Uusia afrikkalaisen sikaruton tapauksia löytyy edelleen ydinalueelta
Afrikkalaisen sikaruton torjuntataktinen operaatio etenee nyt tiiviissä maastoetsinnöissä ydinalueella. Avoin tilanne sotkee viljakauppaa ja laittaa viljelysuunnitelmat uusiksi.
Elokuun loppuun mennessä on varmistettu jo 36 ASF-positiivista luonnonvaraista villisikaa, ja etsintöjä jatketaan edelleen aktiivisesti epidemian todellisen laajuuden selvittämiseksi. Toistaiseksi aktiivisin etsintä on keskitetty noin 90 nelikilometrin kokoiselle ydinalueelle ja sen lähettyville.
Ruokaviraston perjantaina valmistuneissa tutkimuksissa todettiin afrikkalaisen sikaruton tapaus Pyhtäällä kuolleena löydetystä villisiasta. Löydös tehtiin aiemman afrikkalaisen sikaruton tartuntavyöhykkeen rajan länsipuolella. Löydöksen vuoksi Ruokavirasto muutti Kaakkois-Suomen alueella voimassa olevaa afrikkalaisen sikaruton (ASF) tartuntavyöhykkeen päätöstä. Nyt Ruokavirasto valmistelee rajoituksia perjantaina päätetylle afrikkalaisen sikaruton (ASF) tartuntavyöhykkeelle. Kun rajoituksista on tehty päätös, Ruokavirasto tiedottaa niiden sisällöstä alku viikon aikana.
Maastoetsinnät ovat viruksen leviämisen estämisessä kriittisiä, sillä ASF-virus säilyy maaperässä kylmässä säässä jopa yli kuusi kuukautta ja kuolleen sian ruhossa sekä sikojen ja villisikojen ulosteessa ja virtsassa useita kuukausia.
Sairaiden ja kuolleiden villisikojen etsintä ei kuitenkaan ole helppoa sillä sairaat villisiat hakeutuvat kuolemaan suojaiseen maastoon, kuten kosteikkoihin, vesistöjen läheisyyteen sekä tiheisiin kuusikoihin, ryteikköihin, nuoriin taimikoihin ja tuulenkaatojen alle.
Satojen vapaaehtoisten urakka
Etsintöjä tehdään parhaillaan maastossa ydinalueen reuna-alueilla. Tällä viikolla etsintöjä on tehty ydinalueen etelärajalla, ja ensi viikolla ne jatkuvat länsirajalla. Länsirajalla etsintöjä ei ole vielä aloitettu, sillä alueella on ollut viljanpuinti kesken eikä puintia ole haluttu häiritä.
Ydinalueen ulkopuolella etsintöjä on tehty jatkuvasti ydinalueen koillispuolella Ylämaan alueella. Etsintöjen kohdentaminen perustuu villisikojen tavanomaisiin elinalueisiin.
Ruokavirasto on kouluttanut maastoetsintöihin noin 400 vapaaehtoista metsästäjää. Aiemmin Ruokaviraston arvioi, että etsintöihin on osallistunut noin 170 ihmistä. Tämän viikon tiedotustilaisuudessa todettiin, että kaikkiaan käytettävissä on noin 300 etsijää.
Etsintöjä tehdään tavanomaisesti maanantaista torstaihin. Perjantait on varattu löydettyjen raatojen noutamiseen ja näytteenottoon. Löydetyt raadot pyritään noutamaan mahdollisimman nopeasti, jotta niistä voidaan ottaa tarvittavat näytteet ja jotta raadot eivät enää pääse levittämään tartuntaa.
Löydetyt villisikojen ruhot kerätään vuototiiviisiin kontteihin ja kuljetetaan käsittelylaitokseen käsiteltäviksi niin, että virus tuhoutuu. Etsintäryhmät noudattavat äärimmäisen tiukkaa bioturvallisuutta: kaikki varusteet, jalkineet ja ajoneuvot desinfioidaan jokaisen vuoron jälkeen mekaanisen leviämisen estämiseksi. Etsintöihin osallistuneilla on myös ehdoton kielto vierailla sikaloissa.
Edessä kuukausien seuranta
Viranomaiset painottavat, että operaatio tulee kestämään hyvin kauan, sillä kuolleita villisikoja löytyy edelleen maastosta jatkuvasti. On myös mahdollista, että uudet ASF-löydökset johtavat ydinalueen laajentamiseen.
Tällä hetkellä tartunnan laajuutta selvitetään ja tilannetta pyritään rajaamaan myös yhteistyössä Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Suomen riistakeskuksen kanssa. Yhteistyön tavoitteena on arvioida villisikojen liikkumista ja niiden mahdollista vaikutusta tartunnan leviämiseen. Lisäksi riistaruokintaa suunnitellaan strategisesti tilanteen hallitsemiseksi.
Ruokaviraston yksikön johtaja Sirpa Kiviruusun mukaan alueen aitaaminen alkaa, kun taudin levinneisyys on selvinnyt ja luvat aitaamiseen saatu. Käytännössä levinneisyys on selvillä vasta, kun uusia positiivisia tuloksia ei enää löydy etsinnöissä. Ruokavirasto ei vielä osaa antaa tarkkaa aikatauluarviota aitaamisesta, vähintään muutama kuukausi on tämänhetkinen arvio.
Aidan rakentaminen vaihtelevassa maastossa ei ole nopeaa. Aidan pitää olla sen verran vankka, ettei vahva ja kaivuutaitoinen villisika pääse siitä yli, ali tai läpi helposti. Kiviruusu arvio aitauksen olevan kustannuksiltaan samaa luokkaa kuin riista-aidassa. Riista-aidan rakentaminen maksaa noin 20 000 euroa kilometriltä.
Rajoitukset kestävät vähintään ensi kesään
Aitaamisen jälkeen alueella toteutetaan hallittua ja suunniteltua metsästystä. Aita rajoittaa villisikojen liikkumista, jolloin tautialueella olevat siat on helpompi metsästää. Toistaiseksi kuitenkin kaikki metsästys vyöhykkeellä on kielletty, jotta eläimet eivät pelästyisi ja levittäisi tautia uusille alueille.
Tulevaisuudessa aidattu alue on tarkoitus pitää mahdollisimman tyhjänä eläimistä, ja tarkkaillaan sitä aktiivisesti. Tarvittaessa ympäröivälle alueelle voidaan muodostaa puskurivyöhyke eli lisärajoitusvyöhyke, jonka avulla alueen seurantaa ja valvontaa tehostetaan.
Ydinalueen rajoille johtaville sisääntuloreiteille myös asennetaan kyltit, joilla alueen rajoista ja kulkurajoituksista tiedotetaan. Varoituskylttien pystytys ydinalueen rajoille on alkanut alkanut tällä viikolla.
Hyvä uutinen on, että kunnaneläinlääkärit ovat tarkastaneet kaikki vyöhykkeellä sijaitsevat sikojen pitopaikat, eikä sioissa todettu sairauden oireita. Samalla tiloja ohjeistettiin rajoituksista ja taudilta suojautumisesta.
Tartuntavyöhykerajoituksia ei kuitenkaan voida kokonaan purkaa ennen kuin viimeisestä positiivisesta tapauksesta on kulunut vähintään 12 kuukautta. Mutta vielä ei olla edes sen ajanlaskun alussa.
Lue lisää:
Pääkirjoitus: Afrikkalainen sikarutto yllätti, vaikka siihen oli varauduttu
Suomen ensimmäinen ASF-löydös sekoitti sikatalouden ja pysäytti sianlihan viennin
Ruokaviraston sivustolla:
- Usein kysyttyä afrikkalaisesta sikarutosta (ruokavirasto.fi) -koostesivu tarjoaa vastauksia tyypillisiin kysymyksiin ja tilanteisiin. Sisältöä päivitetään jatkuvasti.
- ASF Suomessa 2026 (sisältää mm. päätöksen ja rajoitukset, kartan, tautitapaukset, tiedotteet)
- Tilanneseuranta (aikajana)
- ASF-teemasivusto (kooste ASF-sisällöistä, tiedotelistaus)
Juttua päivitetty 28.8. Klo 8.40 Päivitetty tieto positiivisten ASF-tulosten määrästä. Klo 14.15 lisätty Ruokaviraston sivustolle vieviä lisätietolinkkejä, lisätty tietoa etsintäalueista, etsintäpäivistä ja etsijöiden määrästä sekä tieto kylttien pystytyksen alkamisesta.
Päivitys 31.8. klo 11.20 koskien Ruokaviraston perjantaina 28.8.valmistuneissa tutkimuksissa on todettua afrikkalaisen sikaruton tapausta Pyhtäältä kuolleena löydetystä villisiasta sekä tartuntavyöhykkeen laajentamista.
Suomen ASF-tilanne kurittaa Kaakkois-Suomen viljakauppaa
Heinäkuun lopussa Virolahdelta alkanut afrikkalaisen sikaruton (ASF) epidemia heijastuu voimakkaasti Kaakkois-Suomen viljamarkkinaan.
Ruokaviraston määräysten mukaan tartuntavyöhykkeeltä korjattua viljaa tai olkea ei saa toimittaa suoraan sikatiloille. Sikojen rehuksi tarkoitettua viljaa on varastoitava sikaeläinten ulottumattomissa vähintään 30 vuorokauden ajan yli nollan asteen lämpötilassa ennen käyttöä. Kuivikkeeksi tarkoitettu olki on puolestaan varastoitava 90 vuorokauden ajan.
MTK:n arvioiden mukaan noin 1 500 neliökilometrin laajuisella tartuntavyöhykkeellä on korjattavana noin 6 000 hehtaaria satokasveja, pääosin viljaa. Sadon markkina-arvo on noin viisi miljoonaa euroa.
Viljan myynti alueella takkuaa pahasti
Vaatimukset lisäävät tilojen varastointipainetta ja hidastavat sadon muuttumista rahaksi. Erityisesti tiloilla, joilla varastointikapasiteetti on rajallinen, ylimääräiset varastointipäivät voivat vaikeuttaa tai estää kokonaan viljan myyntiä ja vähintäänkin aiheuttaa lisäkustannuksia.
Suomen Viljava ilmoitti sulkevansa satamavarastonsa suoraan rajoitusalueelta tulevalta viljalta ristikontaminaation riskin vuoksi. Viljavan tiedotteen mukaan vilja voidaan vastaanottaa aikaisintaan 30 vuorokautta tilan viimeisen viljan kuivauksen jälkeen. Käytännössä päätös on katkaissut alueen viljan suoran reitin vientimarkkinoille. Rypsiä ja rapsia Viljava kuitenkin lupaa ottaa suoraan Kirkniemen varastolle.
Suurimmat markkinatoimijat, kuten Hankkija ja Lantmännen Agro, ovat käynnistäneet viljaostot rajoitusalueelta uudelleen viranomaisohjeiden selkeydyttyä. Kauppaa jarruttavat kuitenkin tiukat varastointi- ja käsittelyvaatimukset.
Myös puintiin liittyy rajoituksia. Viljelijöitä on ohjeistettu jättämään lakoviljat puimatta tartuntavyöhykkeellä, sillä maassa makaava kasvusto on voinut olla suorassa kosketuksessa virusta levittävien villisikojen tai niiden eritteiden kanssa.
MTK onkin vaatinut valtiolta kriisiapua ja interventio-ostoja alueen viljelijöiden tukemiseksi.
Valkuaiskasveista haetaan turvaa, hernemarkkina jo valmiiksi tukossa
ASF-tilanne saa monet viljelijät pohtimaan myös viljelykiertojen muuttamista. Sikatalouden pitkän aikavälin epävarmuus ja viljakaupan tökkiminen houkuttelevat siirtymään viljoista valkuais- ja öljykasveihin.
Suuntaus sisältää kuitenkin merkittävän taloudellisen sudenkuopan: Suomen hernemarkkina kärsii jo valmiiksi ylitarjonnasta. Viime vuosien voimakas viljelyalojen kasvu on täyttänyt rehutehtaiden siiloja, ja herneen markkinahinta on laskenut.
Tuoreimmat Farmeri.fi:n hintanoteeraukset näyttävät herneen perushinnaksi 170–210 euroa tonnilta. Hinta jättää monilla tiloilla katteen ohueksi, kun huomioon otetaan herneen korjuuriskit ja tuotantopanosten hinnat.
Hernemarkkinan tukkoisuus tarkoittaa, etteivät ASF-alueen viljelijät voi vain ”paeta” viljakaupan ongelmia vaihtamalla viljat herneeseen seuraavana keväänä. Teollisuuden halukkuus tehdä uusia hernesopimuksia on rajallinen, ja ilman sopimusta tuotetun herneen markkinointi vapailla markkinoilla voi osoittautua jopa viljaa vaikeammaksi.
Koko maan viljamarkkina tarkkailee tilannetta
Valtakunnallisesti Suomen viljan hintataso seuraa yhä kansainvälisiä pörssihintoja ja käynnissä olevan puintikauden yleistä satonäkymää. ASF-epidemia ei ole levinnyt kotieläintiloille, joten kotimainen rehukysyntä on pysynyt vakaana.
Jos virus kuitenkin leviäisi luonnonvaraisista villisioista tuotantosikaloihin, seurauksena voisi olla laajoja eläinten lopetuksia ja vientirajoituksia. Tämä vähentäisi kotimaisen rehuohran ja -vehnän kysyntää.
Maa- ja metsätalousministeriö on ilmoittanut varautuvansa epidemian ydinalueen aitaamiseen lähikuukausina, jotta mahdolliset tartunnan saaneet villisiat saataisiin pidettyä alueella.
Siihen asti kaakkoissuomalaiset viljanviljelijät joutuvat toimimaan poikkeustilassa, jossa tarkka markkinaseuranta ja tilakohtainen varastointikapasiteetti ratkaisevat taloudellisen onnistumisen.
Myös mahdollista siirtymää muihin kasveihin on harkittava tarkkaan. Viljelykasvin vaihtaminen ei automaattisesti poista markkinariskiä – pahimmillaan herneen ylitarjonta voi vain vaihtaa yhden markkinakriisin toiseen.
Villisiat liikkuvat laajalla alueella
Luonnonvarakeskuksen vuonna 2020 alkaneen seurantahankkeen ja Helsingin yliopistossa helmikuussa 2026 tarkastetun Elmo Miettisen väitöstutkimuksen tulokset osoittavat, että suomalaiset villisiat liikkuvat huomattavasti laajemmalla alueella kuin niiden lajitoverit Etelä-Euroopassa.
Miettisen mukaan Suomen karuissa oloissa villisiat joutuvat etsimään ravintoa laajoilta alueilta. Kaakkois-Suomen raja-alueilla seurattujen villisikojen elinpiiri oli keskimäärin 87 neliökilometriä. Se on moninkertainen moniin eteläisemmän Euroopan villisikakantoihin verrattuna.
Aiemmin siat liikkuivat aktiivisesti rajan yli
Seurannan aikana villisiat liikkuivat aktiivisesti Suomen ja Venäjän välisen rajan yli. Eläimet hyödynsivät molemmin puolin rajaa olevia ravintolähteitä ja suojapaikkoja. Ne saattoivat viettää päivän suojaisissa paikoissa Venäjän puolella ja siirtyä yöksi Suomen puolelle pelloille ja ruokintapaikoille.
Täysikasvuiset villisiat ovat yleensä melko paikkauskollisia, mutta nuoret yksilöt voivat tehdä huomattavan pitkiä siirtymiä. Seurannassa havaittiin esimerkiksi villisikapahnue, joka kulki Kaakkois-Suomesta Etelä-Savoon peräti 163 kilometriä.
Suljetut riistaportit muuttavat liikkumista
Elokuussa 2026 Suomessa todettujen ensimmäisten ASF tapausten vuoksi itärajan esteaidan riistaportteja on määrätty suljettaviksi tautiriskin vähentämiseksi.
Suljetut portit katkaisevat villisikojen aiemmin käyttämät kulkureitit aidatuilla alueilla. Esteaita ei kuitenkaan estä liikkumista täysin. Villisiat ovat hyviä uimareita, joten vesistöt voivat tarjota niille mahdollisuuden kiertää esteitä.
Talvi rajoittaa liikkumista
Villisikojen liikkumiseen vaikuttavat myös vuodenajat. Erityisesti talven lumiolosuhteet rajoittavat eläinten liikkumista. Paksu lumipeite vaikeuttaa ravinnon hankkimista ja saa villisiat pysyttelemään lähellä suojapaikkojaan ja ruokintapaikkojaan.
Leudot talvet voivat puolestaan helpottaa liikkumista ja edistää kannan levittäytymistä uusille alueille.
Seurantatieto auttaa arvioimaan tautiriskiä
Suomessa olevan villisikakannan kooksi on arvioitu noin 2 000–3 000 yksilöä. Aiemmin kerätty seurantatieto on nyt tärkeää, kun villisikojen liikkumista arvioidaan muuttuneessa tilanteessa.
Viranomaiset tarvitsevat tietoa siitä, miten eläimet muuttavat liikkumistaan, kun tutut kulkureitit katkeavat. Seurantatiedon avulla voidaan myös arvioida, miten afrikkalaisen sikaruton leviämisriski kehittyy ja millä alueilla tautiin liittyvään varautumiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota.