Järjellä — ei tunteella
Takana taitaa olla yksi ankeimmista kasvukausista pitkään aikaan. Olen usein naureskellut tuttavilleni erilaisia extreme- lajeja katsellessa, että laitapa parikin lehmää tai viljele edes muutamaa peltohehtaaria, niin enempää jännitystä et elämääsi kaipaa! Mutta tämä kasvukausi kävi jo liikaa hermoille. En moista vuotta juuri muista, vaikka pitkään olen näitä sarkoja täällä jo kynnellyt.
Lapsuudessani aikamiehet muistelivat 60-luvun ”maakuntasadetta”, joka oli tuonut vettä peräti 70 millimetriä yhden päivän kuluessa. Sitä pitivät vallan kauheana eivätkä moisen uusiutumiseen juuri uskoneet.
Vaan tänä kesänä moisia ”sadepäiviä” on ollut tuon tuostakin!
Taannoiset muutamat kuivat kasvukaudet saivat mielessäni aikaan päätöksen, etten hevin moiti liikaa kosteutta. Satoa sen an-siosta nimittäin kertyy, korjuu on vain renkaiden määrästä kiinni! Kuivan kesän erinomaiset korjuukelit eivät paljoa lohduta tyhjiä peltoja koneilla kolkutellessa.
Ennusteiden mukaan koetunlaiset kesät tulevat yleistymään, mikä laittaa meidän viljelijöiden hermot ja myös ammattitaidon koetukselle. Salaojaurakoitsijoille se tietää jatkossa vipinää, kun ojituksia joudutaan uusimaan ja parantelemaan.
Syysviljat tulevat varmasti yleistymään talvehtimisriskeistä huolimatta. Talven kasvipeitteisyys ja kevätkosteuden hyödyntäminen alkavat olemaan aika iso juttu. Samoin niiden korjuu on – ainakin teoriassa – toiveissa tehdä ”hyvän sään” aikana. No, mene ja tiedä.
Vaan nurmen viljely pitää edelleen pintansa näissä muuttuvissakin oloissa ja kotieläintalous yleisimminkin. Nurmi, heikkolaatuinen vilja sekä monet elintarviketeollisuuden sivuvirrat ovat kotieläinten kautta hyödynnettyinä jatkossakin elintärkeä osa kiertotaloutta ja ruokaturvan ylläpitäjiä. Tämä on totuus, joka tuntuu nykypäivän ”asiantuntijoilta” helposti unohtuvan vihreän siirtymän hurmoksessa.
Maamme nykyinen kotieläintuotantoon nojautuva ruokajärjestelmä ei suinkaan ole sattumalta syntynyt. Nykyisin helposti vähätellään kadon merkitystä ruokaturvalle. Vaan mennyt korjuukausi muistuttaa meille konkreettisesti tilanteesta, jossa merkittävä osa kasvipohjaisesta sadosta voi olla ihmisravinnoksi kelpaamatonta ja palkokasvien osalta se saattaa myös jäädä määrältään vaatimattomaksi.
Kotieläinten kautta heikkolaatuinenkin sato pystytään muuttamaan erinomaiseksi ja oikein huonon tilanteen sattuessa eläimet toimivat itsessään puskurina, jonka varassa pystytään sinnittelemään seuraavaan sadonkorjuuseen. Uutta kasvukautta odotellessa aika voi tuntua yllättävän pitkältä laarien ollessa tyhjät!
Urbaani nykyihminen ei vaan näitä perustotuuksia enää oikein osaa hahmottaa.
Nurmi on toisaalta myös tärkeä maan kasvukunnon ylläpitäjä ja hiilensitoja. Kuinka ylipäätään ilman sitä voimme pitää huolta viljelymaan rakenteesta ja sen tuottokyvystä? Sademäärien kasvaessa maan vedenläpäisykyky entisestään korostuu, samoin kuin maan rakenteen mahdollisimman nopea palautuminen märän korjuuajan jälkeen.
Ravinnevalumien hallinnassa nurmi on myös ylivertainen. Sen pitkään jatkunut väheneminen Varsinais-Suomen savikoilta nähdään osaltaan nyt Saaristomeren leväkasvustoina. Mitä tapahtuukaan sademäärien mahdollisesti tästä vielä kasvaessa ja niiden ajoittuessa nykyistä enemmän talviaikaan?
Tasapainoinen ruokaketju koostuu lukemattomista osatekijöistä, jotka ovat monella tapaa kytköksissä toisiinsa, ja joiden pienikin liikuttelu voi saada aikaan merkittäviä muutoksia ja vaikeasti ennakoitavia vaikutuksia kokonaisuuteen.
Siksi tulevaisuudessa ruoantuotannon linjaukset pitää tehdä ilman poliittisia intohimoja, järjellä eikä tunteella – tosiasioihin perustuen. ◻