Ruista ja ruisvehnää kokeillaan nyt monella sikatilalla
Ruista ei ole perinteisesti pidetty sialle sopivana rehuviljana sen huonon maittavuuden ja sulavuuden sekä torajyväriskin vuoksi. Maailmalta kuuluneiden hyvien tuottajakokemusten ja kannustavien tutkimustulosten rohkaisemina viime talvena ruista käytettiin myös suomalaisilla sikatiloilla aiempaa enemmän. Usein rukiin ja ruisvehnän käyttöä rajoittaa kuitenkin sen vaihteleva saatavuus.
Viime vuosina rukiin käyttö sikojen rehuna on lisääntynyt muun muassa Keski-Euroopassa ja kokemukset ovat olleet hyviä. Ruista on käytetty ennenkin, mutta uusien hybridilajikkeiden kehityksen myötä käyttö on lisääntynyt.
Tänä vuonna Suomessa oli ruista viljelyssä noin 20 000 hehtaarilla ja ruisvehnää alle 3 000 hehtaarilla. Kulutus on säilynyt vakaana, mutta käytännössä kotimaisen rukiin tuotanto ei yllä kattamaan omavaraisuutta.
Koko EU:n alueella elintarvikekäyttöön rukiista menee kolme miljoonaa tonnia ja rehuteollisuuteen lähes neljä miljoonaa tonnia. EU:n markkinat eroavat selvästi Suomeen verrattuna, sillä meillä ruis menee lähes kokonaan elintarviketeollisuuden käyttöön.
Nousseet kustannukset ja joidenkin raaka-aineiden kohdalla huonontunut saatavuus vauhdittavat vähemmän käytettyjen rehuraaka-aineidenkin käyttöönottoa ja tutkimusta. Maailmalla karummissa ja kuivemmissa oloissa menestyvässä rukiissa nähdään mahdollisuuksia myös ilmastonmuutoksen näkökulmasta. Ruisvehnälle povataan uutta tulemista lajikkeiden kehityttyä, sillä uudet lajikkeet ovat aiempaa viljelyvarmempia ja siten taloudellisesti varteenotettavia vaihtoehtoja sikatiloille.
Hybridilajikkeet soveltuvat paremmin
Hankkijan sikarehujen tuotekehityspäällikkö Satu Valkaman mukaan ruis ja ruisvehnä soveltuvat erinomaisesti käytettäviksi sikojen ruokintaan.
”Vaikka ruista ei juuri nyt ole kustannustehokkaasti saatavissa, voisi se tulevaisuudessa kuulua sikatilan syyskylvöisiin viljoihin suhteellisen varman talvehtimisen ja hyvän satotason vuoksi. Myös ruisvehnän satopotentiaali on hyvä, mutta talvenkestävyydessä on ollut enemmän vaihtelua rukiiseen verrattuna.”
Ruis sopii sikojen rehuseoksiin, mutta käyttömäärää miettiessä tulee huomioida sen sisältämät haitta-aineet, jotka voivat vähentää maittavuutta. Hybridilajikkeita voidaan käyttää ruokinnassa enemmän, mutta runsaammin haitta-aineita sisältävien populaatiorukiiden käyttöä on syytä rajoittaa matalammalle tasolle.
Valkaman mukaan hybridilajikkeet ovat satoisampia ja niiden maittavuus ei enää rajoita rukiin käyttöä sikojen ruokintaan siinä määrin kuin vanhojen populaatiolajikkeiden.
”Uusien hybridiruislajikkeiden maittavuus on vehnän luokkaa. Vaikka hybridilajikkeiden viljely Suomessa onkin lisääntynyt, niin elintarviketeollisuus ja viljakauppa eivät erittele ruista ja hybridiruista, mikä hieman hidastaa rukiin laajamittaisempaa käyttöä rehuteollisuudessa.”
Rukiin käyttö sikojen ruokintaan on yleisempää muualla Euroopassa.
”Tanskalainen kollega Vilomix Denmarkilta kertoi heidän tilaoptimoinneissaan käyttämiensä hybridirukiin tasojen olevan jonkin verran meidän vastaavia tasoja korkeampia”, Valkama toteaa.
Populaatioruista käytettäessä rehuseoksen maittavuuden on havaittu heikentyneen jo kymmenen prosentin käyttötasolla, mikä näkyy sekä heikentyneenä kasvuna, rehuhyötysuhteena että maidontuotantona.
”Ruista käyttöönotettaessa tason nosto tuleekin tehdä maltillisesti sikojen syöntiä seuraten.”
Kuitupitoisena viljana ruis sopii parhaiten tiineiden emakoiden ja loppukasvatusvaiheessa olevien lihasikojen ruokintaan.
”Rukiissa on paljon hitaasti liukenevaa kuitua, joka täyttää ja ylläpitää kylläisyyden tunnetta, jolloin eläimet ovat rauhallisempia ruokintojen välillä. Ruis pitää myös veren glukoositason tasaisena. Rukiin kuitukoostumus vaikuttaa positiivisesti myös maha- ja suolistoterveyteen.”
Tarkkana torajyvien kanssa
Ruis kestää hyvin punahomealtistusta eikä siinä juurikaan havaita punahomeista peräisin olevia mykotoksiineja. Valkama kuitenkin muistuttaa rukiin torajyväriskistä.
”Torajyviä muodostuu kasvin tähkään, kun siitepölyä muodostuu vähän tai pölytys jää vaillinaiseksi sekä jos kukinto on eriaikainen pääkasvuston kukinnon kanssa.”
Markkinoilla on kehittyneitä hybridilajikkeita, joissa on myös torajyvien muodostusta ehkäisevä vaikutus.
”Nämä hybridilajikkeet tuottavat enemmän siitepölyä, jolloin niiden tähkä on terveempi ja niissä on pienempi torajyväriski. Pääosa torajyvistä muodostuu tallattuun kasvustoon, koska näissä kukinta jää vajaaksi tai tapahtuu myöhemmin kuin pääkasvustossa. Torajyvien esiintymisriskiä voidaankin pienentää jättämällä kylvön yhteydessä kasvustoon ajourat.”
Paras tulos saadaan, kun emakoiden ja porsaiden ruokintaan käytettävässä rukiissa ei torajyviä ole ollenkaan. Torajyvät sisältävät alkaloideja, joilla on vaikutusta muun muassa maittavuuteen ja verenkiertoon. Suurina pitoisuuksina alkaloidit voivat aiheuttaa kudoskuolioita ja abortteja sekä heikentää kasvua ja maidontuotantoa.
”Torajyvien aiheuttamien alkaloidipitoisuuksien analysointiin ei ole olemassa pikamenetelmää. Torajyviä voidaan poistaa rukiista esimerkiksi väriin perustuvalla lajittelulla, mutta yleensä käsittelyssä torajyväpahkat helposti rikkoutuvat, ja torajyvien palasia ja alkaloideja jää puhdistettuun erään”, Valkama kertoo.
Hyvälaatuinen ruis sopii lihasioille hyvin
”Rukiin käytössä laadun suhteen kannattaa olla tarkkana”, toteaa myös kehityspäällikkö Niina Immonen Atrialta.
”Torajyvä on erittäin myrkyllinen ja sitä sisältävää viljaa ei sialle saa syöttää. Jos ruis on hylätty elintarvikkeeksi kelpaamattomana torajyvien takia, ei se kelpaa siankaan ruuaksi.”
Torajyvät erottaa jo silmällä. Usein juuri näitä eriä tarjotaan kotieläintiloille, mistä syystä ruista on pitkään pidetty huonona sian rehun raaka-aineena.
Atrian sopimustilalla toteutetun ruokintakokeen tulokset olivat Immosen mukaan lupaavia. Ruis toimi moitteettomasti tilan liemiruokinnassa ja ruokintalaitteistossa.
”Ruokintakokeessa ruista käytettiin 30 prosenttia eikä mitään ongelmia ilmennyt. Päinvastoin; tehdyn ruiskokeen tuloksilla saatiin vahvistusta sille, että hyvälaatuinen ruis soveltuu hyvin lihasikojen rehuksi. Emakoille tai porsaille ruista ei ole testattu.”
Yleensä ruis on energia-arvoltaan ja valkuaispitoisuudeltaan lähellä ohraa, mutta valkuaisen sulavuus on hieman heikompi. Atrian kokeessa käytetty ruis oli valkuaispitoisuudeltaan matala. Rukiin matalampaa valkuaispitoisuutta korjattiin lisäämällä seoksessa ohravalkuaisrehun (OVR) osuutta. Kokeen tulosten perusteella OVR:n valkuainen korvasi hyvin rukiista puuttuvan valkuaisen.
Kokeessa mitattujen kasvutulosten perusteella ruis on järkevää ottaa yhdeksi viljakomponentiksi sikojen ruokintaan.
”Ruista kannattaa ottaa käyttöön jopa lähes ohran hintatasolla. Kuitenkin viljojen pitoisuudet, eritoten valkuaispitoisuus, vaikuttavat hintasuhteisiin.”
Ruisvehnältä odotetaan uutta tulemista
Ruisvehnän viljely aloitettiin Suomessa 2000-luvun alussa toiveikkaana ja siitä suunniteltiin uutta rehukomponenttia sikatiloille. Huonojen kokemusten, kuten tähkäidännän vuoksi viljely kuitenkin pikkuhiljaa väheni ja käyttö sikatiloilla loppui.
Viime vuosina ruisvehnää on viljelty kokoviljasäilörehuksi nautatiloille ja vähitellen lajikkeiden kehittyttyä myös sikatiloilla on kiinnostuttu siitä jälleen.
”Ruisvehnä on käyttökelpoinen vilja myös sikojen ruokintaan”, Satu Valkama toteaa.
Ruisvehnässä on ruista vähemmän haitta-aineita, ja ruisvehnän maittavuus on vehnän tasoa. Energiatasoltaan ruisvehnä on keskiverto ohraa parempi, mutta hieman vehnää matalaenergisempi.
Ruisvehnän valkuaispitoisuus jää sekä ohraa että vehnää matalammalle tasolle. Ruisvehnän valkuaisen sulavuus on hieman ohraa parempi, joten kokonaisuutena sulavan raakavalkuisen taso on ruisvehnällä ohran luokkaa. Ruisvehnän valkuaisessa on enemmän sulavaa lysiiniä kuin vehnässä. Raakakuitu on yhtä matalalla tasolla kuin vehnässä.
Ruisvehnä korvaakin pääasiassa vehnää sikojen ruokinnassa. Lihasioille ruisvehnää voi käyttää jopa 30–40 prosenttia seoksesta. Ruisvehnä soveltuu erinomaisesti myös emakoiden ruokintaan.
Myös ruisvehnällä on torajyväriski epäsuotuisissa kasvuoloissa. ”Kuten mitä tahansa viljaa, niin myös ruista ja ruisvehnää käytettäessä, on tärkeää tuntea niiden ruokinnallinen laatu ja teettää sen pohjalta ruokintasuunnitelma”, Valkama toteaa.
”Atrialla ruokintakokeita ei ole ruisvehnällä vielä tehty, mutta niitä on suunnitteilla tänä vuonna”, kehityspäällikkö Niina Immonen kertoo. ◻
Kirjoittaja on huittislainen agronomi, MMM, maanviljelijä ja KMVETin avustaja.
Tuottajilla myönteisiä kokemuksia rukiista
Lehtovaaran Tila Oy:n sikalassa Loimaalla kokeiltiin ruista sikojen ruokinnassa viime talvena.
”Kokeilu oli lyhytaikainen, vain parin kuukauden mittainen, mutta positiivinen kokemus”, Jarmo Onnela toteaa.
Tilalla kasvatetaan lihasikoja ja ruista kokeiltiin loppuvaiheen kasvatuksessa 50–80-kiloisille sioille noin seitsemän prosentin osuudella kuiva-aineesta.
”Kokeilu oli hetken huuma, kaura loppui ja päätettiin kokeilla ruista.” Sen verran myönteinen kokemus oli, että nyt tilalla on suunnitteilla rukiille oma siilo ja tavoitteena on ottaa ruis yhdeksi komponentiksi ruokintaan jatkossa.
Ruis maistui Onnelan sioille hyvin ja vastaavia kokemuksia tuottaja on kuullut myös muilta sikatiloilta. Lisäksi siat olivat rauhallisempia. Vaikka kokeilu oli lyhyt, mutu-tuntumana oli, että lihaprosentti nousi.
”Jotta saisi varmempaa tietoa, olisi ruista kokeiltava ainakin vuosi, niin että läpi menisi useampi sikaerä”, Onnela arvioi. Jarmo Onnela ei ole itse viljellyt ruista, mutta uskoo, että rukiin käyttöä voisi Suomessakin laajentaa. ”Tulokset kuitenkin puhuvat puolestaan.”
Pöytyällä sijaitsevan Lehtimäen tilan yhdistelmäsikalassa on sikojen ruokinnassa käytetty sekä ruista että ruisvehnää.
”Ruista on annettu noin 10-15 prosenttia rehuyksiköistä vanhemmille lihasioille sekä varovasti joutilaille emakoille”, Jari Lahtinen kertoo.
”Mielestäni ruisvehnä vastaa ruokinnassa vehnää ja sitä voi käyttää samaan tapaan.”
Tilalla käytössä ei ole tällä hetkellä ruisvehnä käytössä, mutta 6–7 vuotta sitten sitä käytettiin tilan sioille jonkin verran.
”Silloiset lajikkeet eivät vielä olleet parhaita mahdollisia, muun muassa tähkäitävyys oli runsasta ja lajike oli lakoherkkä.” Ruisvehnä tekee Lahtisen arvion mukaan uutta tulemistaan, jos satopotentiaali ja lajikkeet ovat odotetusti kehittyneet.
Ruis on ollut tilalla käytössä pidempään. ”Ruis maittaa, kunhan käyttömäärät ovat riittävän alhaalla.”
Hybridilajikkeet soveltuvat sioille hyvin, mutta populaatiorukiiden kanssa voi tulla torajyvien vuoksi ongelmia. Tuotantotuloksissa Lahtinen ei ollut huomannut mitään negatiivista. Lahtinen viljelee ruista itse ja on erityisesti hybridirukiin satoisuuteen tyytyväinen.
Lahtinen käyttää rukiin rehuna sikaloissaan, koska rehuohran hinta on ruista korkeampi, joten se on kustannusten puolesta järkevää. ”Vuoden ajan hinnat ovat sikojen ruokkijan näkökulmasta nousseet paljon.”
Nasut Oy:n kahdessa lihasikalassa Huittisissa ruis on ollut kokeilussa saatavuuden mukaan ja kokemukset ovat Jussi Savijoen mukaan olleet myönteisiä. Ruisvehnää kylvettiin tänä syksynä, joten se tulee mukaan kokeiluun ensi vuonna.
”Lähdin kokeilemaan ruista omapäisesti, kansainvälisiin kokemuksiin ja tutkimuksiin perehtyen.”
Rukiin käyttö aloitettiin viiden prosentin tasolla lihasikojen kakkosseoksesta sikojen painon ollessa yli 50–60-kiloa ja jo kahdessa viikossa näkyi positiivisia vaikutuksia.
”Rehu maittoi hyvin, siat olivat kylläisiä ja tappelut vähenivät.” Tasoa nostettiin vielä kymmeneen ja 20 prosenttiin.
”Positiiviset vaikutukset näkyivät eikä haittoja rukiin käytöstä ilmennyt.”
Kolmannessa seoksessa ruispitoisuus on ollut kokeilumielessä jopa puolet.
Tilan kahdessa sikalassa, jossa siat ovat geneettisesti samanlaisia, ero sikojen käyttäytymisessä erilaisen ruokinnan vuoksi on kuin yö ja päivä.
”Olen seurannut rukiin käytön kokemuksia paljon saksalaisilla ja kanadalaisilla tiloilla ja kopioinut sieltä käytäntöjä omiin sikaloihin.” Varsinkin kansainvälisissä kokeiluissa on tuotu esille hybridirukiiden paremmuus ruokinnassa.
Jatkossa Savijoki aikoo seurata tarkemmin rehuhyötysuhteen kehittymistä, kun uudemmankin sikalan ruokintatietokoneelta on saatavilla erä- ja osastokohtaisesti tietoa. Lihaprosenttiin rukiin käyttö ei vaikuttanut, mutta tilan sioille se on muutenkin ollut yli 60 prosenttia.
Ruista on käytetty tilalla reilu vuosi ja suunnitelmissa on jatkaa käyttöä saatavuuden mukaan. ”Rukiissa on saatavuusongelmaa ja olen kaupoillekin ilmoittanut kiinnostukseni ostaa ruista aina kun sitä saatavilla on.”
Ruisvehnä on viljelyvarmempi kuin syysvehnä, mutta ruokinnassa vastaa täyttävyydeltään pitkälti ruista.
”Olen altis kokeilemaan uusia tapoja ja todennut omissa kokeiluissani muun muassa, että välitysporsas ei ruista syö.” Ruista onkin Savijoen mukaan käytettävä varovasti: ”Se on täyttävä komponentti ja sika on hankala saada uudestaan syömään, kun siitä tulee syömätön.”
Nasut Oy:ssa rukiin käyttö rajoittaa tällä hetkellä vain rajoitettu saatavuus ja siilokapasiteetti. Ruis koetaan tilalla kilpailukykyiseksi raaka-aineeksi ja myös sikojen rauhallisemmalle käyttäytymiselle täytyy antaa arvoa. AN