Laboratorioihin pitää pystyä luottamaan
Luomutuotantoon sitoutuneen munintakanalan viime keväänä saama virheellinen salmonellatutkimustulos ja siitä aiheutuneet, mahdollisesti yli miljoonan euron kokonaiskustannukset ovat järkyttävä tapahtuma. Järkyttävyyttä lisää se, että laboratorio yrittää siirtää vastuun muiden harteille ja on ilmoittanut korvaavansa vain tutkimuksen hinnan kymmenkertaisena eli alle 300 euroa.
Kun kanala sai positiivisen salmonellatuloksen omavalvontanäytteestä, tilalla ryhdyttiin viipymättä viranomaisten ohjauksessa tarvittaviin toimenpiteisiin, jotta tuotanto saataisiin uudelleen käyntiin. Suomessa on kotieläintiloilla nollatoleranssi salmonellan suhteen, joten jos salmonellaa löytyy kanalasta, munia ei saa toimittaa kulutukseen.
Virheellisen tuloksen vuoksi tilalla ehdittiin lopettaa yli 4 000 kanaa ja tilan varastossa olleet myyntiin tarkoitetut sekä markkinoilta takaisin vedetyt tuhannet munat hävitettiin. Tilalla ehdittiin myös tehdä paljon turhaa työtä, kun kaikki kulkureitit jouduttiin miettimään uudelleen, tuotantotiloja piti siivota ja desinfioida sekä pestä vaatteita ja kenkiä. Stressin määrä on myös valtava tilalla, joka on saanut positiivisen salmonellatuloksen.
Muutaman viikon päästä ensimmäisestä näytteestä tuli tieto, että löytynyt salmonella olikin laboratoriosta tilan näytteisiin tullut vertailukanta. Näyte oli siis kontaminoitunut eli saastunut laboratoriossa. Vertailunäytteet ovat bakteereja sisältäviä näytteitä, joilla laboratoriot osoittavat menetelmänsä ja tutkimuksensa toimivan kuten pitää. Nyt tämä meni ainakin aivan pieleen perusasiassa, kun tilan lähettämästä näytteestä tuli virheellisesti positiivinen salmonellatulos.
Munantuotannon saaminen ennalleen tuotantokatkoksen jälkeen vie yleensäkin aikaa useita kuukausia ja luomutuotantotilan kohdalla jopa lähes vuoden, koska uusia kanoja ei saa tilalle noin vain.
Tila kasvattaa muiden luomutuotantokanaloiden tapaan munintakanat itse untuvikoista. Untuvikkoja ei ole missään valmiina, vaan ne on aina etukäteen tilattava emomunittamoista ja hautomoista. Tilan kolmannesta kanalasta ei löytynyt salmonellaa ja siellä olleet noin 7 000 kanaa jäivät onneksi jäljelle.
Nykyiset laboratoriot ovat suuria ja niiden toiminnalle on tiukat laatustandardivaatimukset. Kyseisissä laboratorioissa on vakavia toimintaongelmia, kun laboratorioon tutkittavaksi lähetetty näyte on päässyt saastumaan laboratorion omalla testikannalla.
Vika ei ole yksittäisessä työtekijässä, koska tuskin kukaan on tätä tehnyt tahallaan. Virhe on yrityksen vastuulla, ja on käsittämätöntä, jos laboratorio vetäytyy vastuusta, vaikka onkin joutunut myöntämään virheensä.
Luulisi, että isolla, kansainvälisellä laboratoriolla on olemassa vastuuvakuutus tai muuten valmiiksi pohdittu toimintatapa kantaa aidosti vastuu virheellisistä laboratoriotutkimuksista. Tilalle koitunut vahinko on suuri ja mahdollinen korvausvaatimus täysin perusteltu.
Laboratoriotutkimuksia otetaan paljon myös kotieläintiloilla. Miten jatkossa tutkimustuloksiin voi enää luottaa? Pitääkö kaikki näytteet ottaa kahdesti ja lähettää kahteen eri laboratorioon tutkittavaksi? Näin ei todellakaan pitäisi olla. Näytteiden ottaminen on työlästä ja kallista puuhaa ja kyllä akkreditoituihin laboratorioihin pitäisi pysytä luottamaan.
Toki maailmassa voi tapahtua mitä tahansa, mutta kyllä pitää pystyä luottamaan siihen, että laboratoriot eivät oman virheensä vuoksi saastuta näytteitä laboratoriossa, ja anna tästä syystä virheellisiä tutkimusvastauksia. On voitava luottaa siihen, että laboratorio myös vastaa tekemästään virheestä ja korvaa todelliset vahingot. Tämän luulisi olevan laboratorionkin etu. Vai eikö uskottavuus ja vastuullinen toiminta Suomen markkinoilla ole todellisuudessa aiheutetun vahingon korvauksen arvoinen, jos tarjotaan korvaukseksi vain muutamaa sataa euroa?
Jo nyt sinällään kaikkia suomalaisia hyödyttävä kotieläintuotannon nollatoleranssi salmonellan suhteen kaatuu suuremmaksi osaksi tuottajien ja elinkeinon maksettavaksi, vaikka kyseessä on ennen kaikkea kansanterveystyö. Salmonella voi sairastuttaa vakavasti ja voi myös tappaa etenkin immuunipuutoksesta kärsiviä ihmisiä. Suomessa tähän on hyvin pieni vaara. Siitä tulee yhteiskunnalle selkeitä säästöjä.
Ruokavirasto on pyytänyt laboratoriolta selvityksen tapahtuneesta. Toivottavasti tähän asiaan saadaan oikeudenmukainen ratkaisu, eivätkä kustannukset kaadu yksittäisen tilan maksettavaksi. Kyseessä on kuitenkin ennen kaikkea laboratorion virhe.
Salmonellapositiivisten tilojen toimintaohjeet tulee myös käydä kokonaisuutena uudelleen läpi ja miettiä, miten varmistetaan, ettei tällaista enää ikinä pääsisi tapahtumaan. Ja jos silti näin käy, korvausjärjestelmä on valmiina. ◻