Porsaskuolleisuus aiheuttaa merkittäviä tappioita

Porsaskuolleisuus on tärkeä tilan talouteen ja eläinten hyvinvointiin liittyvä ongelma sikatuotannossa. Noin viidennes porsaista kuolee joko syntymän yhteydessä, sitä ennen tai ennen vieroitusta. Porsaskuolleisuutta voidaan alentaa sopivilla hoitotoimenpiteillä. Vaikka porsaskuolleisuutta ei voida kokonaan poistaa, tanskalaisen arvion mukaan sitä olisi mahdollista alentaa jopa 40–62 prosenttia.

Suomessa syntyy Agrosoftin porsastuotannon tehokkuusvertailun mukaan kuolleena keskimäärin 1,2 porsasta pahnuetta kohti, ja syntymän jälkeen kuolee vielä keskimäärin 1,8 porsasta lisää. Siten 8 prosenttia syntyneistä porsaista on kuolleita ja 14 prosenttia elävänä syntyneistä porsaista kuolee ennen vieroitusta. Luvut ovat vuodelta 2013.

Syntymän ja vieroituksen välinen porsaskuolleisuus on Suomessa pienempi kuin muissa Pohjoismaissa. Vaikka pahnuekoko on kasvanut nopeasti, ei porsaskuolleisuus ole noussut merkittävästi. Tämä kertoo osaltaan siitä, että porsaskuolleisuutta voidaan hallita.

Porsaskuolleisuutta voidaan vähentää muun muassa huolehtimalla emakoiden kunnosta ruokinnan ja liikunnan keinoin, valvomalla ja auttamalla porsimisia, varmistamalla porsaiden ternimaidon saanti, huolehtimalla hygieniasta sekä tasaamalla pahnueita. Myös rokotukset, hyvä terveydenhoito ja eläinjalostus ovat keinoja alentaa porsaskuolleisuutta.

Tappio useita euroja porsasta kohti

Porsaskuolleisuuden aiheuttamat tappiot myytyä porsasta kohti ovat useita euroja. Kuollutta porsasta tai tuotettua pahnuetta kohti ne nousevat helposti kymmeniin euroihin. Esimerkiksi 500 emakkopaikan sikalassa jo parin prosenttiyksikön lisäys porsaiden kuolleisuudessa voi aiheuttaa vuodessa jopa 5 000–10 000 euron lisätappiot.

Porsaskuolleisuuden taloudelliset tappiot kertyvät porsaiden myyntitulon menettämisestä ja kustannuksista, joita niiden tuottamiseksi on uhrattu ennen kuolemaa. Syntymän jälkeen kuolleet porsaat aiheuttavat enemmän tappiota kuin kuolleena syntyneet porsaat, sillä ne ovat ehtineet aiheuttaa enemmän kustannuksia.

Tappioihin vaikuttaa myös sikalan tuotostaso ja kulloinkin vallitseva markkinatilanne. Hyvässä markkinatilanteessa menetys on yleensä suurempi kuin heikossa markkinatilanteessa.

Porsaskuolleisuuden taustalla voi olla monia eri syitä. Tyypillisiä porsaiden kuolinsyitä ovat muun muassa emon alle ruhjoutuminen, porsaan heikkous, nälkiintyminen, kylmettyminen ja kuolema ennen syntymää. Myös monet emakkoon liittyvät tekijät ovat yhteydessä porsaskuolleisuuteen. Porsaskuolleisuus esimerkiksi lisääntyy emakon vanhetessa.

Elävänä syntyneiden porsaiden kuolleisuus on suurimmillaan kolmen ensimmäisen elinvuorokauden aikana, jolloin kuolee jopa 70 prosenttia menetetyistä porsaista. Tämän jälkeen kuolleisuus vähenee, joten ensimmäisten elinvuorokausien aikaisella hoidolla voi olla suuri vaikutus porsaskuolleisuuteen.

Ruhjoutuminen ei aina yleisin kuolinsyy

PROHEALTH-uutiskirjeessä kerrotaan tutkimuksesta, jossa selvitettiin porsaskuolleisuuden syitä 146 ranskalaisella tilalla. Tiloilla oli raportoitu vastasyntyneiden porsaiden kuolleisuusongelmia.

Tiloilla otettiin näytteitä ja otokseen osuneiden emakoiden kuolleille porsaille tehtiin raadonavaus. Kahden vuorokauden sisällä porsimisesta havaitun porsaskuolleisuuden yleisimmät syyt olivat porsaan menehtyminen syntymän yhteydessä (23 % kuolleista porsaista), porsaan elinkelvottomuus tai alipainoisuus (21 %), menehtyminen syntymän aikana tai sitä ennen niin, että havaittiin merkkejä verenmyrkytyksestä (17 %), porsaan muumioituminen (11 %), emon alle jääminen (8 %) ja nälkiintyminen (5 %). Muista syistä, kuten akuutin sairastumisen, anemian tai sisäelinten itsestään hajoamisen vuoksi oli kuollut yhteensä 15 % menehtyneistä porsaista.

Vaikka emon alle jääminen on tunnettu porsaskuolleisuuden syy, se ei ollut ranskalaistutkimuksessa yleisin syy. Se oli kuolleena syntyminen.

Noin puolet kuolleena syntyneistä porsaista oli menehtynyt syntymän aikana, 39 prosenttia oli menehtynyt ennen syntymää tai sen aikana, ja niissä oli merkkejä verenmyrkytyksestä. 9 prosenttia oli menehtynyt ennen syntymää, ja niissä oli merkkejä sisäelinten itsestään tuhoutumisesta. Verenmyrkytyksen taustalla voi olla porsaan heikko vastustuskyky ja sairastuminen esimerkiksi napa- tai niveltulehdukseen.

Lue koko juttu KMVETin numerosta 4/2016.

Teksti: Jarkko Niemi

Kuva: Pirjo Mälkiä

.