Talfan ihmetyttää meillä ja maailmalla
Kerroimme KMVETin numerossa 4/2013 meillä uudesta välitysikäisiä sikoja vaivaavasta taudista. Suomalaissikalassa toukokuussa havaituista oireista ei ole päästy eroon. Vastaavanlaisia tapauksia on raportoitu muualta maailmasta, ainakin Norjasta ja Yhdysvalloista. Taudinaiheuttaja oireineen on yhtä hämmentävä kuin muutkin uudet sikataudit.
Vappuna 2013 porsastuotantosikalan välikasvatusosastossa havaittiin kahdella porsaalla keskushermostosairauteen viittaavia oireita. Porsaat eivät vastanneet antibioottilääkitykseen, kuten meillä tavallisissa streptokokin tai haemofilus-bakteerin aiheuttamissa infektioissa on tapana. Viikon kuluttua potilaita oli 17, parin viikon kuluttua kolmisenkymmentä.
Kaikki oireet viittasivat tescho-viruksen (PTV) aiheuttamaan keskushermostosairauteen, talfaniin. Diagnoosia tuki se, että porsaista ei löytynyt mitään muuta sairauden aiheuttajaa, joka olisi voinut selittää jollakin tavalla taudinkulun.
Talfan Norjassa
Porsastuotantotilan taudinpurkaus on Suomessa tapahtuneeksi poikkeuksellinen, vaikka kyseinen virus on levinnyt ympäri maailman. Mielenkiintoista on, että samanlainen tapaus koettiin Norjassa.
Tapauskertomus julkaistiin norjalaisessa eläinlääkärilehdessä 19.4.2013. Keskushermostosairaus iski 35 emakon satelliittisikalaan, jossa noin 20 porsasta sairastui kaikkiaan 450 eläimen ryhmästä.
Artikkelissa kerrotaan, että porsaiden takapää näytti heikolta, mutta niiden ”hoksottimet vaikuttivat olevan kohdallaan”.
Oireet pahenivat niin, että 12–24 tunnin kuluttua ensimmäisten havaintojen jälkeen porsaat makasivat kyljellään. Monen porsaan ruumiinlämpö oli 39–40ºC.
Useimmat potilaat olivat nuorten emakoiden jälkeläisiä. Niitä oli useista eri pahnueista, mutta vain yksi tai kaksi samasta pahnueesta. Nuorimmat porsaat olivat tulossa vieroitukseen eli ne olivat viiden viikon ikäisiä, mutta pääsääntöisesti potilaat olivat 6–9-viikkoisia.
Norjalaispossuja lääkittiin penisilliinillä, seleenillä ja E-vitamiinilla, mutta oli epävarmaa, oliko lääkinnästä lainkaan apua. Nuorimmat porsaat kuolivat, mutta vanhemmat porsaat paranivat asteittain. Kaksi porsasta lopetettiin ja toimitettiin tutkimuksiin. Sekä oireet että kudostutkimusten tulokset sopivat kumpikin tescho-virukseen.
Talfan Yhdysvaltojen Indianassa
Indianan osavaltiossa välikasvatusporsaita menetettiin koko joukko, kun keskushermostosairaus vaivasi sikalaa ainakin kolmen vuoden ajan. Oireet alkoivat vuonna 2000 ja jatkuivat edelleen artikkelin kirjoittamisaikaan vuonna 2003. Välikasvatuskuolleisuus lisääntyi normaalista 1,47 prosentista aina 4,5 prosenttiin asti.
Tälläkin tilalla porsaat olivat horjuvia tai makasivat kyljellään kykenemättä nousemaan. Sairaat eläimet olivat valppaita ja ”tietoisia ympäristöstään”. Sairaat possut oireilivat 1–6 päivää ennen kuin ne kuolivat tai lopetettiin. Sairaita porsaita lähetettiin tutkimuksiin 12 kappaletta.
Sairauden aiheuttamia vaurioita löytyi vain aivoista ja selkäytimestä – kaikilta porsailta. Koska oireet ja löydökset viittasivat tescho-virukseen, sen eristämistä yritettiin. Lisäksi tutkittiin muitakin viruksia kuten PRRS, sirko ja pseudorabies, mutta niitä ei löytynyt. Laboratoriossa eristettiin PE-virus, joka edusti ryhmää 1 ja serotyyppejä 5 tai 6. Se siis oli tescho-virus.
Tavallisimpia bakteereja löytyi joistakin porsaista ja satunnaisista elimistä, mutta niiden aiheuttamia muutoksia ei ollut havaittavissa. Kun taudinaiheuttaja oli vahvistettu, alettiin selvittää, minkä verran porsaista ja emakoista löytyisi vasta-aineita. Verinäytteitä otettiin porsimisen aikaan 17 emakosta. Niiden porsaita testattiin 6, 15, 22 ja 44 päivän ikäisinä ja samalla seurattiin sairauden oireita ja kuolleisuutta.
Kuudellatoista emakolla oli selvästi vastaaineita ja yhdellä emakolla hyvin vähän. Porsaista vain kahdella oli niukasti vasta-aineita.Kaikilla muilla oli oletettavasti emän ternimaidosta saatuja vasta-aineita, joiden määrä oli vähäisimmillään 22 päivän iässä otetuissa näytteissä.
Seuraavassa, 44 vuorokauden iässä otetussa verinäytteessä porsaiden vasta-ainetaso oli jälleen noussut, mikä viittasi virustartuntaan jossakin 22 ja 44 vuorokauden välillä. Keskushermosto-oireet ja kuolleisuus alkoivat lisääntyä 3–4 viikon iässä.
Yhdysvalloissa pidetään poikkeuksellisena, että tescho-viruksen aiheuttama sairaus jatkuisi niinkin pitkään kuin tällä tilalla. Yleensä virustartunta on oireeton ja rajoittuu itsestään, kun sikalassa muodostuu vastustuskyky taudinaiheuttajalle, eli niin sanottu laumaimmuniteetti.
Oletus on, että kaikki porsaat eivät saaneet riittävästi vasta-aineita ternimaidossa. Siten ne porsaat, joiden vastustuskyky on heikoin, sairastuvat ja pitävät tartuntaa yllä välikasvatusosastolla.
Talfan Yhdysvalloissa, Iowassa
Tuoreempi tautikertomus on vuodelta 2012 Iowasta. Siellä vieroitetuilla porsailla oli vuoden alkupuoliskolta asti hermostollisia oireita, jotka ilmenivät kolmesta neljään viikkoa vieroituksen jälkeen.
Porsaat ”istuskelivat kuin koirat”, ne horjuivat ja niiden takaosa halvaantui. Osa porsaista sairastui niin, että ne jäivät makaamaan kyljelleen. Vaikeista oireista huolimatta porsaat olivat jälleen tietoisia ympäristöstään. Suurin osa porsaista parani, jos ne vain horjuivat tai halvaantuivat osittain. Porsaita oli lähetetty tutkimuksiin, mutta taudin aiheuttajaa ei löydetty. Vasta tammikuun alussa 2013 saatiin laboratoriodiagnoosi, tescho-virus.
Sikalan tuotanto pysyi normaalina välikasvatusosaston sairastelusta huolimatta.
Tilan eläinvirrasta kerrotaan mielenkiintoisia tietoja. Ensikot kasvatetaan pienessä lihasikalassa, joka on tiineytysosaston yhteydessä. Ensikot tulevat tilalle 22–24 viikon ikäisinä, jolloin ne tutkitaan PRRS:n varalta ja rokotetaan.
Teurasemakot asustavat ensikoiden kanssa samassa rakennuksessa. Jotta ensikot muodostaisivat vasta-aineita emakkosikalassa esiintyviä tartuntatauteja vastaan, niille tuodaan emakko-osastoista lantaa sekä kastroitujen porsaiden kiveksiä. Tätä menetelmää pidetään tärkeänä tescho-viruksen rajoittamiseksi.
Tapauskertomuksessa mainitaan, että tescho-viruksen taudinaiheuttamisen riskiä lisäävät pahnueiden tasaus pitkin imetyskautta, suuri pahnuekoko ja huono ternimaidon saanti. Jotta porsaat saisivat riittävästi ternimaitoa, suositellaan, että pahnue jaetaan ja porsaat päästetään pienempänä ryhmänä vuoronperään imemään ternimaitoa.
Suomalaisessa sikalassa tilanne jatkuu
Teschen-oireita on ollut sikalassa enemmän tai vähemmän nyt yhdeksän kuukauden ajan. Välillä uusia sairastumisia ei ole ollut juuri lainkaan tai ne ovat olleet hyvin lieviä.
Niin suurta tautipurkausta kuin toukokuussa oli, ei ole koettu. Kuitenkin pari kolme potilasta löytyy muutaman viikon välein. Hoippuvat porsaat pysyvät hengissä, mutta toki sairastaminen hidastaa kasvua.
Sikalan teurastamon kautta on tullut ohje, jonka mukaan ennaltaehkäisyssä on keskityttävä ternimaidon saantiin ja hygieniaan. Sikalassa syntyy keskimäärin yli 13 elävää porsasta pahnuetta kohden.
Ternimaidon saantiin on paneuduttu, mutta pahnuetasauksesta ei tällä hetkellä ole mahdollista luopua. Tavoite on, että porsaat tasataan syntymää seuraavana päivänä, ja sen jälkeen niitä siirretään emakolta toiselle vain hätätilanteessa.
Tämä sikala tuottaa omat ensikkoporsaansa. Ne siirtyvät kasvatussikalaan välikasvattamosta noin 30 kilon painossa ja palaavat noin 24 viikon ikäisinä, jolloin niille on oma vastaanottohuoneensa. Sieltä ne siirretään siemennysosastoon ja myöhemmin kantavien ensikoiden osastolle. Ennen toista tiineysjaksoa niillä ei ole ulostekontaktia vanhempiin emakoihin. Jos yhdysvaltalaisten sikaloiden kokemuksia on uskominen, meidän täytyy alkaa kantaa ensikoille lantaa vieroitusosastolta. Se taas ei ehkä täytä vaatimusta hyvästä hygieniasta.
Välikasvatusosaston kuolleisuus ei ole juurikaan lisääntynyt, mikä on herättänyt ihmetystä. Vaikka sikalaa ei olekaan kohdannut tätä suurempi katastrofi, teschen on aiheuttanut paljon vaivaa ja mieliharmia.
Vaikka tätä virusta pitäisi esiintyä kaikkialla, missä sikoja pidetään, sen puhkeaminen kliiniseksi sairaudeksi omassa sikalassa ei ole millään lailla mieltä ylentävää.
Kirjoittaja on sikoihin erikoistunut tuotantoeläinsairauksien erikoiseläinlääkäri ja KMVETin avustaja.
Katri Kaaro