Lintuinfluenssa haastaa päättäjät
Suomessa on tänä kesänä levinnyt korkeapatogeenista lintuinfluenssaa, joka on levinnyt myös turkistarhoille. Maa- ja metsätalousministeriö lisäsi heinäkuussa lintuinfluenssan muihin torjuttaviin eläintauteihin, jolloin eläinterveysviranomaiset saivat oikeuden ryhtyä toimenpiteisiin tartunnan hävittämiseksi ja leviämisen estämiseksi.
Rajuin toimenpide on koko tilan eläinten lopettaminen ja tätä kirjoitettaessa tähän on jo päädytty kahdeksan turkistarhan kohdalta. Itse tauti on levinnyt jo kahdellekymmenelle turkistarhalle, mutta riski epidemian laajenemisesta on olemassa.
Lintuinfluenssa on influenssa A -viruksen aiheuttama monimuotoinen, erityisesti vesilinnuille ominainen virustauti. Lintuinfluenssatartunnat ovat ihmisillä äärimmäisen harvinaisia, eikä tartuntoja ihmisestä toiseen tai nisäkkäästä ihmiseen ole toistaiseksi todettu.
Riski kuitenkin on olemassa ja julkisessa keskustelussa on vaadittu jopa kaikkien turkiseläinten lopettamista Suomessa tautiriskiin vedoten. Moni turkistarhauksen vastustaja näkee tässä mahdollisuuden ajaa turkistarhaus alas.
Viranomaisilta ja viime kädessä poliitikoilta vaaditaan nyt tarkkaa riskianalyysiä.
Tanska tarjosi korona-aikana esimerkin siitä, mitä tapahtuu, kun asioita päätetään paniikissa. Tanska päätti lopettaa kaikki maan 17 miljoonaa minkkiä sen jälkeen kun osa minkeistä oli sairastunut koronavirukseen. Myöhemmin paljastui, että tehty päätös oli lainvastainen eli toimivalta olisi riittänyt vain sairastuneiden minkkien lopettamiseen. Kaikkia ruhoja ei pystytty polttamaan, joten osa haudattiin ja sittemmin kaivettiin ylös ja poltettiin.
Koko episodin lopullista kustannusta ei vieläkään tiedetä, mutta kustannus oli vähintään 2 miljardia euroa, mutta se saattaa vielä kasvaa.
Turkistarhaus herättää vahvoja mielipiteitä. Muiden kotieläintilojen kannalta turkistarhauksella on merkitystä erityisesti teurastusjätteiden hyödyntäjänä. Jos teurasjätteitä ei saada kierrätettyä eteenpäin ravintona, niin niiden hävittäminen muilla keinoilla on kallista ja osaltaan painaa lihan tuottajahintaa alaspäin.
Heikko rehuvuosi vaatii tarkkuutta
Nurmien ja rehuviljojen sato eteläisessä Suomessa jää tänä vuonna selvästi normaalia pienemmäksi. Muualla Suomessa sadot ovat lähellä pitkän aikavälin keskiarvoja.
Rehujen hinnat tuskin alenevat ainakaan merkittävästi eli erityisesti väki- ja valkuaisrehujen hinta pysyy korkealla.
Karkearehuista saattaa olla jopa pulaa eteläisessä Suomessa, mutta alueelliset erot ovat merkittäviä sateiden paikallisuuden takia.
Heikkona rehuvuonna hyödynnetään sellaisia rehueriä, joita ei normaalina vuonna käytettäisi. Tämä osaltaan lisää tuotannon riskejä ja myös täydennysrehujen tarvetta.
Tulevana talvena kannattaakin sijoittaa euroja normaalia enemmän rehuanalyyseihin, jotta ruokintaa voi säätää rehujen mukaan. Kustannus ja vaiva on pieni verrattuna eläinten sairaustumisen tai tuotannon alenemisen vaikutuksiin.