Eläinlääkäriltä: Jyrsijätorjunta on myös kotieläinten terveydenhuoltoa
Syksyn kolkuttaessa ovelle, muistathan jyrsijätorjunnan tehostamisen? Torjunta kannattaa aloittaa ennakoivasti jo loppukesällä, eikä vasta silloin, kun hiiriä ja rottia näkyy sisätiloissa.
Jyrsijöiden määrä tiloilla kasvaa yleensä loppukesällä ja syksyllä, kun vuoden poikaset ovat itsenäistyneet ja sadonkorjuun jälkeen pellot eivät enää tarjoa suojaa. Ensimmäisten pakkasten aikaan hiiret ja rotat hakeutuvat rakennuksiin.
Jyrsijä ei ole vain kiusallinen haittaeläin, joka järsii rakenteita ja tuhoaa sähköjohtoja. Kautta historian ne ovat olleet myös merkittäviä tautien levittäjiä. Jyrsijöiden tiedetään olleen osallisina monien zoonoosien leviämisessä eri puolilla maailmaa.
Keskiajalla tuhoisin rutto, mustasurma, tappoi jopa kolmasosan Euroopan väestöstä. Tämän Yersinia pestis -bakteerin aiheuttaman pandemian leviämisessä oli rotilla ja niiden kirpuilla keskeinen rooli.
Merkittävä jyrsijöiden levittämä tauti on metsämyyrän levittämä myyräkuume, jonka aiheuttaja on Puumala-hantavirus. Ihminen saa tartunnan yleensä hengittämällä pölyä, jossa on myyrän virtsaa, ulosteita tai sylkeä. Jänisrutto eli tularemia liittyy myös jyrsijöihin, koska jyrsijät toimivat taudin luonnollisina isäntäeläiminä.
Maailmalla merkittävä jyrsijöiden virtsan välityksellä leviävä zoo-noosi on leptospiroosi. Se voi tarttua myös nautoihin, sikoihin, koiriin sekä hevosiin aiheuttaen esimerkiksi lisääntymishäiriöitä, luomisia, äkillistä maidontuotannon laskua sekä munuais- ja maksatulehduksia. Suomessa se on onneksi ainakin vielä harvinainen.
Jyrsijätorjuntaan tulee kiinnittää erityisesti huomiota tuotantotiloilla, koska jyrsijät voivat kuljettaa useita taudinaiheuttajia eläinten rehuihin, juomaveteen tai tuotantoympäristöön ja sitä kautta koko elintarvikeketjuun. Sikatiloilla erityisen merkittäviä ovat trikiniinit, ja kaikilla kotieläintiloilla salmonella. Jos kotieläintilalta löytyy salmonellatartunta, se merkitsee usein tilalle kuukausien piinapenkkiä, valtavasti lisätyötä ja paljon kustannuksia.
Tilojen epidemiologisissa selvityksissä jyrsijät arvioidaan usein mahdolliseksi riskitekijäksi. Jyrsijät voivat ylläpitää salmonellaa ympäristössä ja levittää sitä rehujen tai ruokintalaitteiden kautta tuotantoeläimiin.
Jyrsijät ovat enimmäkseen piilossa, ja siksi niiden torjuntaan ei välttämättä osata aina kiinnittää riittävästi huomiota. Kun niitä nähdään päivällä, niitä on todellisuudessa jo paljon.
Jyrsijöitä torjutaan parhaiten ennen kuin ensimmäistäkään hiirtä tai rottaa on edes nähty. Torjunta on tehokkainta rakennusten ulkopuolella. Kun jyrsijäongelma estetään ajoissa, ehkäistään samalla sekä taloudellisia vahinkoja että eläimistä ihmisiin ja kotieläimiin leviävien tautien riskiä.
On tärkeää, ettei jyrsijöille ole tuotantorakennuksen ympäristössä tarjolla ravintoa, eikä suojapaikkoja ja niiden kulkureitit rakennuksiin on suljettu mahdollisimman tehokkaasti. Kannattaa tarkkailla ympärivuotisesti jyrsijöiden ulosteita, nakerrusjälkiä ja kulkureittejä. Jyrsijöiden esiintymisen seurantaan voidaan käyttää myös niin kutsuttuja merkkisyöttejä, jotka ovat myrkyttömiä.
Jyrsijöitä houkuttavat rehut tulisi säilyttää suljetuissa säiliöissä. Maahan valunut vilja ja rehutähteet kannattaa kerätä mahdollisimman hyvin pois. Myös kompostit ja jäteastiat on tärkeä suojata jyrsijöiltä sekä kerätä maahan pudonneet omenat ja muu jyrsijöitä houkutteleva pois niiden saatavilta.
Myös suojapaikat ylläpitävät jyrsijöiden mahdollisuutta lisääntyä tuotantorakennusten läheisyydessä. Tuotantorakennuksen ympäristössä ei tulisi olla rojuja, jotka voivat toimia hyvinä jyrsijöiden piilo- ja pesimispaikkoina. Ylimääräinen tavara sekä ylivuotiset, pilaantuneet pyöröpaalit, rakennusjätekasat ja muut jyrsijöiden mieleiset rakennelmat kannattaa siivota pois.
Erityisen tärkeää on pitää kasvillisuus tuotantorakennusten ympäriltä matalana, koska jyrsijät eivät mielellään kulje avoimilla paikoilla, koska se lisää niiden riskiä joutua saaliiksi. Tuotantorakennusten seinustojen sorastus vähintään 1,5–2 metrin leveydeltä on hyvä vaihtoehto.
Jotta jyrsijät eivät pääsisi rakennuksiin sisään, kannattaa pitää huolta siitä, ettei rakennukseen ole reikiä, joista hiiri tai rotta pääsevät puikahtamaan sisään. Ovet, perustukset ja läpiviennit kannattaa tarkastaa säännöllisesti ja tiivistää mahdolliset reiät. Jyrsijät ei suurta reikää tarvitse. Hiirelle riittää halkaisijaltaan noin 6 mm reikä, rotalle 20 mm kokoinen. Jos reikä ei ole niiden kokoon nähden riittävä, ne voivat helposti nakertaa siitä suuremman. Teräsvillan läpi ne eivät kuitenkaan pääse.
Jyrsijätorjunta vaatii paneutumista, suunnittelua ja pitkäjänteistä työtä. Muutama loukku tai syötti ei useimmiten riitä. Jyrsijäongelmissa kannattaa hyvissä ajoin pyytää apuun ammattitaitoiset haittaeläintorjujat. Jyrsijäntorjunta on kotieläinten ja ihmisten terveydenhuoltoa – ei vain tuholaistorjuntaa. ◻