Eläinpelastus vaatii harjoitusta

Eläinpelastus on yksi pelastuslaitoksen tehtävistä. Ennen kaikkea pelastuslaitoksen tehtävänä on turvata omalta osaltaan kotieläintuotantoa, mutta käytännössä eläinpelastustehtävät ovat hyvin moninaisia. Lemmikkieläinten sekä myös luonnonvaraisten eläinten pelastustehtävät ovat merkittävä osa eläinpelastustehtävistä.

Eläinpelastustehtävät antavat pelastushenkilöstölle hyvää harjoittelua myös ihmisten pelastustehtäviä varten – ja hätätilanteessa ihmisten pelastus menee aina etusijalle.

Eläinpelastus vaatii tietotaitoa, jotta pelastustehtävä sujuu ihmisten kannalta työturvallisesti ja eläimen kannalta mahdollisimman asianmukaisesti. Perustieto kunkin lajin luonnonmukaisesta käyttäytymisestä ja käsittelystä on keskeistä. Käytännössä tämä on suuri vaade, koska eläinlajit ovat niin moninaisia ja hätätilanteessa eläimet kuten ihmisetkin voivat käyttäytyä hyvin poikkeuksellisella tavalla, myös vaarallisesti ja ennalta arvaamattomasti.

Tuotantoeläinpuolella yleisimpiä tehtäviä ovat nautojen putoaminen lietekuiluun sekä eläinkuljetusautojen onnettomuudet ja kaatumiset. Hevosilla tavanomaisia pelastustehtäviä ovat muun muassa hevosten ojaan putoaminen sekä hevoskuljetusautojen kaatuminen onnettomuustilanteissa.

Kotieläinrakennusten tulipalot ja kattorakenteiden sortumiset ovat myös pelastuslaitoksen tehtäviä. Tulipaloissa tärkeintä on ennaltaehkäisy ja tilaväen mahdollisuus auttaa eläimiä pois rakennuksesta, jos se on yleensäkään mahdollista. Eläimet, kuten ihmiset, menehtyvät nopeasti myrkyllisiin ja kuumiin palokaasuihin. Erityisen herkkä kaasuille on siipikarja.

Usein palokunnan tulo haja-asutusalueelle kestää niin kauan, että kriittinen aika palon leviämisen ehkäisemiseksi on jo menetetty. Tärkeintä on kuitenkin turvata ihmishenki, vaikka paniikissa moni haluaisikin sännätä eläinrakennukseen pelastamaan eläimet. Siksi olisi tärkeää, että tilan pelastussuunnitelmassa on mietitty toimintatapoja ja sitä, miten eläimet saadaan tarpeen tullen rakennuksesta mahdollisimman nopeasti ja turvallisesti ulos.

Tilanväellä on yleensä parhaat taidot käsitellä eläimiä ja ovat eläimille myös tuttuja. Toimintakykyä kuitenkin rajoittaa se, että sekä ihmiset että eläimet ovat useimmiten shokissa ja hätätilanteessa uuden edessä. Useilla ihmisen hoidossa olevilla eläimillä on vaistomainen halu jäädä turvalliseksi kokemaansa eläinrakennukseen, omaan navettaan, karsinaan tai pilttuuseen – ja yrittää päästä sinne takaisin, vaikka pelastajat ovat onnistuneet saamaan eläimen ulos rakennuksesta.

Pelastuslaitoksen tehtäviin kuuluu kotieläintilojen säännöllinen palotarkastus. Tarkastuksella käydään myös läpi myös tilan pelastussuunnitelma. Tilakäynnit antavat myös tilakohtaista tietoa pelastuslaitokselle mahdollisia hätätilanteita varten. Vastuu ennaltaehkäisystä ja ensitoimista jää kuitenkin tilan väelle itselleen.

Vahingon sattuessa ulkopuolinen apu ja tuki ovat tilalle tärkeitä. Jälkiviisaus on helppoa, mutta itse tilanteessa toimiminen ja eläinten auttamismahdollisuudet ovat rajalliset. Välttämättä ei ole muuta tehtävissä kuin yrittää pelastaa ympäröivät rakennukset. Kaikkeen ei voi varautua, eikä jatkuvasti voi olla valmiudessa.

Lemmikkipuolella pelastuslaitoksen tavallisia eläinpelastustehtäviä ovat kissat puussa, etenkin kesälomakauden alussa. Kesämökkipihoihin on usein mahdotonta päästä pelastuslaitoksen nostokalustolla. Kannattaakin itse kiivetä tikapuille ja yrittää houkutella kissa alas. Näin kissa ei yhtä herkästi pakene ylös latvukseen, josta se alastulo on entistä vaikeampaa. Kissa saattaa pudota alas, kun sitä yritetään pelastaa.

Jos kissa ei ole puussa missään kiinni, kissa on perusterve ja ei ole helle, eikä pakkanen, voi olla järkevintä odottaa, että kissa tulisi omassa rauhassa alas puusta. Tätä varten kannattaa jättää kodin tai mökin ovi auki, jotta kissa voi tulla sisälle.

Luonnonvaraisten eläinten tavallisimmat eläinpelastustehtävät ovat ainakin Etelä-Savon pelastuslaitoksen alueella ovat jäihin pudonneet hirvet ja loukkaantuneet tai jäähän kiinni jäätyneiksi epäillyt joutsenet. Eteen voi tulla myös moninaisten luonnonvaraisten nisäkkäiden, lintujen ja matelijoiden kiinniottotehtäviä. Näissä on usein apuna vapaaehtoisia eläinpelastajia, jolla on monesti enemmän tietoa yksittäistä eläinlajeista sekä mahdollisuus antaa niiden tarvitsemaa väliaikaista apua.

Villieläinten pelastus ei ole lakisääteinen tehtävä. Halu auttaa myös hädässä olevia luonnoneläimiä on monilla ihmisillä suuri ja siksi niiden auttamiseksi pyydetään yhä enemmän apua viranomaisisilta ja yksityisiltä harrastajilta. Avun koordinoiminen ja kaikkien mukana olevien riittävä tietotaito ovat siksi tärkeitä.

Ukrainan sota on lisännyt keskustelua ja toiveita siitä, että Suomessa otettaisiin koti- ja tuotantoeläimet nykyistä paremmin huomioon poikkeus- ja kriisitilanteiden suunniteltaessa. Pitäisikö lemmikkien päästä väestönsuojiin tai evakuointeja suunnitella ennalta?

Yhteiskunta ja arvomaailma ovat muuttuneet – ja siksi tämä on tärkeä ottaa huomioon myös varautumisessa. Se on myös ihmisten turvallisuuden kannalta tärkeä asia. Moni jäisi lähtemättä väestönsuojaan, jos lemmikkiä ei saisi ottaa sinne mukaan. Ja käännytettäisiinkö väestösuojan ovelle tuleva, jolla olisi lemmikki kainaloissa? ◻