Onko meillä kohta ruokakriisi?

Tämäkin piti vielä nähdä – tai oikeastaan kuulla! Hurahdin ”vanhoilla päivilläni” kuuntelemaan podcasteja, sattuneesta syystä vieläpä rahasta kertovia.

Tylsät työt ja automatkat hurahtavat nyt huomaamatta kuunnellessa monen kirjavia ihmisiä, enimmäkseen asiantuntijoina itseään pitäviä, keskustelemassa erilaisista, päivänpolttavista asioista.

Samalla huomasin niiden salakavalasti johdattelevan omaakin ajattelua puhujien haluamaan suuntaan. Hyviä perusteluja huumorilla höystäen on helppo saada kuulija vakuuttuneeksi omien ajatustensa oikeellisuudesta. Varpaillaan saa siis niitä kuunnellessa tällainen poloinen olla, vaikka istuisikin vaan autonratissa.

Toisaalta ne ovat myös erinomainen väylä tuoda esiin kriittisyyttä tähän meikäläiseen julkiseen keskusteluun, jossa pakkaa olla kerrallaan tilaa vain yhdelle totuudelle. Monilla asioilla kun pakkaa olla se toinenkin puoli, joka olisi hyvä saada kansan kuuluville.

Olikin varsin virkistävää kuunnella taannoin keskustelua eurojärjestelmästä ja sen todellisista vaikutuksista maamme tämänhetkiseen taloudelliseen tilaan. Onko siunaukseksi luultu euro meille suomalaisille sittenkin arvoltaan liian korkea ja saksalaisille aivan liian halpa valuutta?

Rikastuuko joku meidän talouden kituessa? Mikä onkaan lorun loppu, jos velkaa voi euroalueella tehdä toisen maksettavaksi?

Näin tilatasolla ainakin itseäni kovasti kiinnostaisi ottaa useampikin naapuri mukaan omiin velanmaksutalkoisiin. Puheet valtioiden taloudenpidon moraalikadosta eivät välttämättä ole aivan tuulesta temmattuja.

Joka tapauksessa setelipainojen hyrinä yhdessä ”isojen poikien” kinastelun kanssa on herättänyt inflaatiopeikon talviuniltaan ja saattanut maailman pitkästä aikaa uuteen tilanteeseen.

Energian hinta on vetänyt lähes kaiken perässään hintojen nousukierteeseen, minkä varsinkin me viljelijät olemme kokeneet erityisen karulla tavalla nahoissamme.

Ylihintaiset lannoitteet ovat jääneet myymättä valmistajien varastoihin eikä näillä raaka-ainehinnoilla niitä sinne kannata määräänsä enempää tehdäkään. Siksi Yarakin oli tiettävästi välillä seisauttanut lähes 40 prosenttia tuotantokapasiteetistaan.

Aika tilanteen korjaamiseen on nyt jo käymässä vähiin, sillä lannoituskausi alkaa olla kohta Keski-Euroopassa käsillä. Eikä hintoihin ole edes näkyvissä muutosta.

Miten lannoitustasojen jääminen alle tarpeen sitten vaikuttaa ensi satokauden satomääriin? Varsinkin jos sattuu tulemaan sääolosuhteiltaan heikohko kesä? Se jää nähtäväksi.

Kaikki tiedämme ruoan kysynnän ja tarjonnan hiuksenhienon tasapainon. Viljojen ja öljykasvien hinnat ovat jo nyt ennen-näkemättömän korkeat. Kuivuuden korventamasta Etelä-Amerikasta kantautuvat viestit ovat tässä tilanteessa aika huolestuttavia.

Mitäs, jos useampi näistä ”peukaloista” pyörähtääkin sojottamaan alaspäin? Onko meillä silloin käsillä koko maailman laajuinen ruokakriisi?

Ruoan ja energian hinta taas vaikuttaa koko painollaan kuluttajahintaindeksiin ja siten inflaatiolukuihin. Vanhassa maailmassa inflaatio veti perässään korot ylös.

Toisaalta nyt sanotaan, ettei korkojen voida antaa nousta. Velkaantuneet kansantaloudet eivät sitä kestä.

Mutta entä jos, ja vieläpä oikein iso Jos?

Millainen ”rytinä” siitä mahtaisikaan seurata? Onneksi en tiedä, ja onneksi siinä on myös monta jos-sanaa.

Mutta yllättävän vähän nämä jutut ovat herättäneet huomiota ja keskustelua päättäjien keskuudessa.

Olemme saaneet pitkään elää yltäkylläisyydessä eikä tällaisia ole tarvinnut pitkään aikaan murehtia. Siinä sivussa on saattanut monelta myös unohtua, että meillä näillä leveysasteilla on vain yksi kasvukausi vuodessa ja että satoa joutuu silloinkin kasvattamaan ensin sen kolme kuukautta ennen korjuuta.

No joo – mitäpä minäkään taas tallaisia mielessäni pyörittelen. Paras sammuttaa podi ja kääntää takaisin SuomiPopille. ◻