Luomumaidon taru jäi kuuteen vuoteen

Ahvenanmaalainen Johannisbergin tila tuotti luomumaitoa kuuden vuoden ajan. Luomun kysynnän väheneminen sai Ålandsmeijeriet ÅCA:n ainoan luomumaidon toimittajan palaamaan haikein mielin tavanomaiseen tuotantotapaan. Tuotantokustannukset kevenevät.

Ahvenanmaan syvä maaseutu löytyy pääsaaren pohjoisista kunnista, Saltvikista, Sundista ja Finströmistä. Frej ja Sussi Bomanssonin tila Saltvikissa on yksi saarimaakunnan 15 maitotilasta. Bomanssonit aloittivat hankkimalla viisi lehmää vanhaan navettaan vuonna 1990, kaksi vuotta sukupolvenvaihdoksen jälkeen. Karjaa lisättiin vähitellen ja vuonna 2009 satsattiin isosti yhden robotin pihattoon.

Pellot oli viljelty luomumenetelmin jo pitkään. Sitten oma osuusmeijeri ehdotti myös maidontuotannon siirtämistä luomuun, ja Bomanssonit tarttuivat tilaisuuteen. Ensimmäinen kuorma luomumaitoa toimitettiin meijeriin loppuvuonna 2016. Johannisbergin maito käsiteltiin, jalostettiin ja pakattiin nestemaidoiksi ja kermaksi paikallisille markkinoille.

Vuodet kuluivat, ja tuli aika uudistaa luomusitoumus seuraaviksi viideksi vuodeksi. Sitoumusta olisi ollut vielä vuosi jäljellä, mutta meijerin kanssa neuvoteltuaan Bomanssonit päättivät luopua luomutuotannosta. Syynä olivat heikkenevät markkinanäkymät.

Luomumaidon menekkivaikeudet ovat Ahvenanmaalla samanlaisia kuin manner-Suomessakin. Nestemaitojen kulutus on laskussa, ja erityisen jyrkästi on vähentynyt luomumaitojen kysyntä. Tulevaisuus ei näyttänyt hyvältä meijerin näkökulmasta.

”Se oli yhteinen päätös. Osuuskunnan jäseninä meille on tietysti tärkeää, että meijeritoiminta on mahdollisimman kannattavaa”, Frej Bomansson sanoo.

”Jos olisimme tehneet uuden sitoumuksen ja sitten joutuneetkin lopettamaan kesken kauden, olisimme joutuneet maksamaan tuet takaisin.”

Samaan ratkaisuun on päätynyt moni muukin. Kesäkuussa 2023 koko Suomessa vastaanotettu luomumaitomäärä oli reilun kymmenyksen tammikuun määrää pienempi. Luomumaitotilojen määrä on pudonnut 102:een. Vuonna 2020 luomumaitoa tuotettiin 144 tilalla.

Kannattavuusnäkymät ennallaan

Maidon varassa Johannisberg kuitenkin jatkaa ja valmistautuu sukupolvenvaihdokseen viiden vuoden sisällä. Tobias Bomansson on jo päätoimisesti tilan töissä vanhempiensa rinnalla. Ulkopuolista työvoimaa ei tarvita.

Tila on elänyt ajan muutoksissa 1500-luvulta lähtien. Vastapäätä vanhempia navettarakennuksia, joissa nuorkarja paistattelee päivää syyskuun auringossa, on uudehkon hoivakodin pihamaa hyvin hoidettuine hiekkakäytävineen ja puistonpenkkeineen.

Tunnelma on melko seesteinen myös Bomanssoneilla. Tilan kannattavuuden he arvioivat pysyvän samana kuin luomutuotannon aikana.

”Meijerillä on ollut vaikeita aikoja, mutta nyt se on parantanut kannattavuuttaan. Nyt tehdään töitä ja maksetaan loput velat pois ennen sukupolvenvaihdosta”, sanoo Frej Bomansson.

Lypsypihatossa olisi 14 vuoden jälkeen jo korjaustarvetta. Verhoseinäinen rakennus on kuitenkin perusratkaisuiltaan toimiva. Ape sekoitetaan kiinteällä Keenan-sekoittajalla ja mattoruokkija tuo sen navettaan. Lypsyrobotti on DeLavalin.

Navetan toimitti aikanaan ruotsalainen yritys, sillä rahti kulkee länsinaapurista nopeammin ja edullisemmin kuin mantereelta Suomesta.

Myös rehu- ja konehankintoja Bomanssonit tekevät usein Ruotsista. Tällä erää runsaan 60 lehmän karjalle ostetaan valkuaistiivistettä ja robotilla tarjottavaa täysrehua Ruotsista, ja kivennäiset Suomesta. Rehuomavaraisuus on 60 prosenttia ja keskituotos 10 500 kiloa EKM.

Muutoksia pellon käyttöön

Luomusta luopuminen luonnollisesti helpotti ostovalkuaisen saantia ja hintaa. Rehumaissi saattaa tulla uutena lajina viljelyyn, mutta muuten pellon käyttöön ei ole tulossa suurta muutosta. Nurmiala säilyy ennallaan.

”Luomuviljelyssä kaikkein eniten kaipasin Roundupia”, Frej tunnustaa. Juolavehnä on ollut paha riesa, ja nyt hän on voinut ruiskuttaa syysviljalle tulevat lohkot.

Bomanssonien aloittaessa tilalla oli peltoa 25 hehtaaria, ja ala on vuokraamalla kasvatettu 95:een. Pelto kiinnostaa myös alueen perunan- ja sipulinviljelijöitä, ja isännän mukaan maitotilan on vaikea pärjätä kilpailussa lisämaasta.

Luomutilana Johannisberg ei saanut toimittaa lantaa tavanomaisessa viljelyssä olevalle tilalle. Tästä kesästä alkaen karjan lantaa aletaan separoida ja kiintoaines menee avomaan kasveja viljeleville tiloille. Toimenpide tuo tilaa lietesäiliöön, mutta ei varsinaisesti lisätuloja, sillä myyntihinta kattaa suunnilleen separoinnin kustannukset. Separoinnin hoitaa urakoitsija, samoin rehun korjuun ja paalauksen.

Tilan konekanta on maltillinen: käytössä on yksi maataloustraktori ja uudenkarhea teleskooppikuormaaja. Letkulevitin on yhteinen toisen tilan kanssa.

Viljelykierrossa kolmen nurmivuoden jälkeen tulee vilja ja viidentenä vuonna härkäpapu. Nurmialaa on 65 hehtaaria. Tänä vuonna nurmesta saatiin runsas sato, kolmesta niitosta 1700 paalia, eikä neljättä korjuukertaa tarvittu. Kaikki vilja korjattiin kokoviljana rehuksi.

Solumaidot vasikoille

Johannisbergin karja koostuu holsteinista ja jerseystä, molempia on suunnilleen yhtä paljon. Jersey on ansainnut paikkansa hyvällä rehunkäyttökyvyllään, jonka ansiosta rodun taloudellinen tulos on yhtä hyvä kuin holsteinilla.

”Jerseytä otettiin ensin uteliaisuudesta. Holstein alkaa olla jo vähän liian kookas, eivätkä sen jalat aina kestä”, Frej kertoo.

Siemennyksistä huolehtivat vuorollaan sekä Frej että Tobias. Siemenannokset tilan omaan typpisäiliöön toimittaa Semex.

Vasikat juotetaan täysmaidolla kuten ennenkin, mutta juottoaika on nyt kaksi ja puoli kuukautta luomussa vaaditun kolmen kuukauden sijaan. Sonnivasikat noutaa teurasnautojen kasvatukseen erikoistunut tila ja lehmävasikat kasvatetaan itse uudistukseen.

Bomanssonit ovat toimittaneet silloin tällöin luomunaudanlihaa kauppaan, koska kauppias arvostaa nimenomaan lehmän lihaa. Ja kauppaan lihaa on toimitettu tänäkin kesänä, vaikka se ei ole enää luomua. Hinta pidettiin ennallaan, ja Frej uskoo lähilihan kysynnän jatkuvan samanlaisena kuin ennen.

Lomittajan palkkaan tukea

Ahvenanmaan maakuntahallitus lakkautti kotieläintilojen lomituspalvelut vuonna 2015. Maataloustoimiston palkkalistoilla ei ole enää lomittajia, vaan tilat palkkaavat itse lomittajansa tai käyttävät lomituspalvelua tarjoavaa yrittäjää.

Iso maitotila voi ostaa tuettua lomitusta enintään 300 tuntia vuodessa. Jos eläinyksilöitä on alle 18, suurin tuettava tuntimäärä on 150. Tuki kattaa 80 prosenttia tuntipalkasta tai yrittäjän verottomasta tuntihinnasta.

Bomanssonit ovat nykyiseen käytäntöön tyytyväisiä. ”Vaikka mieluummin tietysti ottaisimme maidosta hinnan, joka kattaisi lomituksen”, Frej lisää. Heidän lomittajansa on vakitöissä toisella tilalla, ja lomat sovitaan hyvissä ajoin. Perheellä on loma-asunto Thaimaassa.

Aina ei tarvitse lähteä niinkään kauas rentoutuakseen. Sussi Bomanssonin keino irrottautua töistä hamuilee laidunta pihapiirissä toisen ratsuhevosen seurassa, Frej taas ottaa alleen moottoripyörän. ◻

Kirjoittaja on agronomi, MMM ja vapaa toimittaja.