Pääkirjoitus: Afrikkalainen sikarutto yllätti, vaikka siihen oli varauduttu
Suomen ensimmäinen afrikkalaisen sikaruton löydös kaakkoisrajallamme yllätti, vaikka siihen oli valmistauduttu.
Kotieläintilat, erityisesti sikatilat, eläimiä kuljettavat yritykset, teurastamot ja viranomaiset olivat hyvin perillä siitä, mitä pitää tehdä. Löydöksen jälkeen rajoitustoimet saatiin nopeasti käyntiin ja tiedotus asiasta oli ripeää.
Sianlihan vientitoiminta pysäytettiin välittömästi ja toivon mukaan tämä lehden ilmestyessä vientikanavat osaan maista on jo saatu avattua uudelleen. Tilanne elää kuitenkin nyt voimakkaasti. Tätä kirjoitettaessa (6.8.) vienti oli kokonaan pysähdyksissä, ja maailmalla jo matkalla oleville erille haettiin kiireellä uusia kohdepaikkoja.
Ruotsi on hyvä esimerkki siitä, että ripeällä toiminnalla ASF-löydöksen negatiiviset vaikutukset on mahdollista saada kuriin melko nopeastikin. Toivottavasti Suomessa onnistutaan yhtä hyvin kuin länsinaapurissa.
Kasvinviljelytilat ja ennen kaikkea tavalliset kansalaiset löydös kuitenkin yllätti. Vaikka ASF:stä on tiedotettu paljon ja alueelliset rajoitustoimet olivat tiedossa, ei vaikutuksen rajuutta osattu kunnolla ennakoida. Löydöksen ajoitus pahentaa tilannetta, koska viljojen ja nurmien kakkos- tai kolmossadon korjuu on meneillään ja molempiin liittyy paljon koneiden ja sadon siirtelyä. Vaikka muistissa ovat koronarajoitukset, niin tavallisille kansalaisille tuli yllätyksenä, että myös eläintaudin takia esimerkiksi jokamiehenoikeuksia voidaan rajoittaa merkittävästi.
Nyt kaivataankin nopeita, selkeitä ja täsmällisiä viranomaisohjeita sadon käsittelystä ja koneiden siirrosta ja puhdistuksista. Viranomaisten pitää myös huolehtia siitä, etteivät yritykset luo omia perusteettomia rajoituksia esimerkiksi sadon vastaanottamiselle.
Maailmalla jalostus huomioi jo lämpöstressin
Tänä kesänä Etelä- ja Keski-Euroopassa on rikottu lämpöennätyksiä urakalla. Metsäpalot, kuivuuden aiheuttamat satovahingot ja kuumuuden eläimille aiheuttamat ongelmat ovat mittavia.
Suomalaisille ongelmat saattavat näyttää kaukaisilta, vaikka täälläkin on koettu pitkiä lämpöaaltoja.
Nykyiset, korkeatuottoisiksi jalostetut tuotantoeläimet ovat herkkiä lämpötiloille. Siat ja siipikarja tarvitsevat vuoden ympäri varsin tasaisen lämpötilan. Nauta sietää lämpötilan vaihteluita selvästi paremmin, mutta naudallakin yli 20 asteen nousevat lämpötilat aiheuttavat lämpöstressiä, 30 tai 40 asteen lukemista puhumattakaan.
Maailmalla lämpöstressin sietokyky on jo otettu osaksi jalostusohjelmia, ja kun jalostuseläinaineksen kauppa on globaalia, näitä ominaisuuksia saadaan viiveellä suomalaisiinkin karjoihin.
Lämpöstressin lieventämiseen on toki jo käytössä paljon teknisiä ratkaisuja, mutta niillä on omat kustannusvaikutuksensa ja laitteita pitää myös huoltaa.