Rokotus sinikielitautia vastaan harkintaan

Euroopassa viime vuosina pahoin levinneen sinikielitaudin ennakoidaan leviävän edelleen pohjoiseen päin, ehkä myös Suomeen. Siksi riskialueilla on jo aloitettu tautiin varautuminen rokottamalla. Rokotus ei estä sairastumista, eikä eläinten oireilua, mutta vähentää taudin vakavuutta ja tuotantotappioita.

Rokotukset sinikielitautia vastaan on sallittu Suomessa maaliskuusta 2026 lähtien. Rokottaminen on tiloille vapaaehtoista ja se on maksettava itse. Sen tulee kuitenkin perustua eläinlääkärin tekemään riskinarvioon ja ohjeistukseen, ETT muistuttaa.

”Ehdottomasti kannattaa rokottaa”, MTK:n asiantuntijaeläinlääkäri Olli Heino suosittelee, mutta huomauttaa, että ”rokotus ei suojaa sataprosenttisesti. Se lievittää oireita, mutta ei poista niitä kokonaan.”

Heino itse rokottaisi nyt vyöhykkeellä joka on 200 kilometriä rannikolta. Jos tauti tulee Suomeen, niin 200 kilometrin säteellä tartunnasta. Kauempana sisämaassa, esimerkiksi Kainuussa hän ei näe toistaiseksi tarvetta rokottamiselle.

Tautitilanteen seuranta on tärkeää, sillä tartunnan leviämistä on ennakoitava ajoissa. Rokotukset pitää aloittaa vähintään noin kuusi viikkoa ennen eläinten altistumista virusta levittäville polttiaisille.

Polttiaisten leviämisnopeus riippuu muun muassa sääolosuhteista, ja leviämistä on vaikea ennustaa. Ne pystyvät kesällä leviämään myös pohjoismaisissa lämpöoloissa.

Rokotteiden käytön päättää eläinlääkäri

Rokotteet ovat lääkkeitä, joten niiden käytöstä päättää eläinlääkäri. Tiloille, joille lääkkeiden luovutus varalle on mahdollista, eläinlääkäri voi luovuttaa rokotteita, kunhan tilan lääkityssuunnitelma on päivitetty.

Muilla tiloilla eläimiä voi rokottaa vain eläinlääkäri. Jos tilalta viedään EU-alueelle eläimiä, niiden rokotuksesta saatetaan vaatia todistus vientiä varten, joten eläinlääkärin on rokotettava eläimet tai oltava paikalla rokotettaessa.

Rokotteiden saatavuus Suomessa on Heinon mukaan tällä hetkellä hyvä.

”Rokottamista ei ole rummutettu, joten niitä riittää. Mutta kuten kaikkien muidenkin lääkkeiden, niin myös rokotteiden toimitusketjut on vedetty tiukalle säästösyistä. Ne eivät siedä suuria kysyntäpiikkejä.”

Kaikkia eläimiä ei tarvitse rokottaa

ETT:n ohjeistaa kohdentamaan rokotuksia eläinryhmiin, jotka hyötyvät rokotuksesta eniten. Näitä ovat jalostuseläimet, erityisesti siitossonnit, emolehmät ja lypsylehmät sekä tiineet ja tiineytettävät hiehot. Perusteltu kohderyhmä ovat myös laiduntavat naudat.

Lypsykarjoissa ja emolehmätiloilla voidaan rokottaa kaikki naudat. Lihanautakasvattamoissa rokottamisen kustannusten ja hyötyjen suhde on heikompi, sillä altistuminen polttiaisille ja sinikielitaudin aiheuttama tuotannonmenetys kuten kuolleisuus ja kasvun hidastuminen ovat niissä oletettavasti vähäisempää.

Rokotettavien eläinten on oltava terveitä. Eläimiä, joilla on kuumetta tai muita kliinisiä oireita, ei saa rokottaa. Epäselvissä tapauksissa ruumiinlämpö on mitattava ennen rokotusta, ETT muistuttaa.

Riski taudin leviämisestä käytettyjen neulojen välityksellä on olemassa, joten neula on vaihdettava jokaisen eläimen välillä. Jos karjassa on yksikin tartunnan saanut eläin, rokottaminen voi levittää tartunnan neulan kautta koko karjaan.

Ohje neulan vaihdosta koskee myös muita toimenpiteitä, esimerkiksi nupoutusta. Pistettävät lääkkeet pitää antaa puhtaalla neulalla.

Tehoon tarvitaan kaksi rokotusta

Suomessa on myyntilupa kolmelle eri valmisteelle, Bluevac-3 naudoille, Bultavo-3 naudoille ja lampaille sekä Syvazul BTV 3 lampaille. Näistä käytetyin on Bultavo 3 -valmiste, jota pistetään yksi millilitra lihakseen.

Annoksia tarvitaan kaksi eli tehoste on annettava kolmen viikon päästä ensimmäisestä rokotuksesta. Vastustuskyky kehittyy noin kolmen viikon kuluttua tehosterokotuksesta, joten sen syntymiseen tarvitaan kuusi viikkoa rokotusten aloittamisesta.

Ensimmäisessä rokotuksessa vasta-aineiden pitoisuuden nousu veressä on pieni. Siksi on pidettävä huolta tehosterokotteen antamisesta, Heino painottaa.

”Toinen rokotus nostaa vasta-aineet moninkertaiseksi ensimmäiseen nähden. Jos toinen rokote annetaan liian aikaisin tai se viivästyy, rokotukset eivät tehoa yhtä hyvin.”

Rokotteen käsittely vaatii huolellisuutta

ETT:n verkkosivuilta löytyy ohjeet rokotteiden käsittelystä. Ne on kuljetettava ja säilytettävä viileässä, 2–8^°C lämpötilassa, ja valolta suojassa. Rokote ei saa jäätyä.

Avatun pullon säilyvyysaika on lyhyt, ja myös avatut pullot on pidettävä käytön jälkeen viileässä. Tärkeintä on noudattaa pakkausselosteen ja eläinlääkärin antamia ohjeita, Heino toteaa.

Eläinten omistaja vastaa rokotusten merkitsemisestä tilan lääkekirjanpitoon eläinkohtaisesti. ETT suosittelee lääkekirjanpitoa Nasevassa. Lääkeluovutustiloilla se on pakollista. Eläinten omistaja kirjaa antamansa rokotuksen Nasevaan hoitokoodilla 691, eläinlääkärin antama rokotus kirjataan koodilla 826. Sinikielitautirokotteilla ei ole varoaikaa.

Taudin esiintymistä seurataan

Eurooppaa kuormittaa nyt erityisesti sinikielitaudin tyyppi BTV-3. Muitakin tautityyppejä on liikkeellä.

Sinikielitauti levisi Tanskaan, Ruotsiin ja Norjaan syksyllä 2024. Tanskassa tartuntoja todettiin yhdeksällä tilalla kesällä 2025 ja Liettuassa viidellä tilalla kesällä 2025. Norjassa tapauksia ei havaittu kesällä 2025. Ruotsissa tautia on todettu vuonna 2025 ja myös kuluvan vuoden aikana. Virossa tautia ei ole havaittu lainkaan.

Suomessa Ruokavirasto tutkii sinikielitaudin esiintymistä tankkimaitonäytteistä, ja päivittää tietoja omille sivuilleen. 25. toukokuuta mennessä oli tutkittu eri puolilta Suomea 309 näytettä naudoista, 120 näytettä lampaista ja kaksi näytettä valkohäntäkauriista. Yhtään aktiivista sinikielitautitapausta ei ollut löytynyt. Vasta-aineita on kuitenkin löytynyt yhden tilan kahdelta eläimeltä. Aiemmin uutisoiduilta kahdelta muulta tilalta löytyneet vasta-aineet eivät olleet todellisia BTV-vasta-aineita.

Ajankohtaiset tiedot todetuista tautitapauksista ja kartta näytteenottopaikoista löytyvät Ruokaviraston Avoin tieto -sivuilta. Linkit Pohjoismaiden tartuntatilanteeseen löytyvät muun muassa ETT:n sivulta.

Ruokavirasto jatkaa tankkimaitoseurantaa. Jos testeissä löytyy sinikielitaudin vasta-aineita, selvitetään, onko tilalla rokotettu. Näin tiedetään ovatko vasta-aineet tulleet tartunnasta vai rokotuksesta. Rokotusten alettua taudin selvittäminen vaatii Suomessakin nyt lisää työtä, koska vasta-aineiden lähde pitää selvittää.

Rokotuksia on aloitettu riskialueilla

Tällä hetkellä ei ole saatavilla julkista dataa, paljonko eläimiä on Suomessa rokotettu. Fimea ei anna tietoja, koska niitä pidetään rokotteiden jälleenmyyjän liiketoimintatietona, sillä yhden valmisteen markkinaosuus on niin suuri. Tietoja mahdollisesti jaetaan, kun markkinoilla on käytetty enemmän muitakin valmisteita.

Rokotustiedot kootaan hyvinvointialueittain. Toukokuun puolivälin jälkeen Varsinais-Suomen hyvinvointialueella oli käytetty noin 30 prosenttia Suomessa myydyistä sinikielitautirokotteista.

Suomessa on päädytty vapaaehtoiseen rokottamiseen, eikä kaikkia eläimiä rokoteta. Kaikilla rokotteilla ja lääkkeillä on sivuvaikutuksia, rokottaminen ei ole täysin riskitöntä, ja sen seurauksena voi esimerkiksi maitotuotos laskea, Heino perustelee.

”Kukaan ei voi antaa vastausta, kannattaako juuri sinun tilallasi rokottaa”, Heino sanoo. ”Ennustaminen on vaikeaa.”

Suomessa leviämisen oletetaan joka tapauksessa olevan hidasta. Virossa ei ole tartuntoja. Ruotsissa leviäminen pohjoiseen on ollut hidasta.

Tällä hetkellä ei tarkkaan tiedetä, miten pitkäksi aikaa eläin saa immuniteetin sinikielitautia vastaan. Rokotus vaatinee tehosteen seuraavana keväänä.

Rokottaminen on kuitenkin ainoa keino suojautua sinikielitaudilta. Se on myös melko edullinen. Kaksi annosta maksaa noin 10 euroa nautaa kohti.

Polttiaisten pääsyä navettaan ei voida estää esimerkiksi karkotteilla tai verkoilla. Niiden elämää voi kuitenkin yrittää tehdä vaikeaksi esimerkiksi ilmavirtaa lisäämällä.

Eläinkauppa on merkittävin tarttuvien tautien leviämisväylä. Se koskee myös sinikielitautia, joten eläinkauppaa kannattaa nytkin mahdollisuuksien mukaan välttää. ◻

Kirjoittaja on agronomi, MMM ja vapaa toimittaja.

Lähteenä käytetty: ett.fi, avointieto.ruokavirasto.fi/#/elain/elaintaudit sekä MTK:n eläinlääkäri Olli Heinon luento sinikielitaudista Maitoyrittäjien erikoiskornerissa.