Eläinlääkäriltä: Kunnalliset eläinlääkäripalvelut säilyvät
Vuoden 2026 alussa voimaan tuleva uusi eläinlääkintähuoltolaki tuo merkittäviä periaatteellisia muutoksia kunnallisiin eläinlääkäripalveluihin. Isoin uudistus on se, että uudessa laissa on otettu huomioon kilpailulain vaatimukset kunnallisten palveluiden tuottajille.
Malli on monimutkainen ja uuden lain tulkinta ei ole helppoa. Onneksi Kuntaliitto perusti työryhmän, jossa minäkin olen ollut mukana miettimässä kunnille ohjeita.
Jatkossa julkisesti tuotetut palvelut eivät saa vääristää kilpailua, ja siksi kunnalliset eläinlääkintähuollon palvelut jaetaan järjestämisvastuuseen kuuluviin ja niitä täydentäviin palveluihin.
Järjestämisvastuuseen kuuluvat peruseläinlääkäripalvelut tulee järjestää virka-aikana ainakin elintarvike- tai turkistuotantoa varten pidettäville eläimille. Vastuuseen on mahdollista sisällyttää peruseläinlääkäripalveluita myös alueella asuvien lemmikki- ja harraste-eläimille, kun niiden voidaan katsoa olevan eläinten terveyden ja hyvinvoinnin sekä kansanterveyden kannalta välttämättömiä palveluita. Kuntien järjestämisvastuuseen kuuluu lisäksi ympärivuorokautinen kiireellinen eläinlääkäriapu, joka tulee tarjota tuotantoeläinten lisäksi kaikille alueella oleville lemmikki- ja harraste-eläimille, vaikka niiden omistajan tai haltijan kotipaikka olisi muualla, jos eläintä ei voi kohtuullisesti vielä eläimen kotikuntaan.
Järjestämisvastuuseen kuuluvien eläinlääkäripalvelujen tulee olla saatavilla käyttäjien kannalta kohtuullisessa ajassa ja kohtuullisella etäisyydellä maantieteelliset olosuhteet huomioon ottaen. Kotieläintuottajille on tärkeää, että kuntien tulee subventoida pitopaikassa annettavaa järjestämisvastuuseen kuuluvaa eläinlääkärin hoitoa niin, että asiakkaita kohdellaan yhdenvertaisesti ottaen huomioon alueella suoritettavien käyntimatkojen pituudet.
Harvaan asutussa, pitkien etäisyyksien Suomessa uusi laki turvaa siis edelleen tuotantoeläimille kunnalliset eläinlääkintähuoltopalvelut, terveydenhuollon ja ympärivuorokautisen kiireellisen eläinlääkäriavun. On myös tärkeää se, että eläinlääkäripalveluja tarjoavan kunnaneläinlääkärin virkaan kuuluu ainakin ajoittainen osallistuminen maan eläintautivalmiuteen ja kiireelliseen eläinsuojeluvalvontaan liittyviin tehtäviin.
Tuotantoeläintilat tarvitsevat yhä laadukkaampia eläinlääkäripalveluita, ja vaikka ne ovat järjestämisvastuuseen kuuluvien kunnallisten eläinlääkäripalveluiden ydin, yhä useimmilla alueilla Suomessa tuotantoeläinpraktiikka ei riitä antamaan päivystysrinkiin tarvittaville eläinlääkäreille työtä. Myös eläinlääkärin tietotaidon karttuminen on haasteellista, jos tiloja on vähän ja eläinlääkärin työajasta suurin osa menee pieneläinten hoitoon.
Käytännössä tuotantoeläinten ympärivuorokautisten eläinlääkäripalveluiden turvaaminen edellyttää useimmilla alueilla sitä, että kunnalliset eläinlääkärit saavat tuottaa eläinlääkäripalveluita myös pieneläimille. Tilanne korostuu entisestään tuotantoeläintilojen määrän laskiessa ja tilojen ollessa yhä harvemmassa.
Useimmilla alueilla täydentävät palvelut ovat välttämättömiä kunnille säädettyjen lakisääteisten tehtävien ympärivuorokautisen järjestämisen turvaamiseksi, eläinlääkärivirkojen veto- ja pitovoiman säilyttämiseksi sekä potilaan kohtuuttomalta kuljetukselta välttymiseksi.
Järjestämisvastuuseen kuuluvien palveluiden lisäksi kunta saa tuottaa täydentäviä palveluita markkinaehtoisesti hinnoiteltuna. Täydentävien palveluiden tulee olla kuitenkin järjestämisvastuuseen kuuluviin palveluihin nähden oikeasuhteisia, eikä niitä saa tuottaa yksityisen eläinlääkäripalvelun kanssa kilpailevana, vaan markkinoita täydentävinä palveluina, eivätkä ne saa olla pitkälle vietyjä erikoispalveluita.
Eläinlääkäreiden saatavuus on haasteellista suuressa osassa Suomea, ja jos kunnallinen eläinlääkintähuolto muuttuu kerralla liian nopeasti, monet eläinlääkärit saattavat siirtyä yksityiselle puolelle. Ainakin, jos ansiotaso ja työn mielekkyys laskevat merkittävästi.
Siksi useimmat alueet ovat päätyneet tarjoamaan täydentäviä palveluita mahdollisuuksien mukaan virka- ja päivystysaikana käytössä olevien resurssien, vastaanoton varustetason ja eläinlääkärin perustutkinnon antamien rajojen sisällä, jos tämä on kyseisen potilaan tapauksessa tarkoituksenmukaista.
Lemmikkieläinten ja hevosten osalta kunnallisen eläinlääkäripalveluiden asiakashinnat tulevat nousemaan, koska osa toimenpiteistä siirtyy jatkossa täydentäviksi palveluiksi, joista järjestäjän tulee jatkossa periä kilpailulainsäädännön mukainen markkinaperusteinen hinta. Silti myös lemmikki- ja harraste-eläinten omistajien kannattaa olla iloisia siitä, että uusi eläinlääkintähuoltolaki turvaa eläinlääkäripalveluita myös siellä, missä niitä ei yksityisklinikoiden kannata tuottaa.
Kyseessä on kunnallisen eläinlääkintähuollon ”soteuudistus”, jota on valmisteltu pitkään. Varmasti muutoksia tulee jatkossakin, mutta merkittävintä on se, että Suomessa kotieläintiloille on taattu lakisääteinen oikeus kunnallisiin eläinlääkintähuollon palveluihin. Sen kunniaksi kannattaa skoolata maitolasillinen! ◻