Naudansperman tautivapaus perustuu tuotantoketjun seurantaan
Pakattua spermaa ei pidetä merkittävänä tautiriskinä suomalaiskarjoissa. Tautien leviämistä sperman kautta pyritään EU-alueella ehkäisemään sekä lainsäädännöllä että vapaaehtoisin toimin. Siemenen tuotantoa valvotaan koko ketjussa sonnin lähtötilalta sonniasemalle saakka. Itse sperma-annoksia ei juuri tutkita, mutta niihin lisätään aina antibiootteja taudinaiheuttajien torjumiseksi.
Nautatiloilla käytettävät, muoviin pakatut siemenoljet ovat teollisen ja steriilin näköisiä. Muoviolki kuitenkin sisältää luonnontuotteen, jolla on luonnontuotteen ominaisuudet, myös mahdollisuus sisältää taudinaiheuttajia..
EU:n lainsäädäntö määrää vähimmäisvaatimukset sille, mitä ja miten missäkin vaiheessa spermantuotantoketjua pitää tutkia, ja millaiset tutkimustulokset ovat hyväksyttäviä. Säädöksissä määritellään tarkasti, mitkä taudinaiheuttajat tutkitaan, milloin, millä menetelmällä ja missä laboratoriossa. Siementuotantoketjussa käytettävien eläinten ja siemenen käsittelyyn liittyvät direktiivit on rakennettu maailman eläintautijärjestön, OIE:n ohjeiden mukaan.
Suomalainen lainsäädäntö on tässäkin asiassa EU-säädöksiä tiukempi, mutta säätelee tuotantoa luonnollisesti vain Suomessa. Säädösten lisäksi ETT on antanut omat ohjeensa sperman tuonnille Suomeen.
Naudansperman tutkimisen ja tautivapauden perusideat lähtevät jo 1960-luvulta. Silloin on linjattu, että tautisuojaus lähtee keinosiemennyssonnien alkuperäkarjoista ja siementä tuottavien sonnien tautivapaudesta. Jos sonnit ovat karanteenin jälkeen vapaita tarttuvista taudeista, eikä ketjuun sen jälkeen päästetä taudinaiheuttajia, voidaan sonneilta kerätyn sperman suhteen olla turvallisin mielin.
Lue koko juttu KMVETin numerosta 3/2016.
Teksti ja kuvat: Pirjo Mälkiä