Tautien torjunta karjatiloilla kannattaa!
Suomalaisten karjatilojen eläintautien tilanne vaihtelee jatkuvasti. Yksikään tila ei ole tarttuvilta taudeilta kokonaan suojassa, ja siksi tautien torjunnan eteen on hyvä tehdä ennaltaehkäisevää työtä, oli tilalla tautitilanne päällä tai mitään tauteja ei olisi koskaan todettukaan.
Olen nautojen terveydenhuoltotyön lisäksi ollut aktiivisesti lähikuntien suureläinpäivystysringeissä mukana. Työssäni olen kohdannut hyvin valveutuneita tiloja, joissa on täysin toimivat tautisulut, eläintautien torjuntaan kiinnitetään aktiivisesti huomiota ja kerrotaan avoimesti, mikä on tilan sen hetkinen tautitilanne.
Valitettavasti olen kohdannut myös välinpitämättömyyttä tarttuvia tauteja kohtaan. Tautitilanne saatetaan syystä tai toisesta jättää kertomatta uudelle vierailijalle, jos sitä ei tule kysyneeksi.
Koen tärkeänä, että uudelle tilalle tullessani, kysyn mikä on tilan tautitilanne tällä hetkellä. Jos en sitä avoimesti kysy, en pääse asiaa tarkistamaan mistään ilman valtuutuksia.
Asenteet vaikuttavat omaan toimintaan ja sitä kautta tautivastustukseen kaikista eniten. Kallein tapa muuttaa asenteita on kohdata käytännössä jokin tauti, kuten salmonella.
Merkittävimpiä tarttuvia tauteja suomalaisilla nautakarjatiloilla tällä hetkellä ovat juuri tuo salmonella, kryptosporidioosi, Mycoplasma bovis, pälvisilsa ja virusripulit, jotka kaikki työllistävät tilallista ja aiheuttavat merkittäviä taloudellisia tappioita.
Lisäksi on tarttuvia utaretulehduksia, kuten s. agalactiae ja s. aureus sekä tarttuvia sorkkasairauksia, kuten sorkkavälin ajotulehdus ja sorkka-alueen ihotulehdus, jotka voivat levitä ostoeläinten mukana.
Toisaalta taudit ovat osa elämää, mutta miten voimme saada tauteja ennaltaehkäistyä tai taudin tullessa rajoitettua tappioita minimiin?
Karjatilojen bioturvallisuus voidaan jakaa ulkoiseen ja sisäiseen tautitorjuntaan. Ulkoisessa tautitorjunnassa vastustetaan tilan ulkopuolelta tulevia tauteja. Sisäinen tautitorjunta rajoittuu taas tilan sisällä olevaan toimintaan.
Ulkoinen tautisuojaus sisältää muun muassa eläinliikenteen, henkilöliikenteen, ulkomaan kontaktit, rehut, lemmikkieläimet ja haittaeläimet. Eläinkauppa on suurin riski tarttuvien tautien leviämiselle!
Ostaessasi eläimiä, pyydä myyjätilalta ETT:n pitopaikan terveystodistus liitteineen sekä ostettavan eläimen terveystodistus, ja anna ne oman tilasi terveydenhuoltoeläinlääkärin tarkastettavaksi. Lähtökohtana on, ettei alemman tautitason tilalta kannata ostaa eläimiä! Tilalle siirrettäville eläimille on hyvä järjestää asianmukainen karanteeni.
Eläin- ja henkilöliikenne on välttämätöntä, ja jos ei päivittäistä niin viikoittaista nykyajan karjatiloilla. Teurasauto hakee teuraita eläimiä, välitysauto vasikoita ja maitoauto maitoa. Lisäksi on henkilöliikenne, kuten lomittajat, eläinlääkärit, seminologit ja muut asiantuntijat.
Toimivassa tautisulussa vierailijalla ei ole mahdollisuutta päästä tilan sisälle omissa varusteissaan. Eläinliikenteessä on tärkeää, ettei kuljetusauton ja navetan ilmatila pääsisi yhteyteen keskenään. Usein tiloilla on mahdollista järjestää vaihtoehtoisia ratkaisuja esimerkiksi porteilla, vasikkaigluilla tai täysin erillisillä alueilla teuraille ja välityseläimille.
Sisäisessä tautisuojauksessa huomiota kiinnitetään esimerkiksi tilan tautiriskien hallintaan eläinten oikeanlaisella osastoinnilla. Osastointi eri eläinryhmien välillä vähentää tautipainetta ja epidemiatilanteessa tauti saadaan paremmin osastoinnin avulla hallintaan. Tautitapauksen esiintyessä sairas eläin olisi hyvä eristää omaan tilaansa. Poikivalle kannattaa järjestää puhdas ja hyvin kuivitettu poikimakarsina ja ternimaidon laatuun on hyvä satsata.
Asenne, motivaatio ja yhteistyö eri asiantuntijoiden kesken on sisäisessäkin tautisuojauksessa tärkeää. Säännöllisillä terveydenhuoltokäynneillä voidaan hyvän tautitilanteen eteen tehdä ennaltaehkäisevää työtä.
Ole avoin ja ota asiantuntijoilta apu vastaan jo hyvissä ajoin ennen tautia tai tautitilanteen puhjettua päälle. ◻