Hyvinvointia tuotantoeläimille: Eläinten hyvinvointi saatava tuleviin suosituksiin
Uusien ravitsemussuositusten tavoitteena on edistää planetaarista terveyttä eli ihmisten ja muun luonnon toisiaan tukevaa hyvinvointia ja terveyttä. Suosituksissa on huomioitu aiempaa kattavammin ruoantuotannon ja -kulutuksen ympäristövaikutukset. Eläinten hyvinvointi tunnistetaan suositusten esipuheessa ruuantuotannon kannalta olennaiseksi teemaksi, mutta toistaiseksi se on jätetty suositusten ulkopuolelle.
Uusissa suosituksissa lihansyönnin suositeltu enimmäismäärä on laskettu aiemmasta 500 grammasta viikossa 350 grammaan. Punaista lihaa ei enää suositella korvattavaksi siipikarjan lihalla, vaan ensisijaisesti kasviperäisellä ruoalla. Prosessoidun lihan kulutus lisää tutkitusti syövän riskiä, joten sitä pitäisi käyttää mahdollisimman vähän. Myös siipikarjan lihan kulutusta olisi vähennettävä.
Ravitsemussuosituksissa todetaan, että ympäristön kannalta kestävä ruokavalio voi sisältää maltillisen määrän siipikarjan lihaa, mutta suuren kulutuksen vuoksi broilerin liha on yksi eniten luonnon monimuotoisuutta heikentävistä elintarvikkeista suomalaisessa ruokavaliossa. Luontokato on yksi suurimmista ympäristöongelmista. Broilerinliha osana ruokavaliota aiheuttaa eniten luontokatoa yhdessä kahvin, kaakaon ja suklaan kanssa. Vaikutus johtuu pääosin tuontisoijasta, jota meilläkin käytetään siipikarjan rehuna. Soija sisältää kaikki ihmisenkin tarvitsemat aminohapot, eikä niitä ole ihmisravitsemuksen kannalta välttämätöntä kierrättää eläimen kautta.
Olemme Suomessa tottuneet ajattelemaan, että eläinten hyvinvointi ja terveys ovat meillä hyvällä tolalla, syömme suurelta osin kotimaista ruokaa ja olemme omavaraisia esimerkiksi lihantuotannon osalta. Mutta miten käy siipikarjatuotannon, jos yhteydet ulkomaailmaan katkeavat ja rehuntuonti tyssää? Todellisuudessa emme ole omavaraisia siipikarjan eläinaineksen tai rehun suhteen: ruuaksi kasvatettavien broilereiden isovanhemmat tuodaan meille tipuina Ruotsista. Jos tuonti loppuisi, sakkaisi pian oma tuotantommekin.
Kulutuksen vähentäminen säästäisi ison määrän eläinyksilöitä
Luonnonvarakeskuksen Animal welfare calculator -tutkimushankkeessa laskettiin, kuinka monta eläintä keskimääräisen suomalaisen vuoden ruokavaliossa kuluu. Ideana oli tuoda näkyväksi eläinyksilö tuotoskilojen takana, sillä ihmisravinnoksi tuotettujen eläintuotteiden – lihan, maidon, munien – kulutus mitataan kiloina, vaikka tuotteiden takana on aina elävä, tunteva yksilö. Laskelmien tuloksena keskivertosuomalainen syö 17 broilerilintua vuodessa, vajaan kolmanneksen yhdestä siasta ja noin kuusi prosenttia nautayksilöstä. Vuodessa käytettyihin kananmuniin tarvitaan 1,6 kanan elämäntyö ja maitotuotteisiin 4,2 prosenttia yhden lehmän vuosituotoksesta.
Broileri on tuotantoeläimistämme ylivoimaisesti suurilukuisin. Vuosittainen teurastusmäärä on ollut hurjassa kasvussa: kun vielä kymmenen vuotta sitten Suomessa teurastettiin vuosittain noin 60 miljoonaa broileria, nyt niitä teurastetaan kotimaiseen käyttöön yli 80 miljoonaa vuosittain. Kiinaan avautunut vientiväylä tulee lisäämään tuotantoa ja lintujen teurasmääriä entisestään. Hyvinvointitutkija Donald Broomin mukaan broilerien jalkaterveys on maailman suurin eläinten hyvinvointiongelma, joka koskettaa valtavaa määrää yksilöitä. Norjalaisyritys Norsk Kylling on ryhtynyt näyttämään esimerkkiä broilerien hyvinvoinnin edistämisessä: se on siirtänyt koko tuotantonsa hitaampikasvuiseen, seitsemässä viikossa teuraskokoon kasvavaa broileriin. Tuottajille taataan toimeentulo, kun he tuottavat sovitun määrän broilereita. Lihan kuluttajahinta on pidetty samana kuin nopeakasvuisemman broilerin hinta. Yritys on säilyttänyt huomattavan markkinaosuuden Norjan markkinoilla, vaikka se tuottaa nyt vuositasolla samaan lihamäärään 3,9 miljoonaa lintua vähemmän kuin aiemmin. Hitaampi kasvu on edistänyt lintujen hyvinvointia parantamalla muun muassa jalkapohja- ja sydänterveyttä, vähentämällä vesipöhöä ja pienentämällä kuolleisuutta.
Pienemmällä lihankulutuksella kohti planetaarista hyvinvointia
Eläinten laskeminen yksilöinä voisi olla yksi keino päästä lähemmäs ravitsemussuositusten mukaista lihan enimmäiskulutusta. Eläinperäisten tuotteiden kulutuksen vähentäminen ja samalla eläinten hyvinvoinnin edistäminen ovat avainasemassa, kun pyritään kohti planetaarista, kaiken elollisen terveyden ja hyvinvoinnin huomioivaa elintapaa.
Planetaarinen hyvinvointi kuulostaa sanana kaukaiselta, mutta on käytännössä suhteellisen pieninkin teoin edistettävissä. Paljon eläinperäisiä tuotteita kuluttava ihminen hyötyy oman terveytensä kautta eläinperäisen ravinnon vähentämisestä. Eläinten hyvinvoinnin huomioiminen on kannattavaa paitsi eläinten itsensä, myös meidän ihmisten ja ympäristömme turvaamiseksi. Ehkä jo seuraaviin ravitsemussuosituksiin saamme mukaan arvion siitä, miten ruuankulutuksemme vaikuttaa eläimiin ja miten voisimme vähentää sen negatiivisia vaikutuksia ja lisätä eläinten hyvinvointia omilla kulutusvalinnoillamme. ◻