Rehua illalla, poikimiset päivällä

Väite ruokinta-ajankohdan vaikutuksesta poikimisaikaan kantautui korviini ensimmäisen kerran vuoden 2023 alussa. Kolmena ensimmäisenä poikimakautenamme yli kolmannes poikimisista tapahtui yöaikaan. Ajatus nukkumisesta yöllä ja poi’ittamisesta päivällä kuulosti niinkin houkuttelevalta, että vuonna 2023 päätimme kokeilla iltaruokintaa.

Minulla oli aika tarkasti taulukoituina meidän poikimisiimme liittyvät tiedot aikaisemmilta vuosilta. Nopean yhteenvedon jälkeen huomasin, että meidän tilallamme lehmistä 35–40 prosenttia oli kolmena ensimmäisenä poikimakautenamme poikinut yöaikaan. Kun meidän tilamme neljäs poikimakausi alkoi lähestyä, aloin pohtimaan uuden ruokinta-ajan testaamista.

Ruokinta-ajan vaikutuksesta poikimisiin väitteen takana piilee joitain ulkomaalaisia artikkeleita ja kokeiluja, joiden mukaan, jos lehmät saavat niin sanotun pääruokansa illalla kello yhdeksän ja kymmenen välissä, niistä 80 prosenttia poikisi päivällä aamu kuuden ja ilta kuuden välissä. Tämä kuulosti niinkin houkuttelevalta, että päädyimme viime keväänä kokeilemaan asiaa ilman lisätiedon etsimistä, jo pelkän huhupuheen perusteella.

Lisää kannustusta kokeiluumme toi navetta, joka sijaitsee kymmenen kilometrin päässä kotoa, jolloin poikimisen seuraaminen sohvalta tai punkasta ei ole ollut meille vaihtoehto, jos hätiin pitää keretä. Ensimmäisenä poikimakautena käyneen vaaratilanteen vuoksi, myöskään yksin poi’ittaminen ei ole meillä ensisijaisena vaihtoehtona, eli navetalle lähdetään pääsääntöisesti yhdessä. Apuna tarkkailussa on meillä kamera, jonka avulla lehmiä on helppo seurata. Lehmiä meillä on kokeilun aikana poikinut keväisin reilu neljäkymmentä.

Enemmän unta öisin

Vuonna 2023 aloitimme siis kaksi viikkoa ennen poikimakauden alkamista lehmien iltaruokinnan yhdeksän ja kymmenen välissä. Loppuja heiniä sitten työnneltiin aamulla ja päivällä lehmien eteen.

Vuoden 2023 poikima-ajankohtia tuijottaessa, ei kuitenkaan päästy ihan luvattuun tulokseen, sillä vain 75 prosenttia lehmistä poiki päivä aikaan. Kriittinen muutos ei kuitenkaan näy näissä luvuissa, sillä moni yö aikaan poikineista poiki aamuviiden jälkeen ja tai ennen iltakahdeksaa, jolloin me saimme enemmän unta öisin, vaikka emme täysin haluttuihin prosentteihin päässeetkään.

Tänä vuonna koetta toteutettiin vastaavalla tavalla, mutta kolmea yhden kiimakierron muita myöhemmin poikinutta ei otettu tuloksiin mukaan. Lopetimme iltaruokinnan, kun vain nämä kolme lehmää jäivät melkein kuukaudeksi vielä odottamaan poikimista. Myös prosentit olivat tänä vuonna hieman viime vuotta huonommat. Päivällä poikineiksi jäi 71 prosenttia lehmistä, mutta vastaavasti kuin edellisenäkin vuonna, lehmät poikivat pääosin todella lähellä toivottua aikaikkunaa.

Miten tästä eteenpäin?

Julkaistessani viime vuoden tulokset ja uuden kokeilumme tilamme sosiaalisen median kanavissa, olen vahvasti sitä mieltä, että kyseinen aihe kaipaisi lisää tutkimusta ja tutkimusta ylipäätään Suomessa.

Tiloilla on vahvasti positiivisia kokemuksia poikima-ajankohtaan vaikuttamisesta juuri iltaruokinnalla. Myös meidän oma tilatasollamme tehty käytännön kokeilu antaa mielestäni hyviä viitteitä siihen, että ruokinnalla voi asiaan vaikuttaa.

Vaikka prosentit eivät ole ihan sen mukaisia, kuin saamamme tieto, tulokset ovat kuitenkin lähellä, ja yöaikaan poikivien lehmien poikimiset ovat lähentyneet toivottua kellonaikaa. Aiommekin jatkaa omalla tilallamme alkanutta kokeilua.

Päiväaikaan työskentely tuo meille ainakin lisää mielekkyyttä poikimakauteen sekä parantaa meidän jaksamistamme. Navettamme huono valaistus sekä eläinlääkärin saatavuus päiväaikaan ovat myös vahvoja kannustimia poikima-ajankohdan ajoittamisessa. ◻

Kirjoittaja on hämeenlinnalainen naudanlihantuottaja.