Lopun alkua Suomen sikatuotannossa
Sikatuotannon kannattavuus notkahti pahasti 11 vuotta sitten, kun EU-ajan ensimmäinen raju viljan hintapiikki iski. Tämän jälkeen piikkejä on ollut niin taajaan, ettei niiden väleissä ole ehditty toipua edellisestä.
Ainoa selittävä tekijä, miksi Suomessa ylipäätään yhä on sikatuotantoa, on tuottavuuden huima kehitys. Nyt näyttää, että tuotantokustannukset karkaavat taas uuteen ennätykseen.
Toisaalta pelastavaa tuottavuusloikkaa ei enää ole näköpiirissä. En itse asiassa muista, milloin olisin ollut näin pessimistinen alan tulevaisuudesta, vaikka sitä olen usein ennenkin ollut.
Hallitus julkaisi tukipakettinsa kuivuudesta kärsivälle maataloudelle. Rahaa on tulossa 70 miljoonaa euroa. Puolet summasta on kilahtamassa tileille jo tänä vuonna.
Jakoperusteista ei ole vielä mitään tietoa, mutta jos ajatellaan, että se jaetaan tasan 50 000 tilan kesken, jokainen tila tulee saamaan 1 400 puhtaana käteen. Näinhän se ei tietysti mene, mutta suunta on selvä. Jos joku saa vaikka tuplat ja toinen puolet, niin ei siinä pankinjohtaja vielä kovin leveästi hymyile.
Tietenkään mitään merkittävää ei voinut olettaakaan olevan tulossa. Itse asiassa tuokin olisi ollut parempi jättää myöntämättä. Kenellekään siitä ei ole hyötyä, mutta imagotappiota tulee. Taas maajussit saavat, kun muilta leikataan! Menisivät pellet töihin!
Ei tätä tilannetta voi korjata kuin markkinoilla. Itse asiassa on niin, ettei sikatila edes mitään kriisitukea tarvitsisi. Viljatilalla ymmärrän tuen tarpeen paremmin, koska nousseista hinnoista riippumatta myytävää ei välttämättä ole. Sikalassa tällaista ongelmaa ei ole, vaan porsasta ja lihaa tulee ihan entiseen malliin.
Jos eläisimme terveessä markkinataloudessa, tuollainen pikku murhe kuin yksittäisen kustannuksen yllättävä nousu on, se vyörytettäisiin pikapikaa läpi koko ketjun. Koska kuitenkin terveiden markkinoiden sijaan toimimme suomalaisilla sikamarkkinoilla, tätä ei tietysti tule tapahtumaan pitkiin aikoihin.
Meidän tuottajien omistamat ja ainakin teoriassa kai hallitsematkin yritykset ovat kilvan olleet tekemässä kiinteähintaisia sopimuksia pitkälle ensi vuoteen. Siis ennen kuin yksikään myytävistä sioista on syntynyt, saatikka että tiedettäisiin, mitä sen kasvattaminen tulee maksamaan.
Tämä kauppatapa on se, mikä pitäisi korjata. Kaikki muu on puuhastelua.
Mallikin on valmiina. Kuljetuspuolella sopimuksissa on pykälä, miten paljon polttoaine saa vaihdella ylös tai alas, kun hintaa korjataan automaattisesti. Sikojen polttoaineen suhteen näin ei ole.
Sellainen positiivinen seikka on nyt aikaisempiin piikkeihin verraten nähtävissä, etteivät porsaat ole valmiiksi ruuhkassa. Tämä mahdollistaa sen, että kaikkein surkeimman sadon saaneet lihantuottajat voivat jättää sikalansa tyhjäksi. Näin tulee tapahtumaan väistämättä, kun omat viljat on syötetty ja ostoviljan arvosta osa häviää, kun sen syöttää sialle.
Taloudellisimmin ajattelevat sikajussit saattavatkin myydä viljansa pois jo nyt tai odottaa keskitalven kovimpia hintoja. Tyhjää sikalaa on halvempi lämmittää öljyllä tai vaikka sähköllä ennemmin kuin täyttää ohralla sikaa kamiinana käyttäen.
Sianlihantuotanto kääntyi viime vuonna laskuun, ja lasku on vain kiihtynyt tänä vuonna. Ensi vuosi tulee olemaan vielä pahempi, koska taannoisen salmonellatapauksen vaikutus näkyy täydellä voimalla vasta silloin.
Tuleva talvi tulee myös osaltaan kypsyttämään monta lopettamispäätöstä tiloilla. Tätä taustaa vasten lihafirmojen täydellinen radiohiljaisuus on hämmentävää. Mistään korjaavista toimenpiteistä ei ole kerrottu.
Ilmeisesti siellä ei olla kovin huolissaan raaka-aineen riittävyydestä. Vähemmälläkin ilmeisesti pärjätään, ja kuukausipalkkahan tulee tilille joka tapauksessa.
Toki investointeihin tiloja edelleen houkutellaan. Tässä asiassa pankit varmaan pelastavat monta tilaa perikadolta. Sen verran heikkoa alkaa olla niiden usko sikatalouteen, ettei lainoitusta helposti tipu. Toisaalta moni sellainen tila, jolla pääomat ja vakuudet mahdollisesti investointeihin riittäisivätkin, joutuu ottamaan lainaa ihan käyttöpääomaksi.
ASF on jo levinnyt Kiinaankin. Tämä saattaisi lyhyellä aikavälillä jopa helpottaa Euroopan ja Suomen tilannetta, jos tauti pääsee siellä kunnolla vauhtiin.
Paljon todennäköisempää kuitenkin on, että tauti jatkaa leviämistään juuri Euroopassa. Puolalais-saksalaisen tutkijaryhmän mallissa odotetaan ASF:n leviävän kaikkialle Eurooppaan.
Nythän tautia on ollut lähinnä Itä-Euroopassa, mutta ennen pitkää se saapuu myös Saksaan ja muihin suuriin sikamaihin. Siihen loppuu vienti EU:sta ja kaikkien markkinahäiriöiden äiti on tosiasia.
Liettuassa tauti pääsi tänä kesänä 1 200 emakon korkean bioturvan sikalaan. Tilalla on muun muassa kolminkertainen aita villisikojen varalta. Näistä uloin on 500 metrin päässä sikalasta. Oletuksena oli, etteivät hyönteiset jaksa lentää mahdolliselta raadolta sikalaan asti.
Jostain tauti sikalaan kuitenkin pääsi. Tätä taustaa vasten on helppo ymmärtää, miten vaikeaa tilatasolla on suojautua, jos virusta esiintyy luonnossa.
Me häviämme tämän pelin.
Teksti: Martin Ylikännö