hyvä saatavuus ja alhainen hinta. Kuivikekustannusten kasvu olisi monilla eläintuotannon aloilla merkittävä tekijä kannattavuudelle.
”Turve on luontaisesti hapanta, mikä estää bakteerien kasvua. Se sitoo tehokkaasti ammoniakkia ja vähentää näin ilmaan kohdistuvia päästöjä. Myös pehmusteena ja lämmöneristeenä turve toimii erityisen hyvin”, Siipikarjaliiton toiminnanjohtaja Hanna Hamina sanoo.
”Turve pidättää ammoniakin lähes kokonaan. Turvekuivituksen on tutkittu aiheuttavan hevosille myös vähemmän hengitysteiden tulehdusreaktioita kuin muut kuivikkeet”, MTK:n hevostalouden asiantuntija Johanna Andersson täydentää.
Lypsykarjalle on jo kehitetty vaihtoehtoisia kuivikemateriaaleja, kuten lannan separointijae ja hiekka. Sikataloudessa turvetta käytetään hyvin vähän, sillä sikalassa käytettävä turve tulee lämpökäsitellä ennen käyttöä. Lämpökäsittelemätön turve voi sisältää bakteereita, jotka aiheuttavat sioille maksavioituksia. Broileri-, hevos- ja nautakarjatuotanto on kuitenkin vielä suurten haasteiden edessä.
Lihanautatila joutuisi vaikeuksiin, jos turvetta ei voisi käyttää
Turvekuivikkeen käyttäjiin kuuluvat Teemu ja Susanna Ylilammi, joiden sonnikasvattamossa Honkajoella on leikkiä ja riemua. Sonnit korskuvat, joku mylväisee innosta. Tanner tömisee ja turve pöllyää, kun kuivikkeet on juuri vaihdettu.
Vajaan viidensadan naudan tilalla kolmessa kylmäpihatossa olevat eläimet kuivitetaan turpeella, pois lukien kovimmat pakkaset, jolloin kuivikkeeksi lisätään olkea, johon voi kaivautua lämmittelemään.
”Turve jäätyy helposti kovilla pakkasilla. Ja talvella on myös paremmin aikaa kuivitella oljella”, Teemu Ylilammi toteaa.
Ylilammit nostavat kuiviketurpeensa pääasiassa omalta turvesuolta tilakeskuksen läheltä. Kun turvetta nostaa omaan käyttöön kuivikkeeksi, kasvuturpeeksi tai energiaksi, sen saa tehdä useimmiten ilman ympäristölupaa ilmoittamalla asiasta ELY-keskukseen.
”ELY päättää ilmoituksen perusteella täyttääkö nosto kotitarveoton kriteerit. Jos noston katsotaan olevan kotitarveottoa suurempaa, täytyy sille hakea ympäristölupaa”, Teemu Ylilammi kertoo.
Tähän asti Ylilammien tarvitsema kuiviketurve on noussut kotitarveoton vaatimalla ilmoituksella. Kotitarvetuotannossakin pitää tarvittavien vesienkäsittelyrakenteiden olla kunnossa vaikkei ympäristölupaa vaadittaisi.
Kysymys ”mitä jos” saa pariskunnan mietteliääksi. Turpeen korvaaminen muilla kuivikemateriaaleilla ei ole yksinkertaista, varsinkaan kun tarvittavat massat ovat suuria.
”Kuivikkeen kulutukseen vaikuttavat todella paljon talven sääolot. Turvetta kuluu 75 kuutiota kerralla, mikä tekee noin 3 000 kuutiota vuodessa. Kutterinpurua tuskin olisi saatavilla noin suurta määrää, enkä tiedä toimisiko se edes meidän systeemissämme”, Teemu Ylilammi pohtii.
”Olki voisi olla vaihtoehto, mutta sen osalta suuri kysymysmerkki on saatavuus. Nykyisin talvella turpeen seassa kuluu kuusi paalia päivässä, joten pelkkä olkikuivitus vaatisi paljon enemmän materiaalia kuin mitä nyt varastoidaan”, Teemu Ylilammi laskee.
Oljen saatavuus on hyvin vuodesta riippuvainen. Kuluvana vuonna viljat kasvoivat kortta hyvin vähän, jos lainkaan, mikä enteilee haasteellista kuivikevuotta. Syksyn vaihtelevat sääolot ja lyhyeksi jääneet poutajaksot eivät ainakaan helpota kuivan oljen keräämistä.
”Ritiläkasvattamo voi olla jollain muulla tilalla vaihtoehto, mutta meillä sitä ei ihan heti harkita”, isäntä sanoo.
Turve on hyväksi eläinten terveydelle ja peltojen multavuudelle
Turve on valikoitunut Ylilammin kasvattamon kuivikkeeksi saatavuutensa ja ominaisuuksiensa ansiosta. Ylilammit kasvattivat hetken aikaa sonneja lämpimässä ritiläkasvattamossa, mutta vaihtoivat sittemmin kylmäkasvattamoon, eivätkä kadu päätöstään.
”Eläinten terveys parani huomattavasti vaihdon myötä. Mieluummin kuivitan kuin lääkitsen”, isäntä summaa. Terveystilanteen parantuminen näkyy erityisesti jalkaterveytenä ja siten raatokeräilyyn lähtevien eläinten määrässä. Myös hengitystieongelmia on aiempaa vähemmän hyvän ilmanlaadun ansiosta.
”Hyvä kuivitus pitää paitsi kaasut poissa, myös ilman kuivana. Hyvä hengitysilma on eläimille erityisen tärkeä, kun puhutaan terveyden parantamisesta”, Ylilammi kertoo.
Sonnikasvattajaa kummastuttaa erityisesti turpeen huonon maineen ja korostetun eläinten hyvinvoinnin ristiriitaisuudet mediassa.
”Samaan aikaan halutaan parempaa eläinten hyvinvointia ja terveyttä, ja toimivien kuivikkeiden saatavuudesta tehdään haastavampaa. Ritiläkasvattamo voisi olla vaihtoehto, mutta kuinka kauan nekään ovat kuluttajien mielessä hyväksyttyjä”, Ylilammi pohtii.
Maan multavuuden lisääminen on pyörinyt monen eri tahon tavoitelistalla jo pitkään. Multavuus, hiilensidonta ja kuivuudenkestävyys kulkevat käsi kädessä. Turvelantaa voidaan levittää pelloille sellaisenaan, kun taas esimerkiksi kutterinpurulla kuivitettujen eläinten lannan käyttö peltojen lannoitteena on selvästi haastavampaa. Kutterinpurun täytyy antaa palaa luonnollisesti pitkään ennen kuin sitä voidaan levittää pelloille. Oljensekainen lanta voidaan levittää pellolle kompostoimatta, mutta sen lannoitevaikutus paranee ja käsittely helpottuu kompostoimalla.
Ylilammi kehuukin kuivikkeena käytetyn turpeen maanparannusominaisuuksia.
”Turvelanta ajetaan suoraan peltoon ilman kompostointia. Se on erittäin hyvää varsinkin keveille maalajeille, kuten näille meidän hieta- ja hiesumaille.”
Lue koko juttu KMVETin numerosta 5/2020