Vastuullisuus on tulevaisuutta

Monenlaista vastuullisuusindeksin ja hiilijalanjäljen laskijaa pyörii kotieläintalouden ympärillä. Tavoitellaan tulevaisuuden kuluttajan mieltymyksiä, kuten markkinataloudessa onkin aivan oikein. Mutta onko vaarana, että kurkotamme liian kauas?

Missä on kotimaisen lihan kulutus

Lihankulutuksen keskiarvo Suomessa on vajaa 80 kiloa luullista teuraspainoa henkilöä kohti. Täysin kasvinsyöjiä on vain hiukan, joten toisessa reunassa on merkittävä väestönosa, joka syö reilusti yli 100 kiloa lihaa vuodessa.

Tämä kohderyhmä arvostaa ruuan tärkeimpänä ominaisuutena hyvää makua. Vastuullisuus- ja terveysargumenteilla on heille vähäinen merkitys. Eläinten hyvinvoinnilla on merkitystä kohtuullisen paljon. Kohderyhmä siis rakastaa hyvällä omallatunnolla hyvää suomalaista lihaa.

Mihin nuoriso on menossa

Toisessa reunassa on suurkaupunkien nuoriso, jota kiinnostaa vastuullisuus, ilmastonmuutos, eläinsuojelu ja monenlainen hyvä ajattelu. Heidän elämäänsä kuuluvat varsin kiinteästi hyvin brändätyt pikaruokaketjut. Hinnallakin on merkitystä. Lopputuloksena kananliha ja naudanliha on pääosin ulkolaista, pekoni sentään osalla ketjuista kotimaista.

Viimeksi ilmiö näkyi Helsingissä, kun nuoriso jonotti yötä myöten ensimmäisen Kentucky Friend Chicken -ravintolan avausta odotellen. Siis siitä huolimatta, vaikka muutama päivä oli julkisuudessa keskusteltu KFC:n kananlihan tulevan Puolasta.

Keskohan ymmärsi muutaman salmonellatapauksen jälkeen lopettaa kananuggettien hankinnan Puolasta.

Vanhaa vastuullisuutta

Kotieläintuotannossa on menty isoin askelin kohti ympäristön hajuntorjuntaa, ja monenlaista tekniikkaa asennetaan uusiin rakennuksiin. Sika-alalla tärkein on lietekuilujen jäähdytys ja lämmön hyödyntäminen kiertotalouden tavoin.

Pohjavesien ja pintavesien suojeluun on panostettu monenlaista ympäristöohjelmaa Suomen EU-jäsenyyden vuosikymmeninä, viimeisenä innovaationa on lannoitetuotannon kipsi. Rakennekalkki on tulossa perässä.

Eläinten hyvinvoinnissa, pitkien saparoiden myötä, olemme ehdotonta Euroopan unionin ja maailman kärkeä.

Possuntuotannon erityispiirteitä

Sianlihan kulutus on Suomessa laskenut viimeiset kuusi vuotta hiljalleen, ja valkoisen lihan kulutus taitaa viimeistään ensi vuonna ohittaa sen. Tässä kehityksessä on tullut pohdittua possun vastuullisia vahvuuksia, mutta miten niistä osaisi viestiä oikein?

Jokainen possu saa luonnonvaloa joka päivä. Ryhmäkoossa 10–15 eläintä on tavoitteena tuntea karsinakaverit. Turvetta ei tuotannossa käytetä. Soijan käyttö vähenee koko ajan ja possuketju voisi siirtyä soijattomuuteen koko Suomessa, jos niin hyväksi nähtäisiin. Jokaisella eläimellä on myös vapaa vesi saatavilla yöllä ja päivällä.

Helsinki

Jos possuntuottajan logiikka menee tässä pyörityksessä sekaisin niin taitaa enemmän epäloogisuutta löytyä silti Helsingin kaupungilta. Sen verran ihmeellinen oli päätös karsia ilmastovaikutuksen vuoksi kaupungin ruokatarjoiluista liha ja maito.

Helsingin Energia, Helen on Suomen suurin hiilen polttaja, koska hiili on halvin energianlähde suurkaupungissa, eli näin saadaan maksimoitua korko- ja osinkotuotot kaupungille.

Vakiokysymykseni vastuullisuustutkijoille onkin, onko Helsingin hiilen poltto tuhat vai miljoona vai miljardi kertaa isompi ilmastoasia kuin ruokatarjoilupäätös. Tähän asti vastaukset ovat olleet välissä miljoona–miljardi.

Helsinki voisi myös käyttää hiilivapaata maitoa ja lihaa, jota kotimaasta voisi saada kompensoituna. Maitoa on ainakin yksi meijeri jo Helsingille tarjonnutkin. Tällöin laskennan lopputulos olisi ääretön, kun verrattaisiin hiilivapaita tuotteita suureen hiilen polttoon. ◻