Työntekijöillä iso merkitys maitotilan menestyksessä

Kun työntekijä viihtyy työssään ja kokee työnsä merkitykselliseksi, se näkyy myös navetassa – niin lehmien terveydessä kuin maitotankin lukemissa. Kaksi maitotilan työntekijää, Sanna Översti ja Topi Puurunen kertovat, mikä tekee hyvästä työpaikasta hyvän, ja miksi eläinten hoito on ennen kaikkea yhteistyötä.

Sanna Överstille ja Topi Puuruselle eläintenhoito on paljon enemmän kuin rutiineja tai aikatauluja. Se on ammattitaitoa, vastuuta ja aitoa välittämistä. Molemmat tietävät, että hyvinvoiva karja syntyy, kun myös niiden parissa työskentelevät ihmiset voivat hyvin.

Översti on työskennellyt samalla tilalla kauan. Pitkä ura ei ole sammuttanut intoa, päinvastoin. Hänen mukaansa työn mielekkyyden ytimessä on joustavuus, mahdollisuus kehittyä ja työnantajan antama luottamus.

”Työn joustavuus ja mahdollisuus kehittyä on iso juttu. Meillä on niin yrityksen omistajien Ismo ja Miika Takkusen kanssa, kuin kaikkien tilalla työtä tekevien kanssa yhteinen tavoite: kestävät, hyvinvoivat lehmät”, Översti kuvaa.

Vuosien varrella Översti on saanut vastuulleen karjan jalostuksen ja muita kehittämistehtäviä. Hän kokee, että oma osaaminen on saanut kasvaa yhdessä tilan kanssa.

Topi Puurusen mielestä työssä on parasta, kun lehmät ovat terveitä, kulkevat aktiivisesti lypsyllä ja maitoa tulee. Hänen mielestään työn suurin motivaattori on eläinten hyvinvointi – ja sen näkyminen käytännön työssä.

”Kun eläimet ovat terveitä ja kaikki toimii, se motivoi eniten. Jos eläimet sairastavat, se voi jäädä vaivaamaan mieltä. Silloin ajattelen, että ennaltaehkäisevä työ on epäonnistunut ja samalla työmäärä kasvaa sairaita eläimiä hoitaessa.”

Työn merkityksellisyys tärkeää

Puurunen korostaa työn merkityksen syntyvän siitä, että saa oikeasti tehdä ja vaikuttaa. Hänellä on nykyään päävastuu navetan päivittäisestä toiminnasta, ja Puurunen kokee sen sekä luottamuksena että vastuuna.

”En voisi kuvitella olevani pelkkä käsketty työntekijä. Työ on mielekästä, kun saan itse tehdä ja kantaa vastuuta”, Puurunen sanoo.

Sekä Översti että Puurunen toteavat, että työilmapiiri ja rakentava palaute ovat avain siihen, että töihin on mukava tulla joka päivä. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että työn tekemisestä saatava palaute on kannustavaa ja ystävällistä, eikä turhaa syyttelyä esiinny.

”Joni Pitkänen on kyllä äärettömän hyvä esimies ja hänen kanssaan meillä on todella hyvä keskusteluyhteys. Pystytään puhumaan niin työhön kuin muihinkin siihen vaikuttavista asioista sujuvasti ja asiallisesti. Ja kaikenlainen palaute annetaan aina rakentavasti ja sen perusteella päivitetään tekemisiä”, Puurunen kertoo.

Puurunen hoitaa yhden robotin lypsykarjan eläimet tällä hetkellä pääosin yhdessä Kasperi Tikkasen kanssa. Appeiden teosta ja muista konetöistä vastaa Janne Pitkänen. Vaihtelevasti mukana on myös harjoittelijoita.

”Huolehdin, että navetan seinien sisäpuolella tapahtuu asiat, joiden siellä pitääkin tapahtua. Päivittäisten rutiinien lisäksi huolehdin siemennykset ja umpeenlaitot sekä hoidan myös vasikat ja hiehot. Vastuunsaaminen ja sen kantaminen inspiroivat siinä määrin, että en voisi kyllä enää kuvitella itseäni jossain muussa työssä kuin tässä”, Puurunen pohdiskelee.

Jos vastuuta ei ole, tulee työn tekemisestä helposti lantakolan kanssa kulkemista ja pelkästään käskettyjen työtehtävien tekemistä.

”Kun vastuuta on laajemmalla skaalalla, saa eläinten parissa työskenteleminen katsomaan ja näkemään asioita suurempina kokonaisuuksina sekä niiden yhteyksiä paljon laajemmin”, Puurunen toteaa.

Hän on pohtinut, että agrologin tutkinnolla voisi olla mahdollista saada parempipalkkaisiakin töitä.

”Mutta kyllä kuitenkin tykkään, että sen työn pitää olla semmoinen, josta oikeasti nauttii. Koen, että olen juuri sellaisessa asemassa tällä hetkellä”, Puurunen toteaa.

Robotilta näkee kaiken – vai näkeekö?

Karjan terveyden, tuotannon ja hyvinvoinninkin seurantaan on saatavilla monenlaisia teknisiä sovelluksia, varsinkin automaattilypsyssä. Eläimet ovat kuitenkin yksilöitä ja sen yksilötason normaalin oppii tunnistamaan vasta, kun hoitajalla on aito karjasilmä olemassa.

Översti ja Puurunen korostavat, että päivittäinen tarkkailu navetassa antaa runsaasti tietoa lehmien hyvinvoinnista. He tunnistavat nopeasti poikkeavat käytökset ja terveysongelmat, miten lehmä, ja vielä tarkemmin, miten kukin yksilö makaa, liikkuu, syö ja käyttäytyy normaalisti.

Henkilökohtaista tarkkailua täydentävät teknologian, kuten robotien ja aktiivisuusmittarien antama tieto. Robotti ja erilaiset seurantalaitteet antavat tärkeitä hälytyksiä poikkeavista tilanteista, erityisesti hitaasti kehittyvissä ongelmissa.

”Meillä on aktiivisuuspannat käytössä kiimojen ja märehtimisten seurannassa. Mutta kyllä oma tuntemus on se, että näen ne sairaat ja kiimassa olevat eläimet aikaisemmin kuin tekniikka. Niistä toki saa varmistusta omalle havainnolle, mutta jos pelkästään niiden kautta seurataan, niin molemmissa asioissa on kyllä hieman jäljessä. Ja viimeistään silloin pitää heti toimia”, Sanna Översti toteaa.

Yksilöllinen huomiointi ja aistien käyttö ovat työntekijän ammattitaidon ydin, ja ne varmistavat, että eläinten hyvinvointi toteutuu ennen kuin teknologia antaa hälytyksen. Tekniikka ei korvaa ihmistä, vaan toimii apuvälineenä, jonka avulla yksilötason ongelmat huomataan ajoissa.

”Pystyn haistamaan asetonin hajun jo kaukaa ja Joni onkin tuolle kyvylleni naureskellut, että voisin sillä ominaisuudella tienata myös muissa karjoissa hyvän lisän. Vähän niin kuin poliisikoira”, Topi Puurunen nauraa.

Yhteiset työohjeet tärkeitä

Sekä Översti että Puurunen kokevat selkeät kirjalliset ohjeet hyödyllisinä, erityisesti silloin kun useampi työntekijä jakaa saman vastuualueen. Ohjeiden tulee olla yksinkertaisia ja selkeitä, jotta niiden noudattaminen on helppoa ja väärin tekemisen mahdollisuus vähenee.

Kirjalliset ohjeet tukevat myös yhtenäistä käytäntöä ja varmistavat, että työvaihe tehdään oikein riippumatta siitä, kuka sen suorittaa.

Översti että Puurunen vinkkaavat, että ohjeiden laatiminen yhteistyössä kaikkien kanssa lisää sitoutumista ja varmistaa, että ohjeet ovat käytännöllisiä. Yhteinen suunnittelu estää tilanteet, joissa jokainen – ohjeista huolimatta – tekee asiat omalla tavallaan.

Vastuu tekemisistä ja työprosesseista konkretisoituu työntekijälle erityisesti silloin, kun on jäämässä pitkälle vapaalle.

”Silloin tulee kirjattua listaa, mitä kaikkea tulee vapaan aikana navetalla tehdä. Ja sitten, jos jonkin homman unohtaa listalle kirjoittaa, niin se on kyllä loman aikana jäänyt tekemättä. Nämä kun tulevat sellaisella rutiinilla selkärangasta, niin kaikkea ei vain hoksaa”, toteavat Översti ja Puurunen yhteisesti.

”Kun kirjoitan työohjeita lomaa varten, haluan, että ne ovat selkeitä ja yksinkertaisia. Liian monimutkaisena ohjeet sekoittavat käyttäjän ja tulee se väärin tekemisen riski”, Översti sanoo.

Vinkkejä robottikierron sujuvuuteen

Teknologia tuo tarkkaa tietoa lehmistä, mutta robottikierron sujuvuus ei ole itsestäänselvyys. Översti ja Puurunen korostavat, että lehmien käyttäytyminen ja oppiminen vaikuttavat siihen, miten lypsykierto onnistuu.

”Jos viivelistalla on alkukauden lehmiä, se alkaa tökkimään. Lehmä oppii nopeasti, miten sitä haetaan lypsylle ja sen omatoimisuus hiipuu”, Puurunen selittää.

”Nykyään jätän lapulle, että tiettyjä lehmiä ei saa hakea. Ne kun kuitenkin käyvät lypsyllä itse, omaan tahtiinsa”, Översti lisää.

Nautojen oppimiskyky on tutkitusti aiemmin luultua tai oletettua parempi. Sitä voidaan hyödyntää robottilypsyssä ja muissa toiminnoissa, mutta se vaatii tarkkuutta, ettei eläin opi väärin.

Ensimmäinen kokemus robotilla on oppimisen suhteen hyvin ratkaiseva. Pelokas tai stressaantunut eläin ei syö, mikä kertoo sen tunnekokemuksesta ja valmiudesta käsitellä painetta. Rauhallinen lähestymistapa ja annettu aika ensimmäisen kokemuksen hyväksymiseen ovat olennaisia.

”Hiehojen lypsy sujuu paremmin, kun ne ovat vasikan kanssa alkuvaiheessa kahdestaan poikimakarsinassa. Vasikka toimii ensikolle ikään kuin lypsytapahtuman opettajana, mikä vähentää potkimista ja stressiä robotilla. Tämä uusi menetelmä on tuonut meillä huomattavan parannuksen ensikoiden käytökseen lypsyllä”, kertoo Puurunen yhdestä viimeaikojen toimintatavan päivityksistä.

Myös tutun ihmisen tunnetila vaikuttaa eläimiin yllättävän paljon. Sen ovat sekä Översti että Puurunen käytännössä havainneet. Eläimet aistivat tutun ihmisen jännityksen, stressin, sykkeen nousun ja adrenaliinin. Ihminen voi saada eläimen rauhattomaksi, jolloin ensimmäinen lypsykokemus ei välttämättä suju parhaalla mahdollisella tavalla. Rauhallinen hoitaja taas helpottaa eläimen oppimista ja rentoutumista.

Puurunen ja Översti kuvaavat, että nykyään, kun ensilypsyyn tuleva ensikko on saatu robottiin ja kone aloittaa ensimmäisen lypsyn, he molemmat asettuvat kauemmaksi, taka-alalle seuraamaan tapahtuman sujumista.

”Huomattavasti paremmin ovat ensilypsyt ja sen jälkeen myös seuraavat sujuneet, kun tämä vinkki on otettu käytäntöön”, molemmat toteavat.

Tunne, mikä liittyy eläimen ensimmäiseen kokemukseen, on ratkaiseva. Pelon olotilassa tapahtuva kokemus voi estää eläintä oppimasta oikein.

Houkutteleva työpaikkailmoitus

Ruotsalaisen Husdjur-lehden pääkirjoituksessa nostettiin esiin, että Ruotsissa hyvin moni koirista tai hevosista harrastuksensa aloittanut hakeutuu eläinalan koulutukseen ja kiinnostuukin tuotantoeläimistä, koska alalla on työpaikkoja tarjolla. Myös Puurunen on huomannut, että yhä useammat harjoittelijat tulevat harrastuseläinten parista.

Översti ja Puurunen seuraavat aktiivisesti alan työpaikkailmoituksia, vaikka eivät halua vaihtaa pois nykyisestä työpaikastaan. He uskovat, että videot, joissa näkyy työntekijöitä ja työympäristö, erottuvat edukseen ja saavat hakijoita innostumaan.

”Pelkkä lista vaatimuksista ja palkasta ei houkuttele. Kyllä sitä nykypäivänä haluaa tietää enemmän, esimerkiksi millainen työyhteisö on”, Puurunen sanoo.

Työyhteisön hyvinvointi, eläinten oppimiskyvyn huomioiminen ja työn merkityksellisyys tekevät maataloustyöstä paitsi tehokasta, myös työntekijälle mielekästä.

”Jos työnantaja avaa lisäksi vielä yrityksen arvopohjan ja kulttuurin, se tekee paikasta kiinnostavan. Ja kun näkee, että työnantaja on panostanut ilmoitukseen oikeasti kunnolla.” ◻

Kirjoittajat toimivat Feeling Good -hankkeessa asiantuntijoina.