Siirry sisältöön

Navigaatio

  • Etusivu
  • Artikkelit
    • Nauta
    • Sika
    • Terveys ja hyvinvointi
  • Asiakas/tilaajapalvelu
  • Tilaa lehti
  • Mediatiedot
  • Yhteystiedot
  • Kestotilaajan edut
  • Digilehti
    • Lehtiarkisto
  • Kirjaudu
Etusivu > Ohjeet sikalan MRSA-bakteerin varalle

Ohjeet sikalan MRSA-bakteerin varalle

KMVET 31.3.2016
2005 Jeff Hageman, MHS This 2005 scanning electron micrograph (SEM) depicted numerous clumps of methicillin-resistant Staphylococcus aureus bacteria, commonly referred to by the acronym, MRSA; Magnified 2381x. Recently recognized outbreaks, or clusters of MRSA in community settings have been associated with strains that have some unique microbiologic and genetic properties, compared with the traditional hospital-based MRSA strains, which suggests some biologic properties, e.g., virulence factors like toxins, may allow the community strains to spread more easily, or cause more skin disease.  A common strain named USA300-0114 has caused many such outbreaks in the United States. See PHIL 7823 for a black and white version of this micrograph. Staphylococcus aureus bacteria are found on the skin of all individuals. However, MRSA is a strain of these bacteria that has become resistant to certain antibiotics.  These antibiotics include methicillin and other more common antibiotics such as oxacillin, penicillin and amoxicillin. Staph infections, including MRSA, occur most frequently among persons in hospitals and healthcare facilities (such as nursing homes and dialysis centers) who have weakened immune systems, however, the manifestation of MRSA infections that are acquired by otherwise healthy individuals, who have not been recently hospitalized, or had a medical procedure such as dialysis, or surgery, first began to emerged in the mid- to late-1990's.  These infections in the community are usually manifested as minor skin infections such as pimples and boils.  Transmission of MRSA has been reported most frequently in certain populations, e.g., children, sports participants, or jail inmates.
 

Sikaloissa pesivä MRSA-bakteeri herättää suurta huolta Tanskassa. Suomessakin sitä tiedetään olevan, mutta suomalaisten sikaloiden MRSA-tilannetta ei tunneta tarkasti. Koska MRSA on meillä, sen kanssa on opeteltava elämään. MRSA voi tulla sikalaan eläinten, ihmisten ja välineiden kautta. Eläinlääkäri Katri Kaaro antaa KMVETissä kaivattuja ohjeita, miten bakteerin kanssa pitäisi toimia.

Sekä positiiviset että negatiiviset MRSA-tulokset ovat aiheuttaneet sikatiloilla keskustelua ja ihmettelyä: Mitä teemme, kun tällainen bakteeri löytyi sikalasta? Tai mitäs nyt, kun meillä ei sitä ole, miten pysymme edelleen vapaana?

Kumpikaan kysymys ei ole ihan helppo. Mitään uusia ohjeita tai pelisääntöjä ei ole tullut, ja lihatalot viittaavat Eviran sivuilta löytyvään ohjeistukseen. Evira on tammikuussa 2015 päivittänyt ohjeen, joka ei tilakohtaisesti aina avaudu hyvin.

Voi olla myös vaikeaa hahmottaa, missä asioissa on parantamista ja mitkä toimet ovat jo valmiiksi oikeita. Jos sikalasta ei ole edes otettu näytteitä lähiaikoina, koko MRSA-ohje voi tuntua tarpeettomalta.

Hyvä toimia kuin sikalassa olisi MRSA

MRSA-bakteerin esiintymisen vaihtelevuus tekee asiasta vaikean. Eläimiltä bakteeria ei lääkitä pois, eikä välttämättä edes ihmisiltä, jotka sitä kantavat, ja joilla on suuri riski saada uusi tartunta. Bakteerin esiintyvyys voi vaihdella, eikä kukaan voi taata, miten kauan negatiiviset näytteet antanut sikala pysyy edelleen tulosten suhteen negatiivisena.

Lisäksi MRSA ei kuulu tauteihin, joita vastustettaisiin viranomaisten toimesta eli tilalle ei aseteta eläintautilain nojalla mitään rajoitteita tai esitetä velvoitteita. Tällaisissa tapauksissa yleensä ala itse eli lihatalot yhdessä ETT:n kanssa miettii, missä määrin jotakin sairautta tai taudinaiheuttajaa aletaan vastustaa tai tehdä muita toimenpiteitä.

Jos sikalassa työskennellään kuin siellä olisi varmasti todettu MRSA, olemme turvallisilla vesillä. Jos lisäksi oletetaan, että jokainen työntekijä ja vierailija on mahdollinen MRSA:n kantaja, edistytään myös yleisessä bioturvallisuudessa.

Missään nimessä ei kannata alkaa hysteeriseksi bakteerikammoiseksi niuhoksi eikä kenelläkään ole varaa tuomita tilaa, jossa MRSA:ta on todettu. Kukaan ei tiedä, milloin oma sikala tai oma nenä on vuorossa.

Lue koko juttu KMVETin numerosta 2/2016.

Teksti: Katri Kaaro

Kuva: WIKIMEDIA COMMONS/ CDC PHIL

 


Avainsanat bakteeri, eläintauti, MRSA, sikala, tautivastustus
Edellinen artikkeli: Tanskalaistilalla ilmaista kuiviketta lietteestä
Seuraava artikkeli: Kurja, kallis, työläs ja ahdistava Mycoplasma bovis on jo noin 60 suomalaisella nautatilalla

tuottopehtori farmitnet 1000suurintatilaa
 

Twitter

Tweets by @AYlhainen
Ad

Terramedia Oy

Copyright © 2019 Kmvet.fi - Rekisteriseloste - Tilausehdot