Naudan kivun voi tunnistaa naamasta

Kipu vaikuttaa merkittävästi eläinten hyvinvointiin ja aiheuttaa stressiä. Sillä on myös taloudellista merkitystä, koska tuotos vähenee. Kipuun ei totu, vaan kivun määrä kasvaa, kun kipu jatkuu. Se, että eläin ei voi kertoa kivustaan, ei tarkoita, ettei se voisi kärsiä siitä.

Eläinten hoitajan on tärkeä tunnistaa eläimen kipu, mutta se on saaliseläimiin kuuluvilla naudoilla haasteellista. Naudat kun eivät vaivojaan valittele, vaikkei niillä navetassa olekaan enää vaarana tulla petojen syömäksi.

Jokaisella eläinlajilla on myös oma tapansa käyttäytyä ja näyttää kipua. Myös yksilöiden välillä on eroa.

Ihminen on monessa suhteessa hyvin erilainen kuin nauta. Nautojen lukeminen oikein on haasteellista. Todella kipeä nauta on helppo tunnistaa, mutta lievemmän kivun ymmärtäminen vaatii taitoa.

Eläinlääkärin etiikan mukaan eläinlääkärillä on velvollisuus huolehtia, ettei eläin kärsi. Siksi olisi hyvä, että eläinlääkärit pystyisivät luokittamaan kivun eri tasoja, ja siten seuraamaan, miten lääkitys ja muu hoito tehoavat.

Kivun viestiminen on tärkeää

Tanskalainen Karina Bech Klerup on tutkinut kivun arviointia ja kehittänyt naudoille kipukasvoasteikon. Jokaisen nautojen kanssa työskentelevän on hyvä tietää, minkälainen on naudan painface eli kipukasvot.

Naudat ovat laumaeläimiä. Lauman jäsenet ovat riippuvaisia toistensa lähettämistä hiuksenhienoista signaaleista. Ruumiin ja korvien asento ja tuijotus ovat merkittäviä kommunikaatiovälineitä.

Kaikki reaktiot sisältävät informaatiota. Reaktiot ovat syntyneet vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Toisten eläinten reaktioista on ollut eläimelle hyötyä.

Eläimillä kipukäyttäytyminen voi sekä varoittaa lajitovereita, että auttaa kipeää eläintä saamaan erityishuomiota ja huomioonottamista muilta lajitovereilta. Tämä puolestaan voi heikentää kipusignaaleja ja vähentää ei-toivottua huomiota lauman jäseniltä tai pedoilta.

Ihmisten hoidossa olevat eläimet viestivät ihmiselle, kun huomaavat saavansa sen avulla tarvitsemaansa apua. Kun ihminen pitää eläimiä epäluonnollisissa ympäristöissä, ihmisen vastuu eläimen hyvinvoinnista myös kasvaa.

Voimakkaasti ontuvan lehmän kipu on helpompi havaita kuin muut vakavat, kipua aiheuttavat sairaudet, joissa kivun merkit ovat piilevämmät. Monilla eläimillä voi kipu jäädä siksi hoitamatta.

Suuri karjakoko ja työvoiman vähentyminen pienentävät yksittäisen lehmän huomioimiseen käytettävää aikaa. Onneksi automatisointi auttaa havaitsemaan sairauden ja kivun merkkejä, joita ovat vähentynyt rehun syönti, juominen, märehtiminen ja maitomäärä sekä heikentynyt maidon laatu.

Yksittäisten eläinten tarkkailu on kuitenkin keskeistä eläimen kivun havaitsemiselle.

Kipu ilmenee monin eri tavoin

Kivun arviointiin voi käyttää erityisesti kivun aiheuttamaa käyttäytymistä, muutoksia sellaisessa käyttäytymisessä, jota eläin on hyvin motivoitunut tekemään (kuten syöminen) ja ensisijaisia valintoja. Eläin myös yrittää paeta kipua aiheuttavaa ärsykettä ja suojella vaurioitunutta kohtaa.

Nauta on hyvin kipeä esimerkiksi silloin, kun sillä on akuutti utaretulehdus, murtuma, septinen artriitti eli niveltulehdus tai peritoniitti eli vatsakalvon tulehdus. Tyypillisiä oireita kovassa kivussa naudalla ovat asennon muutos, kuten kyyristely, selän köyristäminen ja pään pitäminen alhaalla, vakava ontuminen, katseen kääntäminen kipeään kohtaan päin, ääntely, hampaiden narskuttelu ja muutos sosiaalisessa käyttäytymisessä.

Oireet voivat näkyä ulospäin vaihtelevan voimakkaina. Naudalla kivun näyttämisen kynnys on korkea, mutta kipua voi lukea eläimen naamasta. Naudalla kannattaa kiinnittää huomiota ilmeeseen ja erityisesti neljään kohtaan kasvoissa: korviin, silmiin, kasvolihaksiin ja turpaan.

Kipeällä naudalla korvat ovat jännittyneet ja taaksepäin tai matalalla. Silmissä on keskittynyt tuijotus tai olemus on sulkeutunut. Silmien yläpuolella voi näkyä uurteita, jotka johtuvat lihasten jännittymisestä. Kasvolihakset ovat jännittyneet. Sieraimet ovat kireät, ne voivat olla laajentuneet ja niiden yläpuolella näkyä juonteita. Huulet ovat jännittyneet.

Naudan kipukasvoja kannattaa oppia hyödyntämään nautojen hyvinvoinnin arvioinnissa.

Teksti: Maria Tirkkonen

Kuva: Pirjo Mälkiä

Lue koko juttu KMVETin numerosta 3/2017.