Ohjeet sikalan MRSA-bakteerin varalle

Sikaloissa pesivä MRSA-bakteeri herättää suurta huolta Tanskassa. Suomessakin sitä tiedetään olevan, mutta suomalaisten sikaloiden MRSA-tilannetta ei tunneta tarkasti. Koska MRSA on meillä, sen kanssa on opeteltava elämään. MRSA voi tulla sikalaan eläinten, ihmisten ja välineiden kautta. Eläinlääkäri Katri Kaaro antaa KMVETissä kaivattuja ohjeita, miten bakteerin kanssa pitäisi toimia.

Sekä positiiviset että negatiiviset MRSA-tulokset ovat aiheuttaneet sikatiloilla keskustelua ja ihmettelyä: Mitä teemme, kun tällainen bakteeri löytyi sikalasta? Tai mitäs nyt, kun meillä ei sitä ole, miten pysymme edelleen vapaana?

Kumpikaan kysymys ei ole ihan helppo. Mitään uusia ohjeita tai pelisääntöjä ei ole tullut, ja lihatalot viittaavat Eviran sivuilta löytyvään ohjeistukseen. Evira on tammikuussa 2015 päivittänyt ohjeen, joka ei tilakohtaisesti aina avaudu hyvin.

Voi olla myös vaikeaa hahmottaa, missä asioissa on parantamista ja mitkä toimet ovat jo valmiiksi oikeita. Jos sikalasta ei ole edes otettu näytteitä lähiaikoina, koko MRSA-ohje voi tuntua tarpeettomalta.

Hyvä toimia kuin sikalassa olisi MRSA

MRSA-bakteerin esiintymisen vaihtelevuus tekee asiasta vaikean. Eläimiltä bakteeria ei lääkitä pois, eikä välttämättä edes ihmisiltä, jotka sitä kantavat, ja joilla on suuri riski saada uusi tartunta. Bakteerin esiintyvyys voi vaihdella, eikä kukaan voi taata, miten kauan negatiiviset näytteet antanut sikala pysyy edelleen tulosten suhteen negatiivisena.

Lisäksi MRSA ei kuulu tauteihin, joita vastustettaisiin viranomaisten toimesta eli tilalle ei aseteta eläintautilain nojalla mitään rajoitteita tai esitetä velvoitteita. Tällaisissa tapauksissa yleensä ala itse eli lihatalot yhdessä ETT:n kanssa miettii, missä määrin jotakin sairautta tai taudinaiheuttajaa aletaan vastustaa tai tehdä muita toimenpiteitä.

Jos sikalassa työskennellään kuin siellä olisi varmasti todettu MRSA, olemme turvallisilla vesillä. Jos lisäksi oletetaan, että jokainen työntekijä ja vierailija on mahdollinen MRSA:n kantaja, edistytään myös yleisessä bioturvallisuudessa.

Missään nimessä ei kannata alkaa hysteeriseksi bakteerikammoiseksi niuhoksi eikä kenelläkään ole varaa tuomita tilaa, jossa MRSA:ta on todettu. Kukaan ei tiedä, milloin oma sikala tai oma nenä on vuorossa.

Lue koko juttu KMVETin numerosta 2/2016.

Teksti: Katri Kaaro

Kuva: WIKIMEDIA COMMONS/ CDC PHIL