Automaattiset lypsyjärjestelmät ovat jo mittavia lehmien terveyden seurantajärjestelmiä
Mitä lypsyrobotti kertoo yksittäisestä potilaasta tai koko karjasta? Eläinlääkäripäivillä Suomen kolme yleisintä merkkiä Lely, DeLaval ja GEA esiteltiin terveyden ja eläinlääkinnän näkökulmasta.
Eri robottimerkeillä on hyvin erilaiset tavat mitata ja esittää tietoa karjasta ja eläimistä. Kaikille on kuitenkin yhteistä, että vuosien ja vuosikymmenten kehitystyön tuloksena automaattiset lypsyjärjestelmät ovat myös melkoisia lehmien terveyttä koskevan tiedon seurantajärjestelmiä ja tietopankkeja.
Kaikilla robottimerkeillä on sekä tekniikan että terveystiedon keruun ja hallinnan suhteen omat vahvuutensa, ja on enemmän käyttäjän mieltymyksistä kiinni, mihin haluaa satsata. Kaikki merkit kuitenkin tuottavat niin valtavan määrän tietoa, että sen hyödyntäminen on haasteellista, ja vaatii perehtymistä.
Luennotsijat painottivat, että vaikka tietoa on paljon, sitä ei kannata säikähtää. Ohjelmien käyttöä ja mahdollisuuksia voi ja kannattaa opiskella vähän kerrallaan. Oman laitemerkin neuvonnalta ja huollolta voi aina pyytää apua.
Vaikka lypsyrobotit keräävät paljon tietoa itsenäisesti, ohjelmat myös vaativat käyttäjän panosta. Osa tiedosta, kuten karjan tapahtumat, on syötettävä sinne itse tavalla tai toisella. Jos vaikkapa poikimistieto jää puuttumaan, ohjelma ei toimi siten kuin sen pitäisi.
Myös navettaympäristön haastavuus pitää ottaa huomioon. Se tarkoittaa, että roboteilla voi myös olla teknisiä ongelmia. ◻
Teksti perustuu Eläinlääkäripäivien 2022 luentoihin. Kirjoittaja on agronomi, MMM ja vapaa toimittaja.
Suomessa puolet lehmistä automaattilypsyssä
Suomessa oli vuoden 2021/2022 vaihteessa 1 330 maitotilaa, joilla oli automaattilypsy. Näistä lypsyrobotti tai useampia oli 1 328 tilalla ja automaattikaruselli kahdella tilalla.
Lypsyrobottien lypsypaikkoja oli vuosi sitten vuodenvaihteessa 2 113 ja automaattikarusellien lypsypaikkoja 44. Robottitiloilla oli keskimäärin 1,59 lypsypaikkaa.
Vuoden 2021 aikana automaattilypsyyn siirtyi 52 tilaa. Vuoden 2021 lopussa automaattilypsy oli käytössä 26,8 prosentilla Suomen maitotiloista. (ICAR:n mukaan 29,2 prosentilla).
Tiedot perustuvat Valion keräämiin lypsyrobotteja maahantuovien yritysten antamiin tietoihin.
Suomen ensimmäiset robotit otettiin käyttöön vuonna 2000. Ne olivat DeLavalin VMS Classic -robotteja. Suomen ensimmäinen Lely aloitti lypsyn 2001. Kolmantena merkkinä tuotiin maahan SAC:n RDS-robotti. Jonkin aikaa myynnissä oli myös Westfalia-merkkinen laite.
Uusimmat merkit Suomessa ovat GEA, jonka ensimmäinen robotti käynnistyi vuonna 2016, ja Fullwood Merlin 2018.
NHK:n tiedotteen mukaan Lely-roboteilla lypsetään Suomen kokonaismaitotuotoksesta jo yli 30 prosenttia. Yrityksen mukaan Suomen suosituin lypsyrobottimerkki on Lely, joita on käytössä jo yli 1 200 kappaletta. DeLavalin VMS on toiseksi suosituin. GEA:n laitteita on alle sata. Muita merkkejä on käytössä näitä vähemmän.
Automaattikaruselleista toinen on Finnmilkin vuonna 2014 hankkima DeLavalin karuselli. Toinen on helmikuussa 2021 lypsyn aloittanut MaitoKuortti Oy:n GEA. Finnmilk kertoi Facebook-sivullaan joulukuussa 2022 vaihtavansa karuselliasemansa yhdeksään Lelyn lypsyrobottiin. PM
Lely on eniten myyty järjestelmä
”Ennen lypsyrobotteja lypsykoneella vain lypsettiin, mutta lypsy-robotti on paljon muutakin kuin lypsykone”, toteaa Lehmälääkärit.comin terveydenhuoltoeläinlääkäri Mervi Yli-Hynnilä. Hän tietää, mistä puhuu, sillä sen lisäksi, että Yli-Hynnilä on tuotantoeläinten terveyden- ja sairaanhoidon erikoiseläinlääkäri, hän on maitotilayrittäjä Kuortaneella. MTY Yli-Hynnilä on kahden Lely-robotin tila, jolla on lypsetty automaattisesti vuodesta 2004 lähtien.
Lelyn robotti mittaa lypsy- ja maidon laatutietojen lisäksi maidon lämpötilaa ja rasva-valkuaissuhdetta, lehmän tai hiehon aktiivisuutta, märehtimistä ja painoa. Kaikissa Lely-roboteissa ei ole kaikkia lisäominaisuuksia, jos ostopäätöstä tehtäessä on niin valittu. Useimmin puuttuu vaaka. Mitä uudempi laite, sitä yleisemmin robotissa on kaikki ominaisuudet, Yli-Hynnilä kertoo.
Lelyn nykyinen tietojärjestelmä on nimeltään Horizon, ja se on käytännössä suureksi osaksi korvannut aiemman T4C-ohjelman. Ohjelmisto kerää datan robotin mittaamista ja lehmän tuotantovaiheisiin liittyvistä tapahtumista.
Lelyn ohjelmassa tiedot löytyvät kunkin eläimen omalta sivustolta sekä erilaisilta koko karjan raporteilta ja yhteenvetosivuilta. ”Järjestelmän täysi hyödyntäminen edellyttää aktiivisuutta käyttäjältä, sillä vain kirjaamalla kaikki tuotantovaiheen tapahtumat, kuten siemennykset ja tiineystarkastukset, laitteista saa täyden hyödyn”, Yli-Hynnilä muistuttaa.
Lelyn tietojärjestelmä kommunikoi MinunMaatilani -ohjelmiston kanssa niin, että tiedot poikimisista, syntymistä, siemennyksistä ja tiineystarkastuksista siirtyvät automaattisesti ohjelmien välillä. Myös Valiolle lähetettävien maitonäytteiden tuloksia voi saada näkyviin Horizon-järjestelmään.
Märehtiminen kertoo paljon
Märehtiminen on Yli-Hynnilän mukaan varsin herkkä indikaattori lehmän terveydestä, ja sen seuraaminen on tärkeää.
”Siitä todellakin saa paljon irti. Se tietää nopeammin kuin yksikään hoitaja, että lehmällä on jotain meneillään.”
Märehtimisaktiivisuus laskee nopeasti kivun tai sairauden johdosta, ja on usein ensimmäinen merkki alkavasta vaivasta, kuten ontumisesta, utare- tai muusta tulehduksesta, pötsihäiriöstä, ketoosista tai alkavasta poikimisesta.
Märehtimisaika vähenee myös stressin, makuuajan lyhentymisen, kiiman, ryhmän vaihdon tai sosiaalisen asteikon alhaisen aseman vuoksi. Yhtäkkiä vähentynyt märehtiminen umpilehmällä kielii alkavasta poikimisesta tai poikimahalvauksesta. Yleisesti tavoitteena on 450–550 minuuttia märehtimisaikaa vuorokaudessa ja mahdollisimman tasainen märehtiminen.
Pitoisuudet kuvaavat terveyttä
Maidon rasva-valkuaissuhteen mittaus kertoo pötsin toiminnasta. Tavoitealue on 1–1,5. Yli 1,5:n suhde viittaa ketoosiin ja alle yhden suhde hapanpötsiin. Suhdeluku on hyvä tieto märehtimisaktiivisuuden rinnalla.
Mittaustuloksen perusteella järjestelmä muistuttaa käyttäjää lehmistä, joilla on häiriöitä. Ketoosihälytys voi olla klassinen primaarinen ketoosi, mutta myös esimerkiksi ontumisen aiheuttama sekundaarioire. Juoksutusmahapotilas löydetään myös ketoosihälytyksenä, joten eläinlääkärin tutkimus on paikallaan järjestelmän listaamille eläimille.
Horizonista löytyvät myös koko karjan rasva-valkuaissuhteen mittaustulokset yhdessä näkymässä, josta näkee samalla vilkaisulla myös hälytysrajat. Yli-Hynnilä kertoo käyttävänsä tätä näkymää erityisesti ruokinnan muutosten seurannassa.
Utaretulehdus näkyy robotilta
Maidon laatutekijöistä robotti mittaa neljänneskohtaisesti sähkönjohtavuutta ja värimuutosta sekä solupitoisuutta kokomaidosta. Löydökset ovat käytännössä osoittautuneet varsin luotettaviksi, Yli-Hynnilä sanoo.
Verimaidon värimittaus löytää hyvinkin luotettavasti. Siihen voi olla monia syitä kuten tulehdus tai utarepolkema, ja lehmän tilanne on aina tarpeen tutkia.
”Lypsytiedoista kannattaa katsoa myös neljänneskohtaiset lypsy- ja tyhjälypsyajat, sillä niistä voi saada lisätietoa lypsyn onnistumisesta ja tulehduksen vakavuudesta. Myös lypsyn epäonnistuminen voi tarkoittaa jotain hälyttävää”, Yli-Hynnilä sanoo.
Maidon lämpötila antaa viitteitä lehmän ruumiinlämmöstä, vaikka se ei ole täysin sama kuin peräsuolesta mitattu lämpö. Yli-Hynnilän mukaan se on kuitenkin riittävän tarkka ja helppo tulkita.
Kliinisessä utaretulehduksessa voi löytyä muutoksia märehtimisaktiivisuudesta sekä maidon lämmöstä. Laatutietoja selaamalla voi nähdä, onko tulehdus ollut pidempään piilevänä, ja miten kauan eläimen kunto on mahdollisesti ollut heikentynyt.
Monipuolista tietoa lehmistä
Horizonista voi katsoa yksittäisten lehmien tapahtumat, jotka käyttäjä on tallentanut ohjelmaan. Kun käyttäjä tallentaa kaikki siemennykset ja tiineystarkastukset, on hedelmällisyyshistoria nähtävissä jokaiselta tuotantokaudelta.
Tapahtumahistorian lisäksi ohjelmasta voi katsoa päivittäiset käyrät lehmän käyttäytymisestä, jotka tallentuvat aktiivisuusmittauksen perusteella. Ohjelma ennustaa kiimapäivät, hälyttää niistä ja ehdottaa sopivinta siemennysajankohtaa.
Painotieto tarpeen lääkitessä
Robotin vaaka mittaa lehmän painoa. Lehmän terveyden seurannassa esimerkiksi märehtiminen on nopeampi ja tarkempi mittari kuin paino. Jos terveysongelma näkyy painon menetyksenä, se kertoo pidempään jatkuneesta tilanteesta, Yli-Hynnilä sanoo.
Tarkka tieto painosta on kuitenkin hyödyllinen, jos lehmää lääkitään. Painon avulla voi määrittää oikean kokoisen lääkeannoksen.
Lehmän tietoihin on mahdollista tallentaa kaikki sille annetut hoidot. Järjestelmään saa luotua monipuolisen valikoiman lääkevaihtoehtoja. Tiedot eivät kuitenkaan siirry muihin tietojärjestelmiin kuten Nasevaan, joten sitä varten tarvitaan tuplakirjaus.
Utarehoitojen kirjaamista voi Lelyssä hyödyntää esimerkiksi niin, että ohjelma pesee lypsimet tiettyjen hoitojen jälkeen kuumemmalla pesuohjelmalla.
Koko karjalle omat tavoitteet
Horizon-ohjelman aloitussivulla olevat mittarit kertovat yhteenvetotietoa koko karjan keskiarvoista. Mittareista näkyvät lehmien lypsykäynnit ja ohikulut, lypsynopeus, lypsyjen määrä lehmää kohden, epäonnistuneiden lypsyjen lukumäärä, käsittelyaika, erottelumaidon määrä ja erottelussa olevien lehmien lukumäärä sekä robotin vapaa kapasiteetti. Käyttäjä saa valita näytöllä näkyvät mittarit ja niiden järjestyksen, joten eri tiloilla näkymä on jonkin verran erilainen. Mittarilla näkyvät vierekkäin hetkellinen tulos ja viikon keskiarvo. Tavoiteluvuilla halutaan ohjata siihen, että automaattilypsyllä saavutetaan se, mitä varten se on hankittukin.
Tilan talouden kannalta tärkeä tieto on tuotetun maidon määrä yhteensä eli vuorokaudessa lypsetty maitomäärä sekä rasva- ja valkuaispitoisuudet. ”Maitomäärän tavoitteen jokainen määrittää oman karjan tilanteen mukaiseksi, mutta yleensä sen pitäisi olla vähintään 30 kiloa lehmää kohti päivässä, mielellään yli 35 kiloa. On hyvin mahdollista päästä 40 kiloon”, Yli-Hynnilä sanoo.
Ohikulkujen määrä kertoo lehmien liikkumisesta, ja tavanomainen tavoite on vähintään yksi ohikulku lehmää kohti päivässä. Jos karjassa on joku hyvin aktiivinen yksilö, se voi lisätä ohikulkujen määrää huomattavastikin.
Epäonnistuneiden lypsyjen määrä on utareterveysriski. Siksi tätä lukua kannattaa seurata, ja asettaa tavoitteeksi vähemmän kuin viisi epäonnistunutta lypsyä robottia kohti vuorokaudessa. Epäonnistumisiin voi vaikuttaa moni asia, esimerkiksi utareiden karvanajo.
Vapaata kapasiteettia tarvitaan, jotta automaattilypsy toimii. Yleinen suositus on vähintään 10 prosenttia.
Kymmenittäin eri raportteja
Lelyn ohjelmat tuottavat paljon erilaisia raportteja, joista jokainen käyttäjä valitsee itselleen tarpeellisimmat. Jokapäiväistä toimintaa auttavat järjestelmän koosteraportit terveys- ja utareterveyshuomioista. Ne kertovat menneen vuorokauden tai lähipäivien havainnoista.
Terveyteen liittyvistä raporteista Yli-Hynnilä nostaa esiin raportin numero 10 ”Terveyshuomiot”. Tämä on vakioraportti, joka listaa lehmät, joiden sairastumisen mahdollisuus ylittää ohjelman määrittämät eri mittaustulosten kynnysarvot. Laskennallinen sairastumisen mahdollisuus ilmaisee lehmän sairastumisen todennäköisyyden asteikolla 0–100, ja poikkeaman vakavuuden pylväskaaviona. Mittareina ovat muun muassa soluluku, maidon sähkönjohtokyky, maitotuotoksen väheneminen, jäännösrehun määrä tai aktiivisuus.
Raportin listaamat eläimet on syytä tarkastaa, ja raportista on kätevä näyttää eläinlääkärille eläimestä tehdyt huomiot.
Utareterveyden raportteja on kaksi. Raportti 12 kertoo tuoreet utareterveyteen liittyvät mittaustulokset. Jos huomio säilyy yli 12 tuntia, lehmä siirtyy raportille 23. Ja jos lehmällä on vuorokauden aikana lypsy, josta ei tule raportoitavaa, eläin poistuu raportilta.
Yli-Hynnilän kokemusten mukaan robotti tietää varsin hyvin, mistä utareen neljänneksestä kannattaa aloittaa etsimään utaretulehdusta. Pitkäaikainen raportti auttaa solutilanteen hahmottamisessa, ja helpottaa hoitojen suunnittelua sekä poistopäätösten tekemistä.
Ohjelmaan voi tehdä myös omia seurantaraportteja. Yleinen on esimerkiksi vastapoikineiden seurantaryhmä, jota halutaan ja kannattaa seurata tarkemmin. Yli-Hynnilä on omaan karjaansa koonnut karjan yleiskatsauksen, jossa on tärkeimmät tiedot yhdessä näkymässä.
Eläinlääkäreille Yli-Hynnilä suosittelee muun muassa raporttia 53, josta näkee märehtimisminuutit. Niistä saa hyvän käsityksen koko karjan tilanteesta, ja voi samalla löytää ongelmalehmiä. Kun ongelmalehmän pistettä klikkaa hiirellä, saa näkyviin lehmän muut tiedot.
Myös lypsyyn liittyvät raportti 42, jossa näkyy yksittäisten lehmien päivätuotokset, ja raportti 16, jossa on karjan yleiskatsaus, kertovat paljon karjan tilanteesta.
Hedelmällisyystarkastuksia helpottaa raportti 34, josta voi saada listan lehmistä, joilla ei ole havaittu kiimaa ja niistä, joille tarvitaan tiineystarkastus. Oireettomia uusijoita tämä raportti ei löydä. Sen sijaan se listaa poistolehmät, jos niille ei ole tiineystarkastuksiin kirjattu ”ei siemennetä enää”, jolloin ne eivät tule turhaan listalle.
”Terveydenhuollon tietoja ajatellen ohjelmisto näyttää varsin paljon ajankohtaista tietoa, mutta vähemmän historiaa”, Yli-Hynnilä sanoo. Historiaa löytyy kunkin lehmän omilta sivuilta, mutta koko karjasta vähemmän.
Historiasta kertoo raportti 20 ”Maidon päivätuotos eri päivinä”, jossa on vuoden ajalta graafin muodossa märehtiminen, jäännösrehu, suunniteltu rehumäärä, päivätuotos, lypsyjen määrä, ohikulut ja epäonnistumiset. Myös raportista 66 ”Analysoi soluluku” saa vuoden ajalta karjan keskimääräiset solulukutiedot sekä yli 250 000 solua soluttavien lehmien prosenttiosuuden.
Jos ongelmatilanteet eivät muuten ratkea, Yli-Hynnilä kehottaa olemaan yhteydessä laitemyyjän tilaneuvontaan ja huoltoon. PM
DeLavalin VMS tuo navettaan minilaboratorion
Suomalaisilla maitotiloilla on VMS Classic, VMS 300 ja VMS 310 -malleja, jotka ovat robotteina erilaisia.
”Niissä kaikissa on teknisenä ratkaisuna lypsykäsivarsi, kuppipesu, 3D-kamera ja manuaalinen kiinnitystoiminto”, kertoo DeLavalin järjestelmää Eläinlääkäripäivillä esitellyt Lehmälääkärit.comin terveydenhuoltoeläinlääkäri Sanni Kallio. Lehmälääkärit.com ja Oy DeLaval Ab tekevät yhteistyötä, jossa koulutetaan DeLavalin asiakkaita käyttämään VMS-järjestelmistä saatavaa tietoa lehmien hedelmällisyyden ja terveyden seurannassa.
DeLavalin ohjelmistoon kuuluu DelPro™ FarmManager-ohjelma sekä mobiililaitteella toimiva Companion-ohjelma, joka on tarkoitettu käytettäväksi navettaympäristössä. Vakiona kaikissa VMS-roboteissa on utareterveyden työkalu, jonka nimi on MDI (Mastitis Detection Index).
Robotteihin saatavia lisävarusteita ja -ominaisuuksia on paljon. Eläinten terveyden kannalta tärkeimpiä ovat SBF-höyryvälihuuhtelu, PCF-desinfioiva välihuuhtelu, OCC-solulaskuri, Herd Navigator 100 tai 500, kuntoluokkakamera, aktiivisuusmittauspannat, takasorkkien pesulaite sekä vedinpesuaineen annostelu, jota ei ole Classic-mallissa.
HerdNavigator ja OCC ovat pieniä laboratorioita, joissa analysoidaan automaattisesti lehmiltä lypsyn yhteydessä otettavat maitonäytteet. Näytteet lähetetään yksi kerrallaan analyysiyksikköön. Järjestelmä valitsee DeLavalin kehittämän biomallin avulla ne lypsykerrat, jolloin näyte kustakin lehmästä otetaan. Lisäksi se määrittää näytteestä tehtävät analyysit.
Raportteja voi muokata itse
DeLavalin DelPro-ohjelman aloitusnäkymässä on paljon tietoa. ”DelProssa on tärkeää päivittää tieto, kun sitä alkaa tarkastella”, Kallio muistuttaa. Näin saa ajantasaiset tiedot esiin.
”Yksittäisen eläimen tiedot löytyvät lehmäkortilta. Korteilla on paljon välilehtiä ja välilehtien välilehtiä, joista näkee muun muassa lehmän tapahtumat, lypsytiedot, ruokintakäyrän sekä kuntoluokkakameran, Herd Navigatorin ja aktiivisuusmittauksen keräämät tiedot. Kortilla on myös tuotoskauden lypsykäyrä, jota voi verrata koko karjan tai samanikäisten lehmien käyriin”, Kallio listaa terveyden kannalta oleellisimpia tietoja.
Yksittäisen lehmän kortille voi lisätä tapahtumia, kuten esimerkiksi diagnooseja tai hoitoja, huomautuksia, tiineystarkastukset, luomiset, poistopäätökset, rektaalilämmön tai eläinlääkärikutsun.
Raportteihin voi lajitella lehmiä sen mukaan, mitä asiaa haluaa katsoa. Eläimet saa vaikkapa numerojärjestykseen tai soluluvun mukaiseen järjestykseen tai muuhun haluamaansa järjestykseen.
Ohjelma myös näyttää värikoodeilla ja numeroin eri lehmien tilanteen. Värikoodauksia voi laatia itse.
”Esimerkiksi vastapoikineet voi merkitä omalla värillään, jolloin niitä on helppo seurata”, Kallio opastaa.
Utareterveydelle useita mittareita
Utareterveyttä DeLavalin järjestelmä seuraa usealla erilaisella mittarilla. Mittauksia on yhdistetty MDI-indeksiluvuksi. Indeksiluvusta 70 prosenttia tulee johtavuudesta, 20 prosenttia lypsyvälistä ja 10 prosenttia maidon väristä. Jos indeksi on yli kaksi, lehmällä on 90 prosentin todennäköisyydellä utaretulehdus.
OCC perustuu DeLavalin oman, robottiin liitetyn OCC-laitteen mittaustuloksiin. OCC-solulaskuri laskee yksittäiset solut fluoresenssimikroskooppikuvasta, jota varten reagenssi värjää solujen tumat niin, että ne voidaan laskea. OCC:n mittaamia tietoja voi katsoa muun muassa lehmäkortilta, valvontaraportilta, lypsyjonoraportilta tai OCC:n raportilta. Myös tilakohtaisia omia raportteja on mahdollista laatia.
SCC (Somatic Cell Count) näyttää soluluvut tuotosseurannan maitonäytteiden analyysien perusteella, jos tulokset on viety Delpro-ohjelmaan. Herd Navigatorin LHD-mittaus (Lactate dehydrogenase) mittaa laktaattihydrogenaasientsyymiä, jonka pitoisuus maidossa nousee utaretulehduksen alkaessa.
Eri lehmien tilannetta ilmaistaan ohjelmassa paitsi numeroin, myös värikoodein: vihreä (terve), keltainen (tarkkailtava) ja punainen (utaretulehduksen riski). Värimerkintä ottaa huomioon lehmän 10 viimeisintä lypsyä. Mittaukset näkyvät neljänneskohtaisesti.
Järjestelmällinen progesteronin mittaus
DeLavalin Herd Navigatorissa on maidon progesteronipitoisuuden mittausjärjestelmä, RePro. Laite ottaa lypsyn aikana tilkan maitoa, josta progesteronipitoisuutta mitataan väriä vaihtavan liuskan avulla.
RePro tuottaa karja- ja eläinkohtaista dataa. Progesteronimittauksen perusteella saadaan raporteille muun muassa siemennykset, luomiset, lisääntymishäiriöt ja todennäköisesti tiineet. Ohjelman valvontataululla on raportit huomiolehmistä.
”Mittaus maksaa, joten progesteronia ei kannata mitata koko ajan”, Kallio sanoo. Siksi mittaus alkaa, kun poikimisesta on kulunut 20 päivää. Mittausten ajoitukseen vaikuttavat muun muassa odotettu kiima-aika ja oletettu tiinehtyminen.
Kiimahälytyksen jälkeen näytteitä ei oteta viikkoon, ja sen jälkeen laite alkaa uudelleen tihentää näytteenottoa. Todennäköisen tiineyden ilmoitus tulee 35 päivää siemennyksestä, jos progesteroninäyte osoittaa tiineyttä.
Lisääntymishäiriöt-raportti listaa oletetut rakkulalehmät, lehmät, joilla on persistoiva keltarauhanen eli keltarauhasvaihe jatkuu normaalia pitempään, sekä eläimet, joilla on pitkittynyt kiimattomuus. Raportti antaa myös toimenpideohjeita.
”Kyseessä ei ole diagnoosi, vaan tieto siitä, että lehmän progesteroniprofiili ei ole normaali”, Kallio painottaa. Raportilla olevat lehmät pitää erikseen tutkia, jotta saadaan oikea diagnoosi.
”Koska RePro-mittausta käyttävissä karjoissa lehmän kiima näkyy aina progesteronimittausten perusteella, ei ole enää hiljaisia kiimoja. On vain lehmiä, joilla kiima ei aiheuta oireita, mutta RePron ansiosta nekin kiimat näkyvät”, Kallio sanoo.
Mittauksissa myös urea
Herd Navigator 500 mittaa myös maidon urea-, LDH- ja BHB-pitoisuutta. BHB (Betahydroksibutyraatti) on betahydroksivoihappo, jonka avulla seurataan ketoosia.
Eläinlääkärikäynnit-kohtaan voi valita lehmiä, jotka tarvitsevat hoitoa, esimerkiksi nupoutettavat vasikat tai hedelmällisyyshoidot.
Delpro hakee tietoja Minun Maatilani -ohjelmasta. Naseva-käyntiä varten tietoja pitää hakea monesta eri paikasta, jos tila ei ole mukana tuotosseurannassa. PM
GEA on päätynyt omanlaisiinsa ratkaisuihin
GEA on uusimpia laitemerkkejä Suomen markkinoilla. GEA:n toimintoja Eläinlääkäripäivillä esitteli ProAgrian valtakunnallinen huippuosaaja, agronomi Anne Rajala puolisonsa Jarno Rajalan kanssa. Yrittäjäpariskunta tuottaa maitoa Kurikassa Luopajärven tilalla, jossa heillä on vuonna 2018 valmistunut pihatto, ja 65 lehmää, joita lypsää GEA Monobox -lypsyrobotti.
GEA:n järjestelmä käyttää useita eri ohjelmistoja: varsinainen tuotannonhallintaohjelma on Dairy Plan, MView-ohjelma toimii robotin kosketusnäytön taustalla ja Cow- Scout kerää tietoa lehmien syönti- ja märehtimisajoista sekä aktiivisuudesta. Lisäksi on etäkäyttöä varten GEA FarmView -etähallintasovellus. Uusi tuotannonhallintaohjelmisto DairyNet on tulossa käyttöön lähitulevaisuudessa.
”Sama ohjelma tulee myös mobiililaitteisiin”, Rajalat kertovat.
Itse kootut raportit päivärutiinien perustana
Rajaloiden omassa robotissa on lisävarusteena neljänneskohtainen M6850-solumittaus ja Cow-Scout-ohjelmisto. Luopajärven tilalla päivittäisiin rutiineihin kuuluu robotin terveyshavainnoista seuranta, jossa tärkeimmät ovat tuotos, solutus, lehmien aktiivisuus sekä poikkeukset syönnissä tai märehtimisessä. GEA mittaa solulukua maidon virtausnopeuden ja sähkönjohtavuuden perusteella.
GEA:n raportit ovat täysin muokattavissa, joten eri käyttäjätiloilla on erilaiset näkymät ja raportit, joissa on kunkin tärkeimmiksi katsomat asiat. On olemassa myös vakioraportteja, jotka ovat kaikilla käyttäjillä samanlaisia.
Luopajärven tilalla isäntä on tehnyt haluamansa raportit itse. Raportit ovat erikseen työpöydällä, jolloin niitä ei tarvitse hakea minkään valikon takaa.
Kaikilta raporteilta pääsee kaksoisklikkaamalla suoraan yksittäisen lehmän yksilökortille. Kaikille raporteille saa lisättyä sarakkeita.
Rajalat syöttävät paljon tietoja Minun maatilani -ohjelmaan, josta ne tulevat AmmuLinkin kautta Dairy Planille. Koelypsytiedot liikkuvat robotilta toiseen suuntaan.
Päivän aluksi Rajalat katsovat suorituskykyraportin, jossa on tärkeimmät yleistiedot robotilta: lehmäluku, käsin kiinnitysten määrä, lypsykertojen keskiarvo, keskimääräiset maitomäärät lehmää ja lypsykertaa kohti, maidonvirtaus, lehmän lypsyboksissa käyttämä aika, lypsyt yhteensä, keskimääräiset ohikulut, epätäydellisten lypsyjen määrä yhteensä ja prosentteina kaikista lypsyistä, kiinnitysaika ja väkirehun kulutus maitokiloa kohti.
Lypsykauden vaihe -raportissa lehmät on ryhmitelty lypsykauden vaiheen mukaan siten, että omina ryhminään ovat vastapoikineet lehmät 1–40 päivää poikimisesta, siemennysjaksolla 41–100 päivää poikimisesta olevat sekä loppukauden lehmät, jotka on jaoteltu kolmeen joukkoon: 101–200 päivää, 200–300 päivää ja yli 300 päivää poikimisesta.
GEA mittaa maidosta sähkönjohtavuutta, väriä ja lämpötilaa
Lypsyrobotti kerää jokaisella lypsykäynnillä tiedot neljänneskohtaisesta sähkönjohtavuudesta, maidon väristä ja maidon lämpötilasta. Näitä pystyy seuraamaan raporteilta. Laitteisto ei mittaa maidon pitoisuuksia.
Solutulokset ohjelma esittää luokkina nollasta neljään, ja hälytykset mahdollisesta solupitoisuudesta annetaan luokituksen perusteella. Kaikki lypsetty maito menee solumittauksen läpi.
Sähkönjohtokyvyn hajontaa voi seurata neljänneksittäin tai yhden neljänneksen peräkkäisten tietojen välillä. Robotin sähkönjohtokyvyn mittaukseen perustuvat tiedot voi koota samalle raportille, jossa on Minun maatilani -ohjelman kautta saatavat tuotosseurannan maitonäytteistä analysoidut soluluvut.
”Hajonnasta pääsee parhaiten selville utareterveyden ongelmista”, Jarno Rajala sanoo.
Loppulypsykauden lehmillä, joilla maitomäärä ja virtaus on pieni, hälytyksiä voi tulla turhan herkästi, mutta alkulypsykaudella menetelmä löytää oikeasti soluttavat ja huomiota vaativat.
Erikoisuutena GEA-lypsyrobotissa on neljänneskohtainen maidonerottelu, jolla voidaan tarvittaessa ottaa yksi tai useampi neljännes erotteluun. Siihen liittyvät tiedot näkyvät myös raporteilta. Eroon lypsetystä maidosta voi tarkistaa paljon tietoa, kuten lypsyajan, maitomäärän, värin, sähkönjohtokyvyn, lypsyajan, mistä neljänneksestä se on lypsetty ja mikä oli odotettu maitomäärä.
Rajalat seuraavat tarkempia tietoja lypsystä raportilta, jossa näkyy jokaisen lehmän päivittäinen maitomäärän muutos suhteessa keskimääräiseen päivätuotokseen. Lehmät on listattu tälle raportille päivätuotoksen mukaisessa järjestyksessä.
”Isoista tuotannon poikkeamista voi nopeasti päästä käsiksi sellaisiin eläimiin, joilla tulee pudotusta maitomäärään jostain syystä”, Jarno Rajala sanoo. Karjakohtaisista päivämaidon muutoksista voi havaita koko karjaa koskevia ongelmia.
Syönti, märehtiminen ja aktiivisuus tärkeitä seurattavia
GEA CowScout -ohjelmisto kerää tietoa lehmien syönti- ja märehtimisajoista sekä aktiivisuudesta. Ohjelmisto antaa hälytyksiä eläin-, ryhmä- ja karjakohtaisesti, jos syönnissä, märehtimisessä tai aktiivisuudessa on huomattavia poikkeamia. Aktiivisuuden, syönnin ja märehtimisen ajoittumista eri vuorokaudenajoille pystyy myös seuraamaan joko havainnollistavien kuvaajien avulla tai tuntimäärinä.
”On kyllä todella hyvä olla olemassa, jos oikeasti halutaan päästä ongelmiin kiinni”, Jarno Rajala toteaa.
Ryhmätasolla syöntiä ja märehtimistä seurataan hieman harvemmin, jos mitään poikkeamia ei ole.
Yhden kiinnityksen toimintaperiaate poikkeaa muista robottimerkeistä
GEA:n lypsyrobotin erikoisuuksiin kuuluu, että se pesee vetimet, ottaa alkusuihkeet, lypsää ja annostelee vedinkaston samalla vedinkupilla. Tällä laite varmistaa huolellisen vetimen puhdistuksen sekä vedinkaston päätymisen vetimeen ja vain sinne. Toimintaperiaate ehkäisee bakteerien leviämistä vetimestä toiseen, koska jokainen vedin käsitellään ainoastaan omalla vedinkupillaan.
”Tämä oli yksi valintaperusteista robottia hankittaessa”, Anne Rajala kertoo.
Vain hyvälaatuisen maidon päätyminen tilasäiliöön varmistetaan siten, että alkusuihkeiden jälkeen robotti tunnistaa puhdasta maitoa neljänneskohtaisesti kahden sekunnin ajan, jonka jälkeen se kääntää maidonvirtauksen toiseen maidonkokoojaan, jossa on ainoastaan tilasäiliöön menevää maitoa.
Maitoa on mahdollista erotella automaattisesti tai käsin, myös neljänneskohtaisesti. Erotellut maidot johdetaan eri maidonkokoojaan kuin tilasäiliöön menevä maito, alku- ja loppusuihkeet erilleen. Erottelu perustuu maidon väriin ja solutukseen. Värierottelu on automaattisesti päällä aina. Asetuksissa voi lisäksi erikseen määrätä tietyn lehmän tai vain yhden neljänneksen maidon erotteluun. PM