Pääkirjoitus: Kotieläintuotantoa ei voi lisätä nopeasti
Suomessa naudanlihantuotanto on pysynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana käytännössä lähes ennallaan, vaikka lypsykarjoista tulevien vasikoiden määrä on laskenut. Viimeisen kymmenen vuoden aikana alhaisin kokonaistuotanto oli vuonna 2022 (84,57 miljoonaa kiloa) ja suurimmillaan 2019 (87,75 miljoonaa kiloa). Viime vuonna naudanlihan tuotettiin 86,51 miljoonaa kiloa.
Naudanlihan kulutus on pysynyt koko 2000-luvun varsin tasaisena eli noin 18-19 luullisen kilon välillä, mutta vuosina 2022 ja 2023 nähtiin selvä lasku eli tipahdettiin noin 17 kiloon. Tästä laskusta huolimatta Suomi ei ole ollut pitkään aikaan täysin omavarainen naudanlihan suhteen.
Vuoden 2024 kulutuslukuja ei ole vielä saatavilla, mutta ainakin kaupan näkökulmasta naudanlihan kysyntä on kasvanut.
Media on hanakasti tarttunut nykytilanteeseen ja kertoo ”tyhjistä jauhelihahyllyistä”. Monet suomalaiset ovat yllättyneet, kun kotimaista naudan jauhelihaa ei olekaan aina saatavilla.
Kotieläintilat ovat jo pitkään varoitelleet tästä riskistä, sillä naudanlihan tuotanto on varsin hidasta kiertoajaltaan. Uusia lehmiä ja vasikoita ei synny sormia napsauttamalla. Tuotannon lisäämiseen täytyy olla kunnolliset kannusteet ja nykyinen tuottajahinta on kaikkea muuta kannuste, erityisesti jos naudanlihan tuottajahintaa vertaa lähinaapureihin. Ruotsissa ja Saksassa sonninlihasta maksetaan 100-120 euroa enemmän sadalta kilolta kuin Suomessa.
Jos naudanlihaa halutaan lisää, siihen on kannustettava paremmalla tuottajahinnalla ja ennustettavuudella. Lyhytaikaisista hinnankorotuksista ei ole alalle kuin hetkellinen hyöty ja nyt tarvitaan pitkäkestoinen tasokorotus tuottajahintoihin.
Yksi este naudanlihan paremmalle tuottajahinnalle löytyy teurastuksesta. Suomessa on iso ylikapasiteetti teurastuksessa ja toisaalta isot välimatkat pakottavat siihen, että nautojen teurastuspaikkoja on oltava Suomessa useampi. Molemmat ovat asioita, joihin voidaan vaikuttaa myös lainsäädännöllisesti. Suurille teurastamoille on sallittava järkevät yhteistyömallit teurastuksessa, vaikka se onkin haastavaa kilpailulakien takia. Myös nykyistä pitemmät eläinkuljetukset voidaan sallia, kunhan kuljetuskalusto ja toimintavat ovat kunnossa.
Suu- ja sorkkatauti yllätti Keski-Euroopassa
EU:ssa eläintaudeissa on keskitytty viime aikoina pitkälti afrikkalaisen sikaruttoon ja sinikielitautiin, joten Saksasta ja myöhemmin Unkarista ja Slovakiasta ilmitulleet suu- ja sorkkatautitapaukset yllättivät monet. Onneksi, ainakin toistaiseksi, tautiepidemia on saatu rajattua pienille alueille.
Jokainen kotieläintaloudessa pidempään toiminut muistaa Brittein saarilla vuosituhannen alussa raivonneen suu- ja sorkkatautiepidemian, jolloin miljoonia eläimiä jouduttiin lopettamaan ja tuhoamaan suurissa polttohaudoissa.
Tässä vaiheessa ei ole varmuutta siitä, mitä kautta tauti levisi Saksaan ja lähinaapureihin, mutta tapaus osoittaa, ettemme ole koskaan vapaita tautiuhista. Olennaista onkin varautua niihin ja harjoitella tilanteita, jotta tautitapauksen ilmestyessä pystytään nopeisiin rajoitustoimiin.