Oikeat jalostusvalinnat johtavat kohti ympäristöystävällisempää maidontuotantoa
Ilmastonmuutos puhuttaa kaikkialla maailmassa, eikä suotta. Se on yksi ihmiskunnan suurimmista haasteista, eivätkä kaikki sen vaikutukset ole vielä edes selvillä. Ilmastonmuutosta kiihdyttää kasvihuoneilmiö, jossa ilmakehään vapautuneet kaasut päästävät auringon lämmön lävitseen maapallolle, mutta hidastavat säteilyä maapallolta pois. Lämpösäteily jää ilmakehään lämmittämään maapallon pintaa.
Ihmisen toiminta, mukaan lukien maatalous, aiheuttaa kasvihuonekaasupäästöjä. Suomen kasvihuonekaasupäästöistä maatalouden osuus on noin 23 prosenttia. Tutkimusten mukaan koko maailman vuotuisista kasvihuonekaasupäästöistä kotieläintuotannon on laskettu aiheuttavan noin 14,5 prosenttia.
Kotieläintuotanto on yhä enemmän otsikoissa ympäristövaikutustensa vuoksi. Eläinten hengityksestä, ruuansulatuskanavasta ja lannasta vapautuvien kasvihuonekaasupäästöjen lisäksi ympäristövaikutuksiin luetaan myös ravinnepäästöt, vesistövaikutukset sekä sademetsien raivaus ja eroosio.
Ratkaisuksi on väläytelty jopa kotieläintuotannon lopettamista. Maailman väestö kuitenkin kasvaa jatkuvasti, minkä lisäksi kehittyvien maiden elintaso paranee. Kotieläintuotteet ovat edelleen luksusta useissa maissa, minkä vuoksi kulutuksen ja tuotannon ennustetaan kasvavan elintason kohotessa.
Jalostusvalinnoilla voidaan vähentää kasvihuonekaasupäästöjä
Ilmastonmuutos kiinnostaa myös tutkijoita, jotka haluavat löytää ratkaisun mahdollisimman ympäristöystävälliseen kotieläintuotantoon. Tilatasollakin voidaan tehdä esimerkiksi jalostuksellisia ratkaisuja, jotka ovat paitsi parempia ympäristölle, myös taloudellisesti kestäviä.
Ensimmäinen talouteen vaikuttava seikka on tietenkin lehmäkohtainen maitotuotos. Tuotosominaisuuksien jalostaminen on ollut jalostusohjelmissa jo pitkään, mikä on myös ilmastonmuutoksen hillitsemisen kannalta hyvä asia.
Kasvattamalla lehmäkohtaista maitotuotosta voidaan tuotannon aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt jakaa useammalle tuotekilolle. Lisäksi hyvätuottoisia lehmiä tarvitaan vähemmän saman maitomäärän tuottamiseen, mikä vähentää eläinten ylläpidon aiheuttamien kustannusten ja kasvihuonekaasupäästöjen määrää. Esimerkiksi tila, jonka vuotuinen maitotuotos lehmää kohti on 10 000 litraa, tuottaa noin 25 prosenttia vähemmän kasvihuonekaasupäästöjä tuotekiloa kohti kuin tila, jonka vuotuinen tuotos on 6 600 litraa lehmää kohti.
Kuitenkaan yksinään runsas tuotos ei takaa lehmän ympäristöystävällisyyttä, vaan parempi mittari on elinikäinen tehokkuus, johon lasketaan ensimmäinen poikimaikä, tuotoskausien lukumäärä, poikimaväli, umpikaudet ja eri tuotoskausien tuotos. Eläin tuottaa kasvaessaan pelkkiä kasvihuonekaasupäästöjä, joten mitä useamman tuotoskauden se ehtii lypsää, sitä useammalle maitokilolle nekin päästöt voidaan jakaa. Tutkimukset osoittavat vuotuisen maitotuotoksen kasvavan jokaisella poikimakerralla aina viidenteen kertaan asti, mikä kertoo vanhojen lehmien olevan paitsi parempituottoisia myös ympäristöystävällisiä.
Kun lehmät elävät vanhemmiksi, tarvitaan vähemmän uudistuseläimiä. Jos ajatellaan hiilidioksidi- ja dityppioksidipäästöjen olevan lehmää kohti lähes vakio, on kokonaiseläinmäärän vähentäminen tehokkain keino näiden päästöjen vähentämiseen.
Erään tutkimuksen mukaan ylimääräisten hiehojen kasvattamisesta luopumisella saavutettiin jopa 13 prosenttia vähäisemmät kasvihuonekaasupäästöt. Toisen tutkimuksen mukaan kestävyyttä parantamalla pystyttiin vähentämään uudistusprosenttia 4,5 prosenttiyksikköä, mikä vähensi rehun kulutusta, työtä ja lannan määrää, sekä vapautti tiloja lypsylehmien käyttöön. Näillä muutoksilla voitiin tällä tilalla saavuttaa 83 euroa enemmän tuloa lehmää kohti vuodessa.
Lue koko juttu KMVETin numerosta 5/2018.
Teksti: Eeva Linnainmaa, kuva: Tuulia Nelimarkka