Yrittäjältä: Jos meitä ei olisi
Suomesta poistuisi 4 000–5 000 työpaikkaa. Ulkomaille kannettaisiin Suomesta rahaa 1–2 miljardia euroa. Kuolleisuus kasvaisi salmonellatartuntojen myötä.
Jos ei jo monelle muullekin, niin viimeistään Suomen valtionvarainministerille tämä kuulostaisi alkavalta dystopialta. Kuten myös eläintenoikeuksien puolestapuhujille, sillä hyvinvointivuoto olisi valtava. Yllä olevat seikat realisoituisivat, jos Suomesta sianlihantuotanto loppuisi.
En kärkkäällä aloituksellani tarkoita, että jokin poliittinen taho toivoisi tai vaatisi sianlihantuotannon Suomesta loppuvan. Toivon, että tuomalla asian näin esiin, on helpompi viestiä, kuinka merkittävästä asiasta tässä on yksistään kyse – puhumattakaan koko kotieläintuotannon vaikutuksista Suomelle.
En ole pyytämässä lisää tukia tuotantoon, vaikka tuotantosuuntamme niitä melko vähän saakin. Pyydän paria hyvin yksinkertaista asiaa.
Kouluissa, sote-alueilla ja muissa vastaavissa valtionlaitoksissa on tarjottava ensisijaisesti kotimaisia tuotteita – kilpailutus on mahdollista tehdä kotimaisuutta suosien. Siihen nähden kuinka paljon tuottajilta vaaditaan aina rotanmyrkkykirjanpidosta salmonellattomuuteen ja ehjistä saparoista pinta-alavaatimuksiin, on mielestäni hyvinkin vähän pyydetty, että valtio näitä vaatiessaan myös kuluttaisi tuotettamme.
Tähän simppeli esimerkki: Jos ostamme eurolla possua Saksasta, se euro on Suomen näkökulmasta täysin menetetty. Jos ostamme possua Suomesta kahdella eurolla, lähes koko kaksi euroa jää tukemaan Suomen kansantaloutta.
Ravitsemussuosituksia laatiessa voisi ottaa mallia Ruotsista. Siellä suositellaan kotimaisia tuotteita niiden ympäristöystävällisyyden sekä EU:ta korkeampien eläintenhyvinvointikriteerien perusteella. Elintarvikevirasto jopa suosittelee punaisen ja vaalean lihan tuotannon kasvattamista Ruotsissa, joskin tähän liittynee suoraan maan alhainen omavaraisuus.
Perusteena on totta kai ruokavalion terveellisyys, mutta työssä otetaan myös huomioon esimerkiksi huoltovarmuus sekä paikallisen kotieläintuotannon ravitsemukselliset ja ympäristölliset edut.
Suomen suosituksessa pinnalle on viime aikoina noussut lähinnä leivänpäällisleikkeleiden haitallisuus. Ympäristöasiat nostetaan suosituksissa monesti esiin, mutta eikö ruuan alkuperämaalla ole mitään merkitystä? Ehken ala syyttämään kuin meitä itseämme, kun emme ole tuoneet faktoja riittävästi esille.
Toki tarvitsemme puolellemme myös suomalaiset kuluttajat, jotta halvimman vaihtoehdon sijaan koriin tippuu kalliimpi kotimainen. Siihen tarvitaankin teollisuuden lisäksi meitä tuottajia kertomaan, mikä kalliimmassa tuotteessa on erona halvempaan.
Meidän täytyy olla aktiivisempia markkinoimaan tätä maailmanluokan tuotetta, vaikkapa tarjoutua omatoimisesti puhumaan lukioihin ja ammattikouluihin. Se on varmasti yhtä tärkeää kuin someilu, jossa päivitykset joutuvat kilpailemaan valtavan videotulvan keskellä. Kuitenkin jo nyt on aihetta kiittää kuluttajia – valtaosa heistä asian ymmärtää, ja meidän tuotteemme valitseekin.
Pointtini tässä urani ensimmäisessä kolumnissa on se, että ei voi olla mitään välimuotoa kotimaisen tuotannon turvaamiseksi. Ehkä tarvittaisiin Suomelle yli hallituskausien kulkeva sikastrategia, jolla turvattaisiin nykyinen tukitaso, lopetettaisiin tuotantovaatimusten jatkuva kiristäminen sekä lupaus tuotteemme käyttämisestä.
Se olisi hieno tunnustus työn tärkeydestä, jota teemme. Ei tarvitsisi tuntea olevansa narri valtion hovissa. ◻