Pääkirjoitus: Eläinlääkintä on turvattava aidosti maan joka osissa
Tuotantoeläinten eläinlääkinnän järjestäminen on ollut ongelmallista jo pitkään. Varsinkin syvällä maaseudulla eläinlääkärien saaminen virkoihin on ollut haastavaa ja kotieläintilojen määrän vähentyessä tilojen väliset etäisyydet, ja osittain sen seurauksena myös päivystysmatkojen pituudet ovat kasvaneet.
Ensi vuoden alusta astuu voimaan uusi eläinlääkintähuoltolaki, joka ainakin paperilla varmistaa sen, että tuotantoeläimille löytyy aina kunnalliset peruseläinlääkäripalvelut. Määritelmän mukaan eläinlääkäripalvelujen tulee olla saatavilla käyttäjien kannalta kohtuullisessa ajassa ja kohtuullisella etäisyydellä maantieteelliset olosuhteet huomioon ottaen.
Käytännössä tilanne ei juurikaan helpotu, erityisesti kun kotieläintilojen määrä jatkaa rajua alamäkeään.
Ongelmaksi muodostuu myös eläinlääkärien osaaminen. Omalla toiminta-alueella saattaa olla vain yksittäisiä tuotantoeläintiloja, jolloin on vaikeaa ylläpitää perustaitoja ja rutiineja, kun tilavierailuja kertyy vain vähän. Kunnissa työskentelevillä eläinlääkäreillä ei ole mahdollisuutta erikoistua, vaan heidän pitäisi osata tehdä lähes kaikkia töitä pieneläinten hoidosta tuotantoeläinten poi’ituksiin.
Haasteeksi noussee se, miten kunnallisten virkojen kiinnostavuus saadaan ylläpidettyä. Jo nyt suurin osa eläinlääkäreistä työskentelee yksityisellä puolella, ja myös tuotantoeläinten eläinlääkintää on siirtynyt merkittävästi yksityisille yrityksille.
Uusi laki on sinänsä hyvä ja merkittävä, mutta se miten eläinlääkintäpalvelujen tarjoaminen haja-asutusalueilla ja syvällä maaseudulla onnistuu jatkossa, jää nähtäväksi.
Suomi jälkijunassa virtuaaliaidoissa
Kahdessa naapurimaassamme, Norjassa ja Ruotsissa, virtuaaliaidat ovat jo käytössä. Molemmat maat ovat tunnettuja erittäin kunnianhimoisista kotieläintuotannon hyvinvointisäädöksistä, joten ei ole syytä epäillä, että virtuaaliaita olisi ongelma eläinsuojelun näkökulmasta.
GNNS-paikannukseen, kaulapantoihin, äänimerkkeihin ja viime kädessä lievään sähköiskuun perustuva virtuaaliaita on käytössä naapurimaidemme lisäksi monessa muussa maassa. Suomen varsin tuore eläinten hyvinvointilaki kuitenkin kieltää virtuaaliaidat.
Virtuaaliaidat mahdollistavat laiduntamisen paikoissa, joissa aitojen rakentaminen on vaikeaa, kallista tai jopa mahdotonta. Virtuaaliaita helpottaa olennaisesti erilaisia kaistasyöttöjen malleja, joten se on myös resurssitehokkuuden näkökulmasta tavoiteltava asia.
Kun Suomen nyt voimassa olevaa eläinten hyvinvointilakia valmisteltiin, virtuaaliaidat olivat vielä teknisesti keskeneräisiä, mutta nyt tilanne on muuttunut. Nopea tekninen kehitys on tehnyt virtuaaliaidoista todellisen vaihtoehdon perinteisille aidoille. Viranomaisten on syytä aloittaa pikaisesti valmistelu lain päivityksestä. Virtuaaliaidat voisivat lisätä eläinten laiduntamista merkittävästi, kun runsaasti työllistävä aitojen rakentaminen, siirto ja ylläpito poistuisi. Tilalle tulisivat mahdolliset hälytykset ja valvonta, mutta siihen erityisesti maidontuottajat ovat tottuneet lypsy-, ruokinta- ja puhdistusrobottien myötä.