Tehokas tukihoito nopeuttaa sairaan naudan toipumista

Sairas nauta tarvitsee aina huolellista hoitoa ja huolenpitoa. Eläinlääkärin antaman ja määräämän lääkehoidon lisäksi hyvillä olosuhteilla ja tukihoitotoimenpiteillä on suuri merkitys toipumiselle. Runsaasti nesteitä menettänyt potilas tarvitsee nestehoitoa. Jos sairas eläin ei pääse itse ylös, on sitä autettava nousemaan tai käänneltävä usein. Kivun tehokas hoitaminen parantaa hyvinvointia ja nopeuttaa paranemista mahdollistamalla sairauskäyttäytymisen, samoin turvalliset olosuhteet ja mukava makuualusta. Joskus eläin sairastuu niin pahoin, että se tarvitsee selvitäkseen voimakasta nestehoitoa, leikkauksen tai vaikkapa verensiirron.

Yleensä sairastuneen naudan ennuste on sitä parempi, mitä nopeammin hoito päästään aloittamaan. Yleensä myös sairauden kesto jää lyhyemmäksi, jos oikea ja tehokas hoito aloitetaan ajoissa.

Esimerkiksi vakavaan utaretulehdukseen sairastunut lypsylehmä hyötyy suuresti oikean antibioottihoidon nopean aloittamisen lisäksi kivun tehokkaasta hoitamisesta, tulehdusreaktion ja bakteerimyrkkyjen aiheuttaman endotoksemian vaikutusten hillitsemisestä, kuumeen alentamisesta, neste- ja elektrolyyttitasapainon korjaamisesta, pötsin toimintaa ylläpitävistä toimenpiteistä, ruokahalun parantamisesta sekä puhtaasta, pehmeästä ja turvallisesta paikasta toipua.

Verenkierto kuljettaa happea kudoksiin

Veri on nestemäinen kudos, joka kuljettaa happea ja ravinteita elimistön eri osiin. Samalla se kuljettaa kuona-aineita esimerkiksi munuaisiin, joista ne eritetään ulos elimistöstä.

Normaalilla naudalla verta on noin 60 millilitraa kiloa kohti eli noin kuusi prosenttia eläimen elopainosta. Esimerkiksi siis 600 kilogrammaa painavalla eläimellä on noin 36 litraa verta. Turvallinen menetys vakavan verenvuodon takia on maksimissaan kerralla noin 10 prosenttia eläimen verimäärästä.

Veren kokonaistilavuudesta 55 prosenttia on veren soluväliainesta, veriplasmaa. Veriplasman tehtävä on kuljettaa erilaisia aineita. Loput 45 prosenttia veren tilavuudesta koostuu veren soluista.

Punasolujen tehtävänä on hapenkuljetus. Valkosolut eli leukosyytit puolustavat elimistöä tunnistamalla taudinaiheuttajia, tuottamalla vasta-aineita ja tulehduksen välittäjäaineita sekä tuhoamalla taudinaiheuttajia. Näiden solujen lisäksi verenkierrossa kulkee verihiutaleita eli trombosyyttejä, jotka osallistuvat veren hyytymiseen.

Veri liikkuu sydämen pumppauksen vaikutuksesta verisuonistoa pitkin kaikkialle naudan elimistöön. Veren tehtävä on kuljettaa happea keuhkoista kudoksille ja hiilidioksidia pois kudoksista keuhkoihin, joista hiilidioksidi poistuu uloshengityksen mukana. Myös ravintoaineet kuten haihtuvat rasvahapot, hiilihydraatit, rasvat ja proteiinit sekä vitamiinit ja hivenaineet kulkevat veren mukana. Verenkierron kautta leviävät myös hormonit, lääkeaineet ja esimerkiksi tulehduksen välittäjäaineet tai verenkiertoon päässeet bakteerimyrkyt ympäri elimistöä. Verenkiertoelimistöllä on myös tärkeä rooli elimistön lämmönsäätelyssä.

Punataudin, pahan verenvuodon tai esimerkiksi pahoin vuotavan mahahaavan hoidossa käytetään nestehoidon lisäksi verensiirtoa. Verta annetaan noin kolme litraa kerralla.

Verensiirto on mahdollista tehdä navetassa. Toimenpiteeseen liittyy allergisen reaktion vaara, jota voidaan vähentää testaamalla luovuttajan veren sopivuus potilaalle ennen sen antamista.

Ensin potilaalle aloitetaan nestehoito laskimonsisäisen kanyylin kautta. Toisesta lehmästä otetaan verta keräysastiaan, jossa on veren hyytymistä estävää ainetta, natriumsitraattia. Sitten kerätty veri siirretään potilaaseen erityisellä verensiirtoon valmistetulla nesteensiirtoletkulla.

Nestehoito turvaa elimistön tasapainoa

Nestehoidon tavoitteena on palauttaa elimistön neste-, elektrolyytti- ja happo-emäs-tasapaino. Näin turvataan elimistön solujen normaali toiminta ja verenkiertoelimistön mahdollisuudet kuljettaa happea kudoksiin.

Naudan elimistö tarvitsee monia elektrolyyttejä, kuten magnesiumia, kalsiumia, kaliumia ja natriumia toimiakseen normaalisti. Samoin elimistön happo-emäs-tasapainon tulee olla juuri oikea, jotta solut toimivat normaalisti.

Dehydraatiolla eli nestehukalla tai nestevajeella tarkoitetaan elimistön kuivumistilaa. Se syntyy, jos eläimen verenkierrosta menetetään paljon nesteitä. Silloin verenkierrossa liikkuvan nesteen tilavuus laskee ja verenkiertoelimistön kyky kuljettaa elintärkeää happea joka puolelle elimistöä vaarantuu.

Eläimen kuivuessa yhä pienemmän verimäärän on kuljetettava happea, jolloin sydämen tekemä työ kasvaa. Tämä havaitaan sydämen syketiheyden kasvuna.

Jos verta ei riitä kuljettamaan happea joka puolelle elimistöä, elimistö supistaa ääreis-osien verisuonia, jolloin elintärkeiden elinten, kuten sydämen, keuhkojen ja aivojen toiminta turvataan. Tällöin potilaan jalat ja esimerkiksi korvat ovat kylmät.

Naudoille nestehukkaa voivat aiheuttaa nesteen menetykset, esimerkiksi ripuli tai verenvuodot. Elimistö myös kuivuu, jos eläin ei saa tarpeeksi juodakseen.

Hapanpötsiin liittyy dehydraatio, sillä elimistö yrittää laimentaa pötsin liian hapanta sisältöä siirtämällä verenkierrosta sinne nestettä. Vakaviin tulehdussairauksiin liittyvään endotoksemiaan liittyy myös dehydraatiota. Silloin elimistöön bakteereista vapautuneisiin endotoksiineihin reagoivat tulehduksen välittäjäaineet saavat pienten laskimoiden seinämät läpäisemään yhä enemmän nestettä. Näin verenkierrosta menetetään nestettä kudosturvotukseksi, jolloin verenkierrossa kiertävän nesteen määrä vähenee merkittävästi.

Happo-emäs-tasapainolla tarkoitetaan elimistön happamuuden ihanteellisen arvon säätelymekanismia, joka syntyy happojen ja emästen tasapainoisesta suhteesta. Esimerkiksi naudan veren pH:n tulisi olla hyvin lähellä arvoa 7,40.

Elimistön happo-emäs-tasapainon säätelyyn osallistuu puskuroivia aineita ja säätelyjärjestelmiä. Naudan aineenvaihdunnan seurauksena vereen erittyy happoja ja emäksiä, jotka vaikuttavat veren happo-emäs-tasapainoon. Nämä aineenvaihduntatuotteet eritetään virtsan ja hengityksen avulla kehosta.

Verenkierrossa nämä aineenvaihduntatuotteet tulee puskuroida. Naudan veressä erilaisia yhdisteitä puskuroivat bikarbonaatti- ja fosfaattipuskuri sekä hemoglobiini ja veriplasman sisältämät proteiinit.

Metabolisella asidoosilla tarkoitetaan elimistön liiallista happamoitumista, jolloin elimistön pH laskee. Naudoilla asidoosi voi johtua esimerkiksi hapanpötsistä, ripulista, ruokatorven tukoksesta tai munuaissairaudesta.

Elimistön muuttumista liian emäksiseksi kutsutaan metaboliseksi alkaloosiksi. Tällöin elimistön pH-arvo nousee normaalia korkeammaksi.

Nestehoito on tehokasta ja helpompaa kuin kuvitellaan

Kuivunut eläin tarvitsee siis nesteitä ja elektrolyyttejä sekä joskus puskuroivia aineita elimistön häiriötilan korjaamiseen. Nesteitä voidaan antaa naudoille suun kautta.

Potilas voi itse juoda tai se voidaan letkuttaa. Esimerkiksi reipas ripulivasikka voi juoda elektrolyyttijuomaa itse maidon lisäksi.

Märehtiville naudoille voidaan letkuttaa kohtuullisen suuria määriä nesteitä ja elektrolyyttejä suoraan pötsiin, edellyttäen, että eläimen yleistila on sen verran hyvä, että pötsi toimii. Oikein tehtynä letkutus on tehokas, turvallinen ja nopea tapa nesteyttää aikuista nautaa. Samalla eläimelle annetaan usein erilaisia ruokahalulääkkeitä ja muita ruuansulatusta tukevia valmisteita, kuten pellavansiemenlimaa.

Letkutettaessa letku laitetaan suunavaajan kautta lehmän nieluun ja sieltä ruokatorven kautta pötsiin. Tärkeää on aina varmistaa, että letku on todella eläimen pötsissä, eikä henkitorvessa, jolloin letkutettavat aineet päätyisivät eläimen keuhkoihin aiheuttaen potilaan menehtymisen.

Teksti ja kuvat: Ann-Helena Hokkanen

Lue koko juttu KMVETin numerosta 3/2019.