Eläintaudeista aiheutuu miljoonatappiot
Eläintaudit aiheuttavat kotieläintuotannossa taloudellisia menetyksiä. Kansainvälinen eläintautijärjestö OIE on arvioinut, että maailmanlaajuisesti vähintään viidesosa eläinperäisen ruoan hävikistä johtuu eläintaudeista.
Suomessa ei ole laadittu kattavaa selvitystä eläintautien aiheuttamista taloudellisista menetyksistä. Yksittäisiä tauteja on kuitenkin tutkittu. Lisäksi ulkomaiset tutkimukset antavat viitteitä eläintautien taloudellisesta merkityksestä.
Varovaisestikin arvioiden eläintautien Suomessa aiheuttamat menetykset nousevat kymmeniin miljooniin euroihin vuodessa. Kattavampaa tietoa tarvittaisiin kuitenkin eläintautien hallintaa koskevan päätöksenteon tueksi.
Heikompi tuotos ja lisäkustannuksia
Eläintauti voi vaikuttaa kotieläintilan talouteen monella tavalla. Ensinnäkin tauti voi vähentää tuottoja.
Esimerkiksi kuolleisuuden tai teuraseläinten ruhohylkäysten lisääntyessä, sikojen päiväkasvun hidastuessa, kanojen munamäärän tai lypsylehmien maitotuotoksen laskiessa eläintuotannosta saatavat tuotot vähenevät. Lisäksi markkinahinnat saattavat laskea, jos eläintaudin esiintyminen Suomessa vaikuttaa elintarvikevientiin, tai jopa nousta, jos taudinpurkaus on riittävän laaja.
Toiseksi eläintaudit voivat aiheuttaa ylimääräisiä kustannuksia. Esimerkiksi sairaiden eläinten hoito ja lääkintä, sairaskarsinoiden ylläpito sekä rehuhyötysuhteen heikentyminen aiheuttavat kustannuksia. Myös rokotus, tautisuojaus ja muut ennaltaehkäisevät toimenpiteet voidaan lukea eläintautien kustannuksiksi.
Eläintauti voi johtaa myös kustannussäästöihin tai lisätuottoihin. Esimerkiksi korkea kuolleisuus voi pienentää tilan rehukustannuksia tai teurastuksen viivästyminen voi lisätä ruhon teurasarvoa.
Hyvällä hoidolla voidaan vähentää tautien esiintyvyyttä, parantaa tuottavuutta ja siten saada taloudellisia hyötyjä. Tärkeämpiä lisätuotot ja kustannussäästöt ovatkin silloin, kun vertaillaan taudin hoidosta tai ennaltaehkäisystä saatavia hyötyjä.
Taudin esiintyvyys vaihtelee
Tähän juttuun on koottu arvioita joidenkin terveysongelmien sioilla ja naudoilla aiheuttamista menetyksistä. Yksittäisen eläintautipurkauksen aiheuttamien tappioiden arvioiminen tarkasti on haastavaa, sillä taudin esiintyvyys ja vakavuus vaikuttavat menetyksiin.
Ruotsalainen tutkimusryhmä selvitti vuonna 2010 naudoilla ja sioilla esiintyneiden tarttuvien eläintautien aiheuttamia taloudellisia menetyksiä.
Sioilla heikoista tuotantotuloksista ja kuolleisuudesta aiheutuvien menetysten arvioitiin olleen jopa 35 euroa porsasta kohti. Eroa laskettaessa vertailtiin tautivapaiden SPF-tilojen (specific pathogen free) ja keskimääräisen tilan tuotantotuloksia.
Kotimaisessa tutkimuksessa puolestaan arvioitiin keuhkokalvontulehdusten aiheut-tamien menetysten nousevan pahimmillaan lähes 30 euroon sikapaikkaa ja vuotta kohti, mikäli taudin esiintyvyys sikalassa oli suuri. Todennäköisimmin menetykset olisivat 2–11 euroa sikaa kohti.
Toisesta kotimaisessa tutkimuksessa selvitettiin lihasikojen hännänpurennan aiheuttamia menetyksiä. Sen tappioiksi arvioitiin noin 30–40 euroa purtua sikaa kohti.
Edellä mainittuja lukuja voidaan pitää suurina, kun otetaan huomioon sikatuotannon heikko taloudellinen tilanne.
Sikojen hengitystiesairaudet kalliita
Tanskalaisessa tutkimuksessa lihasikojen jalkasairauksien aiheuttamiksi menetyksiksi arvioitiin 12–67 euroa sairastunutta sikaa kohti. Toisessa tutkimuksessa havaittiin, että emakoilla jalkasairauksien aiheuttamat menetykset olivat suuruusluokkaa 145–180 euroa sairastunutta emakkoa kohti.
Porsasyskä on onnistuttu käytännössä hävittämään Suomesta, mutta muualla maailmassa se on yleinen. Ulkomaisten tutkimusten mukaan porsasyskä aiheuttaa 4–5 euron menetykset tuotettua sikaa kohti.
Suomessa esiintymättömistä tarttuvista taudeista sikojen lisääntymis- ja hengitystieoireyhtymä PRRS:n menetyksiksi on ulkomaisissa tutkimuksissa arvioitu noin 7 euroa tuotettua sikaa kohti. Porsaiden vieroituksen jälkeisen monisyisen nääntymisen, PMWS:n aiheuttamiksi menetyksiksi puolestaan on arvioitu noin 8 euroa sikaa kohti.
Ruoansulatussairauksista porsaiden vieroitusripulin
aiheuttamiksi tappioiksi on arvioitu 3–4 euroa tuotettua sikaa kohti. Emakoilla puolestaan maitokuumeen aiheuttamiksi menetyksiksi on arvioitu noin 95 euroa sairastunutta emakkoa kohti.
Utaretulehduksesta miljoonatappiot
Lypsylehmien utaretulehdus ja sorkkasairaudet ovat kenties tutkituimpia sairauksia. Suomessa on arvioitu, että utaretulehdus aiheuttaa 270–1 750 euron menetykset sairastunutta lehmää kohti. Koko Suomessa utaretulehduksen tappioiksi on arvioitu jopa 65 miljoonaa euroa vuodessa.
Edellä mainitussa ruotsalaistutkimuksessa lypsylehmien tiineyden keskeytysten arvioitiin aiheuttavan lähes 150 euron menetykset lehmäpaikkaa kohti vuodessa. Sorkkasairauksien aiheuttamiksi menetyksiksi arvioitiin noin 60 euroa ja vasikkaripulin tappioiksi runsaat 50 euroa lypsylehmäpaikkaa kohti vuodessa. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös muita sikojen ja nautojen sairauksia.
Laajempi tutkimusten tarkastelu osoittaa, että lypsylehmien jalkasairauksiin liittyvät taloudelliset menetykset ovat yleensä 100–300 euroa jalkavaivaista lypsylehmää kohti
Varo tuomasta sikaruttoa!
On myös herkästi leviäviä viranomaisten vastustamia eläintauteja, joita ei ole Suomessa, mutta joiden esiintyminen yhdelläkin tilalla voi aiheuttaa mittavia taloudellisia menetyksiä. Tällaisia tauteja ovat esimerkiksi suu- ja sorkkatauti ja afrikkalainen sikarutto.
Niiden aiheuttamat menetykset ovat erityyppisiä kuin Suomessa jo esiintyvien tautien menetykset, ja siksi niitä on mielekästä tarkastella koko maan tasolla.
MTT (nykyisin Luke) ja Evira ovat selvittäneet, että mikäli Suomeen leviäisi suu- ja sorkkatautia, sen aiheuttamat menetykset olisivat 95 prosentissa tapauksista välillä 11,6–74,4 miljoonaa euroa. Afrikkalaisen sikaruton menetyksiksi on arvioitu 4,6–22,7 miljoonaa euroa.
Suu- ja sorkkataudin ja afrikkalaisen sikaruton suurimmat tappiot aiheuttaisi todennäköisesti eläinperäisten tuotteiden viennin häiriintyminen Suomesta. Viennin keskeytyminen aiheuttaisi hetkellistä ylitarjontaa kotimaan markkinoilla ja lisäisi paineita laskea tuottajahintaa.
Vaikka suu- ja sorkkatautia tai afrikkalaista sikaruttoa ei esiinny Suomessa, riski niiden leviämiselle Suomeen on jatkuvasti olemassa. Afrikkalaista sikaruttoa esiintyy muun muassa Virossa ja Latviassa, joten siellä vierailevien on syytä noudattaa tautisuojausohjeita.
Tutkimukset osoittavat, että eläintauteihin liittyvät tappiot voivat helposti nousta kymmeniin euroihin eläintä kohti. Onkin tärkeää löytää keinoja, joilla eläintautien kustannusriskit saadaan hallintaan.
Herkästi leviävien tautien tappioita voidaan estää muun muassa tautisuojauksen keinoin. Tuotantosairauksien taustalla puolestaan ovat eläinten hoitoon liittyvät asiat, joten hyvien käytäntöjen noudattamiseen on kiinnitettävä huomiota. Sikojen ja siipikarjan tuotantosairauksien vähentämiseen tähtää myös EU:n rahoittama Prohealth-tutkimushanke, johon Luke osallistuu.
Teksti: Jarkko Niemi, kuva: Tarja Jalkanen
Kirjoittaja työskentelee Luonnonvarakeskuksessa eläinten terveyden ja hyvinvoinnin taloustieteen professorina.