Tavoitteena vähintään 10-vuotiaat lehmät

Maatalousyhtymä Mensink on kahden veljeksen ja heidän puolisoidensa maitoyritys, jolla on selkeät tavoitteet tulevaisuudelle. Tilaa halutaan kasvattaa, lehmistä halutaan pitkäikäisempiä ja hehtaarilta pitää saada nykyistäkin enemmän maitoa. Maidon hinta on nyt hyvä, eikä veljeksillä tuntunut aurinkoisena marraskuun päivänä olevan suuremmin valittamista tuotannostaan.

Alankomaat on maitomaa. Maitotiloja on paljon, ja maaseudulla niitä näkee usein muutaman sadan metrin välein. Lehmiä on lähes kuusinkertainen määrä Suomeen verrattuna.

Bert ja Lieselot Mensink tyttärineen ovat karjaihmisiä. Lieselot vastaa nuorkarjasta ja karjan jalostuksesta.

Maan noin 15 000 maitotilaa tuottivat vuonna 2021 lähes 14 miljardia kiloa maitoa, mikä on noin 17 prosenttia maan maataloustuotannon arvosta. KMVET vieraili keskimääräistä isommalla ja tuottoisammalla Mensinkin tilalla.

Veljekset Guus ja Bert Mensink tuottavat maitoa Alankomaiden Dedemsvaartissa lähellä Saksan rajaa. Tilaa johdetaan maatalousyhtymänä, joka on perustettu vuonna 2000.

Veljesten puolisot ovat myös mukana maidontuotannossa. Bertin puoliso Lieselot hoitaa vasikat ja vastaa karjan jalostuksesta. Guusin puoliso hoitaa rehustuksen, ja on samaan aikaan myös tilan ulkopuolella töissä. Myös edellinen, navetat rakentanut sukupolvi on vielä vahvasti hengessä ja päivittäisissä töissä mukana.

Perheenjäsenten lisäksi tarvitaan palkkatyövoimaa. Työntekijöitä on kaksi.

30 000 kiloa maitoa hehtaarilta

Nyt Mensinkeillä on 270 lehmää, joita lypsää neljä Lelyn robottia. Umpilehmiä on noin kymmenen prosenttia lehmämäärästä, joten lypsyssä on kerrallaan noin 240 eläintä, 60 robottia kohti.

Mensinkin perheen tavoitteena on, että lehmät pysyisivät karjassa ja tuottaisivat kymmenen vuoden ikään saakka. Tavoite on selvästi korkeammalla kuin Alankomaiden keskiarvo, joka vuonna 2020 oli alle kuusi vuotta. Myös karjan keskituotos on koko maan keskiarvoa selvästi parempi.

Karjan keskituotos oli vuonna 2021 noin 12 500 kiloa maitoa, ja tilan koko vuotuinen maitomäärä noin 3,4 miljoonaa litraa. Se saadaan aikaan nurmi- ja maissisäilörehulla, joita viljellään tilan 110 hehtaarin alalla. Lisäksi veljekset ostavat maissirehua noin 40 hehtaarin alalta.

Alankomaissa maasta on puutetta, ja se on kallista. Siksi pellon tuotto pitää maksimoida, ja veljestenkin tavoitteena on tuottaa mahdollisimman paljon maitoa hehtaaria kohti. Nyt hehtaarituotos on runsaat 30 000 kiloa omistuksessa olevaa hehtaaria kohti. Yrittäjien tavoite on 35 000 kiloa.

Hyvään hehtaarikohtaiseen maitotuottoon auttaa luonnollisesti hyvä sato. Vuoden 2022 sää suosi nurmituotantoa erityisesti. Tavallisesti Mensinkit korjaavat nurmesta viisi satoa, mutta tänä vuonna saatiin peräti seitsemän satoa.

Pitkäikäisiä lehmiä

Hehtaarituoton lisäksi Mensinkien tärkeä tavoite on pitää lehmät tuotannossa kymmenen vuoden ikään saakka. Sitäkään ei aivan vielä ole saavutettu, mutta karjassa on monta pitkäikäistä ja paljon tuottanutta lehmää.

Viimeisin poistettujen lehmien keskimääräinen elinikäistuotos, viime tuotantokaudelta oli 46 535 kiloa maitoa. Se on yli 10 000 kiloa enemmän kuin Alankomaiden keskiarvo, ja noin 15 000 kiloa enemmän kuin poistettujen suomalaislehmien keskimääräinen elinikäistuotos vuonna 2021.

Karjan keskiarvo on kova, mikä tarkoittaa, että laumassa on huippueläimiä. Lieselot esittelee innokkaasti vieraille karjan parhaimmistoa. Muutamien esille nostettujen joukossa on seitsemällä poikimisella satatonnariksi noussut Roelie, jonka viimeisin päivätuotos on 46 kiloa. Toinen emännän ylpeydenaihe on viidesti poikinut Anna, jonka päivätuotos hipoi keväällä 70 kiloa ja elinikäistuotos lähenee 80 000 kiloa.

Vuoden ja seitsemän kuukauden iässä ensimmäistä kertaa poikinut Gretha lypsi jo ensimmäisellä kaudellaan lähes 13 000 kiloa, ja on kolmen poikimisen jälkeen ylittänyt 45 000 kilon kokonaistuotoksen.

Bert arvelee, että lehmien tuotantoiän pitenemistä edistäisi, jos niitä voisi laiduntaa. Tilalla olisi kova halu siihen, mutta robottien kapasiteetti on nyt niin tapissa, ettei laidunnus onnistu. Vain umpilehmät ja hiehot ovat ulkona, lypsävät ovat navetassa.

Nykyinen lehmien pihatto on ollut käytössä 11 vuotta. Syväkuivikeparsissa on alustana hevosenlantaa, jota alussa epäiltiin soluongelmien syyksi. Soluluku on kuitenkin muutama vuosi sitten asettunut noin 70 000:een, ja lehmien poistot utareterveyden vuoksi ovat vähentyneet. Uritetun lantakäytävän pitää siistinä ketjuvetoinen raappa.

Kun lypsävien laiduntaminen ei ole mahdollista, on vuonna 2011 rakennetussa pihatossa satsattu olosuhteisiin. Korkeassa ja ilmavassa pihatossa on verhoseinät ja katossa pyörivät tiheään asennetut isot tuulettimet.

Lehmillä on syväkuivikeparret, joissa kuivikkeena on hevosenlantaa. Jos lanta jostain syystä on liian märkää, siihen sekoitetaan seosrehuvaunussa olkisilppua.

Lehmät ovat pihatossa kahdessa suuressa ryhmässä, joiden välissä on ruokintapöytä. Toisella puolella ovat ensikot ja toisen kerran poikineet, toisessa ryhmässä vanhemmat lehmät. Molemmilla on kaksi robottia.

”Vanhojen kanssa on selvästi vähemmän työtä”, Bert Mensink sanoo.

Ensikot poikivat nuorina

2000-luvulla on puhuttu paljon ensikoiden poikimaiän merkityksestä maitotuotokseen. Jos ensikko pääsee liian vanhaksi, sen maitotuotos lehmänä on pienempi kuin varhain poikineiden lajitoverien.

Hiehot kasvavat vanhassa pihatossa, joka ehti palvella lypsykarjarakennuksena 30 vuoden ajan. Hiehot siemennetään sisällä, ja tiineiksi todetut viedään laitumelle odottamaan poikimista. Kaikki hiehot genomitestataan. Testin hinta Alankomaissa on noin 17 euroa, Suomessa yli 20 euroa. Ensikot poikivat hyvin nuorina, keskimäärin vain vuoden ja yhdeksän kuukauden iässä. Viimeisin ensikoiden keskituotos oli 9 783 kiloa maitoa, toisen kerran poikineiden 12 500 ja vanhempien lehmien 13  600 kiloa vuodessa.

Mensinkit ovat ottaneet nämä neuvot todesta, ja karjan lehmät poikivat todella nuorina. Ensikoiden keskimääräinen poikimaikä on 21 kuukautta. Nuorimmat voivat poikia jo alle 20 kuukauden iässä.

”Se on aikaisin, mutta onnistuu, jos hiehot ruokkii hyvin”, sanoo nuorkarjan hoidosta vastaava Lieselot.

Toinen tekijä onnistumisessa on tiineytys. Hiehoille käytetään usein Jersey-sonnia, jotta vältetään vaikeat poikimiset, ja hieho pääsee maidontuotannon alkuun ongelmitta.

Myös lehmien poikimiset halutaan pitää vaivattomina. Siksi tilalla ei käytetä lainkaan Alankomaissa yleisesti käytettävää Belgian sinistä rotua, jonka vasikoiden Mensinkit pelkäävät syntyvän liian suurina.

Vasikoiden syntyminen varmistetaan pitämällä hiehojen mukana laitumella sonni, joka astuu ne, jotka eivät ole navetassa jääneet tiineiksi.

Emäntä lähettää kaikista lehmävasikoista näytteet CRV:lle genomitestiä varten. Niiden perusteella hän valitsee parhaat vasikat itselle kasvatettavaksi. Loput 30–40 prosenttia lehmävasikoista myydään pois. Testin 17 euron hintaa hän pitää sellaisena, että kaikki voidaan testata.

Umpilehmillä kuuden viikon lomaohjelma

Umpikausi on aina erittäin tärkeä lehmän menestymistä ja seuraavaa tuotantokautta ajatellen. Mensinkeillä umpikaudelle on selkeät raamit.

Umpilehmät ovat viimeiset kaksi viikkoa olkipedillä odottamassa poikimista. Niiden karsina on sijoitettu siten, että sen ohitse kuljetaan jatkuvasti pihalla, jolloin lehmiä on helppo valvoa.

Lehmät laitetaan umpeen, kun tiinehtymisestä on kulunut 225 päivää. Kun lypsy loppuu, tarvittaessa käytetään umpeenpanohoitoa.

Umpikauden pituus on kuusi viikkoa, ja siitä ensimmäiset neljä viikkoa lehmät ovat laitumella tai talvella umpiosastolla. Viimeiset kaksi viikkoa ne odottavat poikimista olkipohjalla isossa karsinassa.

Näillä luvuilla päästään noin vuoden poikimaväliin, kun siemennykset aloitetaan vähän ennen kuin poikimisesta on kulunut sata päivää.

Ruokinnassa pyritään yksinkertaisuuteen

Ruokinta on yksi hyvän tuotoksen ja lehmien kestävyyden kulmakivistä. Mensinkit haluavat pitää ruokinnan hyvin yksinkertaisena.

Selkeälinjaisen pihaton keskellä on leveä ruokintapöytä, joka jakaa lehmät kahteen ryhmään. Oikealla ovat ensikot ja toisen kerran poikineet, vasemmalla vähemmän hoitoa vaativat vanhemmat lehmät. Molemmat ryhmät saavat samaa seosta. Kun nuoret lehmät ovat erillään vanhemmista, niiden on helpompi pärjätä laumassa, mikä näkyy ensikoiden hyvinä tuotoksina.

Kaikki lypsävät saavat samaa seosta, jossa lehmän päiväannos on noin 15–16 kiloa karkearehun kuiva-ainetta. Siitä 7,5 kuiva-ainekiloa on nurmea, 8 kiloa maissia ja 0,3 kiloa hienoksi jauhettua olkea.

Karkearehun lisäksi lypsävät saavat 1–1,5 kiloa rapsirouhetta ja tarvittaessa valkuaistiivistettä. Herutusvaiheessa, ensimmäisten 50 päivän ajan on käytössä ”luksustäysrehu”, jossa on mukana propyleeniglykolia.

Rehun sekoittamista varten rehuvarastoon tehdään esiseos, jossa on olki, rapsirouhe, kivennäiset sekä mahdolliset muut pieninä määrinä käytettävät rehuaineet. Näistä sekoitetaan viikon tarvetta vastaava määrä kerralla. Näin säästetään työtä lopullisen seoksen tekovaiheessa, ja myös tarkennetaan pieninä määrinä käytettävien ainesosien annostelua.

Olki tulee tilalle Saksasta. Se maksaa 130 euroa tonnilta, mikä on isännän mielestä edullista. Seokseen se lisätään hyvin hienona silppuna, melkeinpä jauheena.

Maidon hinta ei nyt harmita

Tilan saama maidon hinta on isännän mukaan lähes kaksinkertaistunut noin vuodessa. Hinta oli viime vuonna noin 35 sentin luokkaa litralta. Marraskuussa 2022 maidosta maksettiin 63–64 senttiä litralta.

Milk Market Observatoryn hintavertailu vahvistaa asian. Hintakehitys on nyt nousujohteista. Kesällä 2016 maidon hinta on Alankomaissa käynyt alimmillaan noin 25 sentissä. Siitä noustiin talvella 2017–2018 yli 40 sentin, ja vuosina 2019–2021 hinta liikkui 35 sentin tuntumassa.

Kansainvälisessä hintavertailussa viimeisimmät hintatiedot ovat syyskuulta, jolloin Alankomaiden Friesland Campina maksoi 59,25 senttiä kilolta. Euroopan parhaat maksajat tässä vertailussa olivat Sveitsin Emmi 77,78 sentillä ja Saksan Deutsches Milchkontor 61,37 sentillä. Valion hinta tällä listalla oli 49,77 senttiä. Syyskuusta hinnat ovat nousseet.

2010-luvun alkupuolella laiduntaminen väheni Alankomaissa alle 80 prosenttiin karjoista. Vuonna 2015 noin 70 prosentilla maitotiloista oli täyslaiduntaminen ja noin kahdeksan prosenttia laidunsi osittain. Kun meijerit ovat alkaneet maksaa maidon hinnassa laiduntamislisää, täyslaiduntaminen on taas lisääntynyt, ja viime vuonna laiduntavien karjojen osuus oli 84 prosenttia. Näistä muutama prosentti laiduntaa vain osittain. Mensinkin karjassa vain hiehot ja umpilehmät pääsevät laitumelle.

Mensinkin tila saisi laiduntamisesta vielä laidunnuslisää euron sataa maitokiloa kohti eli sentin litralta. Sitä veljekset eivät kuitenkaan saa, koska laiduntaminen ei tilalla onnistu.

Toinen maitoyhtymän omistavista veljeksistä, Guus Mensink on mukana alankomaalaisen meijeriosuuskunnan DOC Kaasin sekä sen osittain omistaman saksalaisen DMK:n hallinnossa.

Maidon hinnannousuun on Mensinkin tilalla vaikuttanut maailmantilanteen lisäksi myös meijerien toiminta. Alankomaalainen DOC Kaas -osuuskunta, johon tilan maito aiemmin meni, oli isännän mukaan Alankomaiden huonoimpia maksajia. Huhtikuusta 2016 lähtien osuuskunta DOC Kaasista tuli saksalaisen DMK GmbH:n osaomistaja yhdessä osuuskunta Deutsches Milchkontor eG:n kanssa. Tämä muutos on Bertin mukaan nostanut maidosta saatavaa hintaa, sillä nykyisellä isolla meijeriyrityksellä on hallussaan useita hyviä brändejä ja aiempaa juustomeijeriä laajempi tuotevalikoima.

Maitotilin ohella tuloja tulee sonnivasikoista, jotka myydään kahden viikon iässä pois tilalta, lihantuotantoon. Maidon ja vasikoiden lisäksi tila myy aurinkokennojen tuottamaa sähköä, josta maksettiin marraskuussa 2022 noin 15 senttiä kilowattitunnilta. Sähköstä saatava tulo on kuitenkin hyvin pieni suhteessa maitotiliin. ◻

 

Kirjoittaja on agronomi, MMM ja vapaa toimittaja.

Alankomaat satsaa lehmien kestävyyteen

Alankomaiden lehmämäärä ja niiden tuottama maitomäärä ovat lähes kuusinkertaisia Suomeen verrattuna. Karjoja on kolminkertainen määrä Suomeen verrattuna, ja ne ovat keskimäärin tuplasti suurempia.

Karjojen keskituotokset ovat likimain samaa tasoa. Suomessa keskituotos on hieman pienempi. Tuotosseurantaan Alankomaissa kuulutaan useammin kuin Suomessa.

Vaikka Alankomaat on automaattilypsyn kotimaa, Suomessa robotti lypsää kuitenkin suuremman osuuden lehmistä.

Lehmien kestävyydessä ja sen parantamisessa Alankomaat on onnistunut selvästi Suomea paremmin. Suomessa poistettujen lehmien keskimääräinen elinikäistuotos ylitti viime vuonna ensimmäistä kertaa 30 000 maitokiloa. Alankomaissa tämä raja on ylitetty jo vuosia sitten, ja nyt lähestytään 36 000 kilon keskiarvolukemaa.

Sama asia näkyy lehmien elinpäivää kohti lasketussa maitotuotoksessa, joka Alankomaissa on 29 ja Suomessa 16,2 kiloa. Erot näkyvät luonnollisesti myös poistoiässä ja poistettujen keskipoikimakerroissa.

Tiedot perustuvat Alankomaiden jalostus- ja tuotosseurantaorganisaation, CRV:n ja Suomesta ProAgrian ICAR:lle (International Committee of Animal Recording) lähettämiin ja ICAR:n kokoamiin tietoihin. www.icar.org

Lehmien elinikä piteni Alankomaissa 2000-luvun alussa ja oli pisimmillään vuonna 2008 lähes kuusi vuotta. Siitä lähtien poistetut lehmät olivat vuosi vuodelta nuorempia, vuonna 2018 alle 5,6 vuotta. Sen jälkeen suunta on jälleen ollut nouseva. Alan tavoite vuonna 2020 oli 6,2 vuotta, kertoo ZuivelNL:n julkaisu Dutch Dairy in Figures 2021. PM