Vasikoiden vierihoidosta kiinnostavia käytännön kokemuksia

Yhä useammat tilat ovat innostuneet kokeilemaan vasikoiden pitkää vierihoitoa. Sen on havaittu parantavan eläinten hyvinvointia ja vähentävän vasikoiden hoitoon liittyvää työtä. Vierihoidon voi järjestää hyvin monella tavalla, eikä se välttämättä vaadi mitään uusia investointeja.

Juvan Muumaan luomutilalla vierihoitokokeilut aloitettiin jo parsinavetassa. Nyt kolmen kuukauden vierihoito imettäjälehmillä on vakiokäytäntö kahden robotin pihatossa.

”Vierihoidon myötä työ on vähentynyt, mutta myös muuttanut muotoaan”, Heli Ahonen Juvan Muumaasta arvioi.

Porren tilalla imettäjälehmiin ajauduttiin puolivahingossa navettalaajennuksen jälkeen.

“Poikimakarsinassa oli vanha satatonnari doulana ja se hoiti vasikat niin hyvin, että ajattelin että olispa helppoa, kun muutkin vasikat hoidettaisiin noin”, Satu Sillanpää muistelee.

Uuden vasikkalan sijaan tehtiinkin imettäjäkarsina. Kolmella imettäjällä vasikoineen on käytössään 75 neliötä pehkualuetta ruokintapöytineen. Neljäskin lehmä olisi välillä tarpeen poikimaruuhkassa kahden robotin pihatossa, mutta tila ei nyt anna myöten, Sillanpää harmittelee. Hän kokee vierihoidon helpottaneen elämää, kun ämpäreitä ei tarvitse enää pestä ja maitoja kantaa.

Antilan tilalla vierihoitoa lähdettiin toteuttamaan olemassa olevissa puitteissa hyvin yksinkertaisella systeemillä.

”Kokeilu aloitettiin asteittain muutamasta viikosta, mutta pian vasikat olivat emän seurassa koko juottokauden eli kolme kuukautta, myös laitumella”, Hanna Myrskyranta kertoo. Työmäärä on vähentynyt selvästi ja Myrskyranta kokee oppineensa paljon naudan luontaisesta käyttäytymisestä.

Myöskään Kuivaharjun tilalla mitään uusia investointeja ei haluttu tehdä, vaan eläintilojen käyttö mietittiin uudella tavalla. Vierihoitoa oman emän kanssa lähdettiin kokeilemaan kolmisen vuotta sitten 30 lehmän lypsyasemallisessa kylmäpihatossa.

”Tärkein syy oli eläinten hyvinvointi, mutta samalla myös työmäärä on vähentynyt”, Helky Ahokas kertoo.

Nämä neljä vasikoiden pitkään vierihoitoon siirtynyttä tilaa kertoivat kokemuksiaan Luonnonvarakeskuksen järjestämässä CowCalfSolutions -seminaarissa Seinäjoella.

Emän kanssa alkuun

Kaikilla neljällä tilalla poikineet lehmät vasikoineen viettävät poikimakarsinassa ensimmäiset päivät. Sieltä käydään lypsyllä, jos se rakenteiden puolesta vaivattomasti onnistuu. Porren tilalla näin ei ole, joten ensikot ovat vasikan kanssa kaksi vuorokautta, vanhemmat vain yhden, kunnes vasikat siirtyvät imettäjien hoivaan ja emät pihaton puolelle töihin.

Antilan tilalla lypsylle meno sujuu poikimakarsinasta käsin ja robotilta emä palautuu karsinaan vasikkaa hoitamaan. Parin päivän kuluttua lehmän pihatossa olo aikaa lisätään asteittain ja pian vasikka alkaa seurata perässä.

Kuivaharjun tilalla vasikat emineen saavat leimautua toisiinsa 3–4 päivää, kunnes siirtyvät yhdessä pihaton puolelle. Vasikat imevät vain omaa emäänsä, Helky Ahokas kertoo. Etenkin etuajassa syntynyt vasikka vaikuttaa hyötyvän vierihoidosta. Vastasyntynyt vasikka pysyttelee emon lähellä, mutta varttuessaan se alkaa hakea ikäistensä seuraa vasikkalaumasta.

Vasikka totuttaa ensikon utareen kosketteluun, mikä helpottaa lypsylle oppimista.

”Jos hieho vaikuttaa jännittyneeltä lypsyasemalla, vasikka voidaan ottaa sinne mukaan sen eteen”, Ahokas kertoo.

Vasikat hakevat paikkansa

Kun vasikat ovat emien mukana pihatossa, niille on oltava siellä tarpeeksi sopivaa tilaa. Kuivaharjun ja Antilan tiloilla tätä ei ole koettu ongelmaksi.

Kummassakin pihatossa on muutamia ylimääräisiä lehmien makuuparsia, joita vasikatkin voivat käyttää, mutta ne tuntuvat viihtyvän mieluiten makuuparsien välissä kuivituskäytävällä kuivikkeiden päällä. Antilan pihatossa ne pääsevät halutessaan myös poikimakarsinaan kuivikepohjalle.

Vasikat oppivat yllättävän nopeasti väistelemään muita lehmiä, lantaraappaa ja siivousrobottia. Tarvittaessa emä opettaa siirtymällä itse sivuun ja vasikka seuraa perässä.

”Laitumelle lähtökin sujuu rauhallisesti hyvässä järjestyksessä vasikat lehmien lomassa”, Helky Ahokas kuvailee.

Ritilälattiakaan ei vaikuta tuottavan ongelmia. Porren tilalla on imettäjäosastossa myös ritilää, ja Satu Sillanpään mielestä vasikat osaavat varsin näppärästi sielläkin juoksennella.

Imetys sujuvasti alkuun

Imettäjälehmiä käyttävillä tiloilla on omat haasteensa, mutta yleensä niihinkin löytyy ratkaisut.

Imettäjäksi päätyvät usein jo poistolistalla olevat soluttavat, jalkaongelmaiset tai utarerakenteeltaan heikommat lehmät. Aivan kaikille imettäjän rooli ei sovi.

“Kahden vuoden aikana on kokeiltu aika monta lehmää ja vain yksi on jouduttu ottamaan pois, kun ei antanut imeä. Mutta sanoisin että 90 prosenttia lehmistä ottaa vasikan kuin vasikan”, Satu Sillanpää toteaa.

Joskus vasikat ja imettäjä on hyvä totuttaa toisiinsa, jotta imetys saadaan sujuvasti alkuun.

“Kun tulee uusia imettäjiä ja varsinkin pieniä vasikoita, lehmä laitetaan lukkoaitaan ja potkuraudat kiinni, koska vasikat varoo lehmää, vaikka se vain nostaisi jalkaa”, Heli Ahonen selittää.

Vaikka jotkut imettäjät ensin hangoittelevat, ne yleensä oppivat ja jopa kiintyvät vieraisiinkin vasikoihin niin, että myöhemmin huutavat niiden perään, vaikka olisivat saaneet jo uudet tilalle.

Lukkoaitaa hyödynnettiin alkuaikoina myös Porren tilalla, kun kaikki vasikat olivat pieniä. Homma helpottui paljon, kun joukossa alkoi olla isojakin vasikoita.

“Isot kyllä huolehtii sitkeänkin rouvan ruotuun”, Sillanpää lohkaisee.

Muutostilanteissa imettäjäkin voi stressaantua. Sillanpään mukaan ne yleensä tottuvat hoivarooliinsa hyvin, eivätkä kaipaa takaisin lehmälaumaan. Sen sijaan imetyksestä välillä lypsyyn otettu lehmä saattaa sitkeästi haikailla takaisin vasikoiden luo.

Imettäjät saavat lypsävien seosrehua ja väkirehulisää, jota ne eivät pääse robotilta hakemaan, lypsäviä kun nekin ovat.

Heli Ahonen korostaa, että imettäjäsysteemissä vasikoiden kuntoa ja hyvinvointia on seurattava tarkalla silmällä. Juvan Muumaassa vasikat ajetaan ylös aamuin illoin, jotta nähdään, että ne imevät ja kaikki on hyvin. Vasikoita siirretään imettäjälle sen tuotoksen mukaan, ja kun vasikoita tai imettäjää vaihdetaan, seurataan tarkasti, kuinka lehmä tyhjenee ja toisaalta, että vasikat ovat kylläisiä.

“Kyllä sen näkee, jos ovat nälkäisiä”, Ahonen toteaa. Hän arvioi, että vasikka imee keskimäärin kymmenisen kiloa maitoa päivässä.

Porren tilalla kolmella imettäjällä on ihannetilanteessa 12 vasikkaa, mutta jos niitä on enemmän, lisämaitoa annetaan.

Vieroitusstressiä voi vähentää

Pehmeä asteittainen vieroitus vähentää sekä vasikan että lehmän stressiä. Muutamaa viikkoa ennen vieroitusta vasikan turpaan kiinnitetty nenäläppä estää imemistä, mutta vasikka voi yhä viettää aikaa imettäjän tai emänsä seurassa. Vieroituksen lähetessä maidonsaantia voidaan myös rajoittaa vaihtamalla imettäjään, jolta heruu vähemmän maitoa.

Satu Sillanpää kertoo, että osa vasikoista protestoi ja huutaa läpän laittoa, mutta pian ne alkavat viihtyä väkirehuautomaatilla yhä enemmän. Vasikoiden välistä imemistä hän ei ole enää imettäjien tulon jälkeen havainnut.

Imettävän lehmän lypsämä maitomäärä luonnollisesti vähenee, mutta alkaa palautua vieroituksen jälkeen. Hanna Myrskyranta on havainnut, että nenäläpän laiton jälkeen emän maitomäärä robotilla alkaa nousta. Vasikka liikkuu jo paljon omissa porukoissaan ja käy emän luona enää läheisyyttä hakemassa. Kun se siirretään kauemmas ryhmäkarsinaan, se ei juuri emänsä perään huutele. Emä huutelee enemmän, mutta selkeästi vähemmän kuin ennen nenäläppävieroitusta.

“Se on helpottanut asiaa lehmän kannalta paljon”, Myrskyranta vertaa.

Kuivaharjun tilalla vasikka erotetaan emästään niin, että imeminen estyy, mutta mahdollisuus kontaktiin säilyy. Emät pääsevät edelleen portin läpi nuuhkimaan ja nuolemaan vasikoitaan, mikä on koettu hyväksi käytännöksi. Kaikki vasikat vieroitetaan asteittain tuttijuoton kautta. Myös välitykseen lähtevät opetetaan tuttijuottoon.

Kaikilla esimerkkitiloilla sonnivasikatkin ovat vierihoidossa, kunnes lähtevät välitykseen ternivaiheessa.

Anna oppimiselle mahdollisuus

Vierihoidettujen vasikoiden kyky oppia vaikuttaa jopa hieman yllättäneen niiden hoitajat.

Vasikat oppivat sekä emän että ikätovereidensa esimerkkiä seuraten ruokailuun, ryhmäkäyttäytymiseen ja yleensä nautalaumassa toimimiseen.

Hanna Myrskyrannan mielestä vasikan kykyä oppia mallista kannattaisi hyödyntää enemmänkin, vaikkapa tuttijuotolle opettamisessa. Mallioppiminen näkyy esimerkiksi syömiskäyttäytymisessä. Ensin vasikat lähtevät emän perässä ruokintapöydän ääreen seosrehua maistelemaan ja kun ne parin viikon iässä alkavat ryhmäytyä, ne lähtevät porukalla syömään.

Helky Ahokas kokee, että vasikkana opituista asioista on paljon hyötyä myöhemmin. Vasikat oppivat aitoihin, navetan tiloihin, laiduntamiseen, siirtymiseen paikasta toiseen ja karsinoitakin vapautuu muuhun käyttöön.

Hän kertoo ensikoista, jotka lypsyn jo päätyttyä kävivät vielä yhdessä näyttämässä vasikoilleen lypsyaseman kävelemällä rauhassa sen läpi. Uudella laitumella toinen karjan kyyttölehmistä puolestaan otti ohjat käsiinsä ja kävi näyttämässä joukolle pikkuvasikoita laitumen rajat.

Satu Sillanpää vertaa vierihoidettuja vasikoita entisiin, hoitajan paijaamiin ja rapsuttelemiin:

“Ne ovat olleet kuin koiria, nyt ne on nautoja!”

Terveitä vasikoita

Monia karjanomistajia huolettaa, kuinka ripulit ja muut taudit pysyvät kurissa, jos pienet vasikat seuraavat emiään pihattoon. Vuosikausia on korostettu, kuinka pikkuvasikoiden olosuhteet tulisi järjestää viimeisen päälle hygieenisiksi, jotta tautipaineet pidetään kurissa. Ajatus pihatossa lehmien lomassa seikkailevista vasikoista keikauttaa ajatuksen suorastaan päälaelleen.

Juvan Muumaassa vasikoiden terveyskysymykset aiheuttivat haastetta vierihoidon alkuvaiheessa. Käytäntö opetti varsin pian, että imettäjäkarsinoissa on hyvä olla reilusti väljää.

“Karsinat olivat silloin liian täynnä ja tuli kokkidi“, Heli Ahonen kertoo. “Ryhmäkarsinoissa on enintään kaksi lehmää, ja jos on 6–8 vasikkaa, se voi olla jo liian täynnä.”

Kun kokkidioosi saatiin pois päiväjärjestyksestä, muita tautihaasteita ei ole ilmaantunut.

Porren tilalla vasikoille ei Satu Sillanpään mukaan ole viime aikoina juuri kipulääkettä kummempaa tarvittu ja sitäkin todella harvoin.

Kuivaharjun tilalla vasikat ovat pysyneet terveinä, eikä vajaan kolmen vuoden vierihoidon aikana ole kuollut ainoatakaan, Helky Ahokas kertoo.

Hän arvioi, että vasikoiden vastustuskyky on hyvä ja siten ne kestävät erilaisia muutoksiakin paremmin. Myös fyysinen kunto kasvaa liikkuessa.

“Lomittaja kysyi, mitkä patit tuolla vasikalla on takajaloissa. Minä vastasin, ne on lihakset!”

Tapahtuman yleisökommenttien perusteella kryptosporidioosikaan ei välttämättä ole vierihoidossa mikään hirveä mörkö. Kun se on saatu kuriin, se ei ole enää nostanut päätään vierihoitokokeiluista huolimatta. Vaikka poikimaruuhkassa vatsat menisivät vähän löysemmälle, siitä selvitään monesti seurailemalla.

Uudenlaista karjasilmää vaaditaan

Imettävän lehmän satunnaiseen utaretulehdukseen reagoidaan tiloilla aina tapauskohtaisesti. Lehmän vointia seurataan, tarvitaanko lääkitystä ensinkään ja lievempiä tulehduksia voidaan hoitaa pelkillä kipulääkkeillä. Jos antibioottia tarvitaan, vasikka voidaan siirtää juotolle. Jos vieroitus on jo lähellä muutenkin, harkitaan voisiko hoidon aloitusta hieman siirtää.

Pistoshoito on myös varteenotettava vaihtoehto, mutta vasikkaa täytyy silloin seurata tarkemmin.

Vierihoito vähentää ja helpottaa vasikoiden hoitoon liittyvää työtä, mutta se myös muuttaa sen luonnetta. Kaikki vierihoitoon siirtyneet karjanomistajat korostavat, että vasikoita ja myös lehmiä on havainnoitava ja arvioitava uudella tavalla. Esimerkiksi lehmän lypsämiin maitomääriin ei voi sokeasti luottaa, vaan myös utaretta täytyy tarkkailla.

Vierihoito ei välttämättä vaadi kalliita ja monimutkaisia investointeja, vaan jo olemassa olevia ratkaisuja hyödyntäen voi saada aikaan aivan toimivan järjestelmän.

“Jos asia kiinnostaa, pienillä ja kevyilläkin ratkaisuilla pääsee alkuun. Kannattaa pohtia, onko pihatossa vasikalle tilaa ja turvallista olla, miten se on siellä hoidettavissa ja seurattavissa”, Hanna Myrskyranta kannustaa. ◻

Kirjoittaja on agronomi, MMM, vapaa toimittaja ja KMVETin avustaja.

Imettäjälehmät Facebook-ryhmässä lisää käytännön kokemuksia ja vertaistukea.