Eläinsuojeluvalvonta arvioitavana

Eläinsuojeluvalvonta on muuttunut paljon reilun 10 vuoden aikana sen jälkeen, kun valvonta keskitettiin valvontaeläinlääkäreille. Siihen asti eläinsuojeluvalvontaa tekivät kunnaneläinlääkärit muiden töidensä ja hyvin kiireisen potilastyön ja päivystysvuorojen lomassa. Valvontaeläinlääkärit voivat keskittyä eläinsuojeluvalvontaan ja tehdä hallinnolliset päätökset kunnolla.

Valtio korvaa lemmikki-, harraste- ja tuotantoeläinten valvontatyön ympäristöterveydenhuollon seutuyksiköille, jotka vastaavat alueensa kuntien eläinlääkintähuollosta ja terveysvalvonnasta.

Kunnissa valvontaeläinlääkäreiden lisäksi kunnaneläinlääkärit, terveystarkastajat ja poliisit ovat eläinsuojeluviranomaisia. Aluehallintovirastossa on läänineläinlääkäreitä, jotka osallistuvat eläinsuojelutyöhön. Ruokavirasto ohjaa toimintaa valtakunnallisesti.

Eläinsuojelutarkastukset tehdään yhä useammin kahden valvontaeläinlääkärin parityöskentelynä. Tämä parantaa valvonnan tasapuolisuutta ja laatua sekä lisää valvontaeläinlääkäreiden turvallisuutta.

Eläinsuojelulaki ja -määräykset eivät voi antaa yksityiskohtaisia ohjeita kaikkeen eläintenpitoon liittyvään ja siksi valvontaviranomaisella on oltava riittävä koulutus ja kokemus eläinsuojelupäätösten tekoon.

Eläinsuojelupäätöksistä voi valittaa hallinto-oikeuteen. Siellä käsiteltyjä tapauksia voidaan käyttää uusien päätösten pohjana. Valtakunnallista eläinsuojelulautakuntaa, jossa käsiteltäisiin eläinsuojelupäätöksiä, ei ole. Kuntatasolla valvontaeläinlääkäreillä on suuri vastuu päätösten oikeellisuudesta ja kohtuullisuudesta, koska päätöksiin ei voi hakea oikaisua lautakunnasta, vaan muutoksenhaku tehdään suoraan oikeusistuimiin.

Viime vuonna järjestetyn ESVI2020-harjoituksen tarkoituksena oli selvittää, esiintyykö saman eläinsuojelutapauksen ratkaisemisessa merkittävää vaihtelua sekä kartoittaa eläinsuojeluvalvonnan käytännön haasteita ja vahvuuksia. Viranomaisten tulisi toimia samalla lailla ja saman aikataulun mukaisesti saman tapauksen käsittelyssä, ja päätyä samaan lopputulokseen. Harjoituksessa oli mukana valvontaeläinlääkäreitä ja eläinsuojeluvalvontaa tekeviä kunnaneläinlääkäreitä ympäri Suomea. Harjoitus tehtiin sähköpostitse parin viikon aikana niin, että arkipäivisin piti vastata päivän kysymyksiin. Harjoitusta varten järjestäjät olivat valmistelleet kuvitteellisen tapauksen, johon liittyviä tietoja kerrottiin osallistujille päivittäin lisää harjoituksen edetessä.

Harjoituksen järjestivät LaatuNet, aluehallintovirastot, Suomen Eläinlääkäriliitto ja Helsingin poliisin eläinrikosten tutkintaryhmä. Harjoitus oli erittäin mielenkiintoinen ja tarpeellinen. Se osoitti, että vaikka eläinsuojeluvalvonta on mennyt eteenpäin, hallintoprosessit osataan, mutta käytännöt vaihtelevat eri alueilla vielä turhan paljon.

Yksi merkittävä ongelma on valtakunnallisten ohjeiden puuttuminen, vaikka eläinsuojeluvalvonta on valtion toimeksiantotyötä. Harjoituksen järjestäjät suosittelivat, että Ruokavirasto laatisi ohjeet eläinsuojelutapausten vireille ottamiseksi sekä yhteisen, valtakunnallisen luokittelumenetelmän tapausten kiireellisyyden arviointiin.

Lisäksi on tärkeää, että valvontayksiköihin laaditaan eläinsuojeluvalvonnan kirjallinen sulkemismenettely. Näin varmistetaan, että kaikki tapaukset on käsitelty loppuun ja että kaikki tiedot on tallennettu asianmukaisesti. Harjoituksen järjestäjät suosittelivat myös, että eläinsuojelutarkastukset tehtäisiin parityöskentelynä ja yhteistyötä poliisin kanssa tiivistettäisiin.

Asianmukaisesti tehty eläinsuojeluvalvonta on tärkeä eläinten omistajan ja haltijan kannalta. Eläinsuojelutarkastuksen perusteella tulevat seuraamukset voivat olla rankkoja sekä henkisesti että taloudellisesti.

Laadukas eläinsuojeluvalvonta on tärkeä myös kotieläintuotannon imagon kannalta. Monet suomalaiset pitävät tärkeänä sitä, että eläimiä kohdellaan hyvin.

Eläinten hyvinvointilaki on tulossa lausunnolle tämän kevään aikana. Se pyrkii ottamaan nykyistä lakia paremmin huomioon lisääntyneen tiedon eläinten hyvinvoinnista, ja muuttuneet asenteet eläimiä kohtaan.

Samaan aikaan valmistellaan ympäristöterveydenhuollon uudelleen organisoimista ja myös eläinlääkintähuoltolain uudistus on vireillä. Maa- ja metsätalousministeriön kokoaman Eläinlääkäripalvelut-työryhmän on määrä jättää esityksensä ensi syksyllä julkisten eläinlääkäripalveluiden järjestämisestä. Mitä niihin kuuluu, kuka maksaa mitäkin ja miten palvelut saadaan EU:n kilpailulainsäädännön mukaisiksi.

Myös valvontaeläinlääkärijärjestelmä on arvioinnin alla. Kustannukset ovat nousseet viime vuosina merkittävästi. Myös tämä asettaa vaatimuksia toimintatapojen hiomiseen.

On tärkeää, että valvontaeläinlääkäreiden ja praktiikkaa tekevien kunnaneläinlääkäreiden tiivis yhteistyö säilyy. Näin voidaan turvata parhaiten käytännön kokemuksen tuoma ammattitaito eläinten hoitoa ja ter-veydentilaa arvioitaessa. Yhteistyöstä on myös tukea ja apua valvontaeläinlääkärille.

Lisäksi olisi hyvä perustaa Eläinlääkintävahinkojen arviointilautakunnan kaltainen valtakunnallinen toimielin, jossa voitaisiin käsitellä kiistanalaisia tai muuten haasteellisia tapauksia oikeuskäsittelyn sijasta tai ohella. Tämä voisi vähentää päätösten jäämistä yksittäisten valvontaeläinlääkäreiden harteille ja heidän maalittamistaan.

Oikeuskäsittelyssä keskitytään siihen, ovatko hallintoprosessit menneet oikein, mutta lisäksi on tärkeä saada valtakunnallisia tulkintoja eläinsuojelupäätösten sisällöstä. Molemmat ovat tärkeitä laadukkaan eläinsuojelupäätöksen kannalta. ◻