Tunteet ohjaavat eläintä
Kotieläinyrittäjille on kautta aikojen ollut tuttua, että eläinten jokapäiväiseen elämään sisältyy tunteita ja niiden ilmaisemista. Uudempi ilmiö on, että eläinten tunteita tutkitaan myös tieteen keinoin. Ala sai kunnolla alkunsa vasta parikymmentä vuotta sitten, ja nykyään se kehittyy nopeammin kuin koskaan. Sen ansiosta eläinten tuntemuksista saadaan entistä yksityiskohtaisempaa tietoa niissäkin tilanteissa, joissa eläin ei liiku eikä ääntele, mutta voi silti sisäisesti kokea paljonkin.
Tunteiden tutkimus on yksi eläinten hyvinvoinnin tutkimuksen ja kehittämisen ydinalueista. Pohjimmiltaan hyvinvoinnissa on kysymys juuri siitä, miltä eläimestä
Fyysinen terveys tulee edelleen säilyttämään merkityksensä yhtenä hyvinvoinnin osatekijänä. Tulevaisuudessa eläinten tuntemusten ja kokemusten aitoon mittaamiseen tulee kuitenkin olemaan käytettävissä enemmän menetelmiä ja tekniikkaa kuin nykyään. Samalla tieteenalan kehitys tulee luomaan lisää mahdollisuuksia tuottajien ja tutkijoiden yhteistyölle.
Nykyisissä hyvinvoinnin arviointimenetelmissä tunteiden mittaamisen keinot ovat se osa-alue, jossa on erityisesti kaivattu lisää kättä pidempää. Esimerkiksi Welfare Quality -järjestelmässä yksi kahdestatoista hyvinvoinnin arvioinnin kriteeristä on positiivinen tunnetila. Tähän mennessä se on myös ollut kaikkein vaikeimmin arvioitava kriteeri.
Helppokäyttöisiä ja nopeita menetelmiä sen mittaamiseen on vasta vähän. Kokeneen arvioijan näppituntuma kertoo kyllä yhtä ja toista, mutta moni ongelma jää tarkaltakin katseelta piiloon.
Esimerkiksi kroonista kipua on vaikea havaita. Jopa kokeneiden eläinlääkäreiden on usein vaikea havaita sitä tai arvioida sen vakavuutta.
Äkillinen kipu on helppo huomata etenkin, jos kyseessä on sika, koska se yleensä ilmaisee sen suureen ääneen. Nauta sen sijaan on usein äänetön kovankin kivun iskiessä.
Kroonisen kivun kanssa sinnittelevä eläin puolestaan saattaa vaikuttaa hämäävän tyytyväiseltä. Se ei ääntele eikä säntäile, vaan saattaa liikkua tavallista vähemmän. Ulospäin se ei välttämättä poikkea paljoakaan siitä tyytyväisestä raukeudesta, jota sika kokee kunnon tonkimisen tai nauta laitumella kuljeskelun jälkeen.
Silti nämä hyvätkin kokemukset voivat jäädä vaille riittävää arvostusta. Eläinten myönteisetkin tunnetilat ovat voimakkaampia kuin moni kuluttaja arvaakaan. Kun puolueettomat mittaustekniikat kehittyvät lisää ja tekevät myös hyvät kokemukset nykyistä selvemmin näkyviksi, tästä hyötyvät myös eläinten hyvinvointiin panostavat kotieläinyrittäjät.
Kun tulevaisuudessa eläinten kokemuksia ja tuntemuksia pystytään nykyistä paremmin mittaamaan, tämä tuo lisää tieteellistä pohjaa myös yhteiskunnalliseen keskusteluun lihan, maidon ja munien tuottajahinnoista. Nykyäänhän moni yrittäjä kehittäisi mielellään eläinten oloja, mutta matalat tuottajahinnat sanelevat tiukat rajat sille, mitä käytännössä voi tehdä.
Teksti: Helena Telkänranta
Lue koko juttu KMVETin numerosta 5/2016.