Vieläkö joku ryhtyy sikatalousyrittäjäksi?

Vajaan kymmenen vuoden maatalouskonekaupan ura vaihtui maatalousyrittäjyyteen, kun viime syksynä lopetin maatalouskonekaupassa ja tammikuussa aloitin maatalousyrittäjänä, päätuotantosuuntana porsastuotanto. Uranvaihto ei itselle ollut yllätys, mutta moni on kysynyt ”Oletko tosissasi?”.

Kyllä sitä ollaan ihan tosissaan ja vaikka konekaupassa vietetyt vuodet olivat antoisia, voi tähän todeta, että aikansa kutakin. Vältän aina sanomasta tai ajattelemasta, että eläisin poikkeuksellisia aikoja. Nyt on kuitenkin todettava, kun alla on pahin katovuosi vanhan isännänkin miesmuistiin ja käynnissä Ukrainan sota sekä äärimmäisen paha kustannuskriisi, että kyllä tässä poikkeuksellisia aikoja eletään.

Olen vieraillut talven aikana useissa eri sikaloissa sekä Suomessa että ulkomailla. Helmikuussa olin omatoimisella opintomatkalla Alankomaissa, missä vietin yhdellä tilalla kolme päivää ja vierailin yhteensä kuudella muulla tilalla.

Reissun aikana tuli juteltua paikallisten yrittäjien, kuluttajien ja työntekijöiden kanssa. Päällimmäinen ajatus oli, että heillä on samat haasteet kuin meillä, mutta olemme haasteiden ratkaisuissa monin paikoin Alankomaita edellä.

Alankomaat on edelläkävijä monissa sikatalouteen ja maatalouteen liittyvissä asioissa, mutta todellisissa megatrendeissä: ympäristökestävyys, eläinten hyvinvointi, antibioottien vähäinen käyttö ja elintarviketurvallisuus, joista tärkeimpänä salmonellavapaus, suomalainen sikatalous on todellinen edelläkävijä.

Suosituin kysymys, mikä minulle esitettiin, oli: ”Miten te kasvatatte saparollista sianlihaa?”. Mielenkiintoinen kysymys, koska onhan saparoiden katkominen ollut EU:ssa kiellettyä jo monta vuotta. Selitys kysymyksen esittämiseen on siinä, että kyseistä lainsäädäntöä noudattavat vain Suomi ja Ruotsi – yhteiset markkinat, eri säännöt.

Opintomatkallani vietin yhden päivän kahden hollantilaisen loppuvaiheen opiskelijan kanssa, joista toinen oli vegaani ja toinen söi lihaa vain viikonloppuisin. Molempien vaikuttimena lihansyönnin vähentämiseen olivat ympäristö, terveys ja eläinten hyvinvointi.

Keskustelun perusvire oli täysin samanlainen kuin Suomessakin käyty keskustelu. Kun kerroin Suomen sikataloudesta, pitkistä saparoista, salmonellavapaudesta ja vapaaporsituksen yleistymisestä, opiskelijat olivat hämmentyneitä. Alankomaissa tällainen on Premium-lihaa, kun taas meillä normaalia 4,99 €/kg maksavaa jauhelihaa.

Tätä kirjoitettaessa Alankomaissa ja Saksassa välitysporsaasta maksettiin yli kymmenen euroa enemmän kuin suomalaisesta porsaasta.

Suomessa maataloutta koskeva keskustelu on kaikin puolin kovin hämmentävää. Eläinten hyvinvoinnille, tehdylle ilmasto- ja kansanterveystyölle ei kovinkaan paljon anneta julkista tunnustusta. Jo pelkästään salmonellavapaus maksaa elinkeinolle miljoonia euroja vuodessa ja säästää yhteiskunnan rahoja kymmeniä miljoonia euroja.

Helsingin kaupunki ja Suomen Partiolaisten keskusjärjestö lopettavat lihan tarjoilun, Suomen evankelis-luterilainen kirkko on sanonut suosivansa kasvisruokaa, ja kaikkea tätä perustellaan ilmastolla. Miksi ruoka yksistään on tulilinjalla?

Onko joku kuullut linjauksia, missä esimerkiksi lentämistä tai uusien vaatteiden hankkimista vähennettäisiin tai jopa lopetettaisiin kokonaan? Esimerkiksi edestakainen lento Helsingistä Glasgow’hun ilmastokokoukseen reittilentokoneella tuotti noin 270 CO2 ekv/kg hiilipäästöt, Suomalaisen sianlihan hiilijalanjälki on 3,5–4 CO2 ekv/kg.

Suomalaisen sianlihan kansainvälinen kilpailukyky tulee tulevaisuudessa paranemaan. Se on varma. Kilpailukyvystä on kuitenkin huolehdittava eikä sitä saa vaarantaa politikoinnilla. Kilpailukyvylle ratkaisevia ovat alan omat toimenpiteet, mutta myös se, ettei lainsäädännöllä nosteta tuotantokustannuksia kilpailijamaita enempää.

Meidän on myös jatkettava eläinten hyvinvoinnin kehitystyötä, missä eläinten hyvinvointikorvaus, EHK on tehokkain ja oikeudenmukaisin keino. Hyvin valituilla, eri sidosryhmien hyväksymillä keinoilla ja riittävällä rahoitustasolla varustettu EHK parantaa eläinten hyvinvointia vaarantamatta alan kilpailukykyä. EHK:n toimivuuden paras todiste on vapaaporsitus, joka on noussut marginaalista noin 40 prosenttiin koko tuotannosta erittäin lyhyessä ajassa.

Tuntuukin kovin erikoiselta, ettei Suomi ole tämän tunnetumpi ruokamaa, eikä suomalainen ruoka ole merkittävä vientituote.

Suomalaista lihaa voi syödä vaikka raakana, antibioottien käyttö on vähäistä ja eläinten hyvinvointi on kansainvälisessä vertailussa korkea. Suomalaisen lihan hiilijalanjälki on pieni ja tuhansien järvien maana vedenkäyttö on täällä erittäin kestävää.

Mahtaako viennin vähyyden syynä olla suomalaisille tyypillinen ongelma: osataan valmistaa, mutta ei myydä? Sen opin konekaupassa, että vaikka tuote olisi kuinka hyvä, itse itseään se ei myy. ◻