Torvisten sikalassa tuotantoa kehitetään rauhassa ja rakentaminen unohdettiin toistaiseksi

Sini ja Hannu Torvinen kasvattavat lihasikoja Humppilassa kuudetta vuotta. Pitkällä olleet laajennussuunnitelmat palautettiin toistaiseksi takaisin mietintämyssyn alle. Tuotanto on saatu toimimaan tehokkaasti nykyiselläänkin.

Sini ja Hannu Torvinen valmistuivat kumpikin agronomeiksi vuonna 2018 ja samana vuonna he ryhtyivät jatkamaan Hannun kotitilaa Humppilan Tourunkulmalla. Tilalla on tuhannen sian lihasikala ja peltoa on vuokramaineen viljelyssä noin 160 hehtaaria. Tilalla viljellään ohraa, vehnää, kauraa ja hernettä pääasiassa omien eläinten rehuksi. Rehuohraa ostetaan tarpeen mukaan lähialueen viljelijöiltä ja kauraa sekä vehnää riittää välillä myyntiin tilan ulkopuolellekin. Sikalan lämmitysmuotona on hakelämmitys, johon hake saadaan omista metsistä.

Sikalaosastoja neljältä eri vuosikymmeneltä

Tilan sikalarakennus on sata metriä pitkä ja se koostuu kuudesta eri osastosta, jotka on rakennettu vähitellen tuotantoa laajennettaessa eri vuosikymmenten aikana.

Talouskeskuksen pihapiiristä astutaan sisään vanhimpaan 1950-luvulla rakennettuun osaan, joka on toiminut aiemmin navettana. Vaatteiden ja jalkineiden vaihdon jälkeen tullaan ensimmäiseen ja pienimpään sikalaosastoon, johon on muokattu tilat reilulle 60 lihasialle. Rehustamon ja toimiston jälkeen saavutaan 1980-luvulla rakennettuun osastoon, sen jälkeen kahteen 1990-luvulla rakennettuun ja lopuksi 2000-luvulla tehtyihin kahteen osaan.

Rakennus on rakennettu yhtämittaiseksi niin, että osastojen välillä on pesupaikkoja, vaatteiden vaihtotiloja tai rehustukseen ja virikkeiden säilytykseen liittyviä tiloja.

”Välillä miettii, että olisihan se kiva työskennellä sikalassa, jossa kaikki olisi uutta”, Sini ja Hannu Torvinen toteavat.

”Alusta saakka meille oli kuitenkin selvää, että kokeillaan, miten hyvin tuotannon saa pyörimään olemassa olevien seinien sisällä.” Tähän saatiin apua HKFoodsin kautta lihasikatuotannon asiantuntijalta Riitta Pietilältä.

Uuden sikalan rakentaminen on nyt toistaiseksi laitettu jäihin, vaikka vuonna 2022 suunnitelmissa oltiin pitkällä. Suunnitelmat, laskelmat ja myönteinen investointitukipäätös olivat jo olemassa.

”Tuntuu, että nuoria yrittäjiä kovasti kannustetaan laajentamaan, ja oikeastaan nuoren viljelijän lisätuen takia suunnitelmia kiirehdittiinkin”, Sini Torvinen kertoo.

Yrittäjäpari kertoo, että lopulta kuitenkin oli pakko painaa jarrua ja palauttaa suunnitelma mietintään.

”Emme nähneet tilanteessamme järkeväksi tehdä niin suurta rahallista investointia, kun tuottopuolen lukemat eivät siihen kannustaneet. Nuorena viljelijänä voi, ja joskus kannattaakin ajatella, että investoinnin voi tehdä myöhemminkin, kun on ensin saanut kokemusta, nähnyt alaa ja saanut maksettua esimerkiksi spv-lainaa pienemmäksi, jolloin uuden velan otto ei rasita taloutta samalla tavalla.”

Menneenä kesänä tilalle rakennettiin uusi 340 kuution viljasiilo, jolla saadaan joustavuutta rehuviljan logistiikkaan.

”Päätimme kehittää tuotantoa muuten, investoiden tilan kehittämiseen pienemmissä erissä”, Sini ja Hannu Torvinen toteavat.

Seuraavaksi suunnitelmissa on rakentaa etälietesäiliötilaa. ”Näillä investoinneilla saamme joustavuutta tämänhetkiseen tuotantoon sekä luomme jo pohjaa tulevaisuudessa mahdollisesti laajentuvaan tuotantoon.”

Sikalan päivittämistä ja kehittämistä asteittain

Sikalassa on tehty pikkuhiljaa remonttia ja muutoksia, joilla pyritään tehostamaan tuotantoa ja parantamaan työskentelyolosuhteita. Vanhimmassa osastossa tehtiin täysremontti vuonna 2020.

”Karsinoiden väliseinät olivat betonia ja karsinoissa oli oviluukkuina painavat poisnostettavat levyt”, Sini Torvinen kertoo. Remontissa karsinarakenteet päivitettiin nykyaikaisemmiksi ja helpommiksi käyttää. Myös vanhan osaston ruokintalinjastot ja venttiilit uusittiin.

Hieman yllättäen tässä vanhasta navetasta muokatussa osastossa on parhaimmat kasvutulokset.

”Tähän saattaa olla syynä se, että ruokinta on tässä osastossa tarkempaa.” Muissa osastoissa ruokintalinjaston putken paksuus on halkaisijaltaan 63 millimetriä, kun taas vanhimmassa osastossa se on 50 millimetriä.

”Pienemmät putket tarkentavat ruokintaa, sillä varsinkin pienille sioille menee pienempi määrä rehua ja isoissa putkissa loppupään venttiilien rehuun voi sekoittua työntövettä, jolloin rehu laimenee. Pienemmissä putkissa sekoittumista ei tapahdu samalla tavalla.”

Pieniä muutoksia ja korjauksia sikaloissa tehdään erityisesti osastojen tyhjennyttyä ja isäntäväen mukaan remontit on aika hyvin näihin hetkiin saatu ajoitettuakin. Viime keväänä sikalan valaistusta päivitettiin vaihtamalla loisteputkia led-valoihin.

”Eron valaistuksessa huomasi ja hyvässä valaistuksessa sikalassa on huomattavasti mukavampi tehdä hommia”, Hannu Torvinen toteaa. Valot syttyvät myös ruokinnan aikana.

Valaistuksen päivittämisen lisäksi viime keväällä pinnoitettiin myös kahden sikalaosaston lattioita, koska lattiat alkoivat paikoitellen olemaan kuluneita. Pinnoitettu, ehjä lattia on helpompi pitää puhtaana, tautipaine saadaan hallittua ja pesussa kuluu vähemmän vettä. Osastoissa on pinnoituksen jälkeen kasvatettu kaksi sikaerää.

”Lattiat ovat kestäneet hyvin ja nyt osastoja on taas ollut mukavampi pestä, kun lika lähtee paremmin irti.”

Osastojen tyhjennyttyä, lattia yleensä kastellaan ja annetaan sen liota 1–2 päivää, joka myös helpottaa pesemistä.

”Pinnoitetun lattian pinta karhennettiin, ettei se olisi possuille liian liukas, ja se näkyy kolien kulumisena”, Hannu Torvinen naurahtaa ainoasta haittapuolesta. Tarvittaessa painepesurin letkuihin olisi mahdollista hankkia letkunsuojiksi ”pompuloita”, joka estäisivät letkun rikkoontumisen karhealla lattialla vedettäessä.

Sikalan liemiruokkija päivitettiin BigDutchmannista TEWE Elektronic -liemiruokkijaan vuonna 2019.

”Halusimme saada huoltovarmemman ja ruokintatarkkuudeltaan paremman ruokkijan”, Hannu Torvinen toteaa. ”Vanha ruokkija oli perinteinen ruokkija ja tämä uusi jäännösvapaa.”

Liemi jaetaan neljä kertaa päivässä ja käytössä on yksi tiiviste sekä OVR-liemi. Omaa viljaa analysoidaan säännöllisesti ja reseptien päivitystä tehdään tilalla usein. Siat saavat kasvatusvaiheensa mukaan tilalla kolmea eri seosta.

”Ruokinnalla pystytään parhaiten vaikuttamaan tulokseen.”

Temporodusta kokemuksia ensimmäisten joukossa

Sikalassa on noin 14 viikon kierto. Kaikista osastoista pääosa sioista lähtee 3-4 viikon aikana. ”Muutamia voi lähteä jo hyvinkin aikaisin, jos ovat olleet jo tullessaan isoja tai ovat vain kasvaneet hyvin, niin valikoidaan ne muutamatkin ajoissa pois. Viimeiset lähtee viimeistään kasvatusviikolla 13 eli rääppeitä ei jätetä viemään kasvatustilaa.”

Heti perään osasto pestään ja seuraavalla viikolla uudet sisään. ”Koko osasto tulee kerralla täyteen ja porsasauto käy meillä keskimäärin joka kolmas viikko. Osastoihin tulee vajaa 200 possua, paitsi pikkuosastoon 60 porsasta.”

Ensimmäiset temporodun porsaat tulivat tilalle vuosi sitten juhannuksena ja tila oli ensimmäisten joukossa, joille uutta rotua tuli kasvatettavaksi.

”Tempoporsaat ovat terveempiä ja lääkitystarve on vähentynyt huomattavasti”, Sini ja Hannu Torvinen kertovat.

Tilalla on ollut hännänpurentaa hyvin vähän, jos ollenkaan, ja se on vaikuttaa osaltaan lääkitystarpeen vähenemiseen.

”Myöskään aiempien durocien kanssa hännänpurentaa ei ongelmaksi asti ollut, mutta tempojen kanssa olemme huomanneet, että niillä on jo välityksestä meille tullessaan hännät paremmassa kunnossa.”

Karsinoiden likaantuminen on kuitenkin ollut rodun vaihduttua isompi haaste, ja karsinoiden siivoamiseen käytetty aika on lisääntynyt.

”Karsinoiden sotkeentuminen on ollut ajoittain ongelma ja oikeaa säätöä ilmastoinnissa haetaan jatkuvasti. Myös teurastamon kautta ilmanvaihdon asiantuntijoita on käytetty ongelman ratkaisemiseksi”, Torviset kertovat.

Vaikka likainen possu haittaakin yleensä enemmän ihmisen silmää kuin eläintä itseään, on karsinoiden likaantumiseen haettu aktiivisesti selitystä.

”Erityisesti rodun vaihtuessa tempoon, sotkemista on ollut enemmän”, Sini Torvinen arvioi.

Yhtenä selityksenä tähän temporodun sikojen on arvioitu olevan herkempiä ilmanvaihdolle, koska niillä on aiempaa durocia ohuempi rasvakerros. Ilmeisesti myös niiden iho on ohuempi ja herkempi. Porsaita on myös yritetty ohjata käyttäytymään siistimmin vesisuihkuilla, niin että kuiva osa säilyisi kuivana makuualueena ja märkä likaisena alueena. ”Välillä tämä toimii, välillä ei. Osa karsinoista myös pysyy automaattisesti puhtaina ja joissakin karsinoissa tapahtuu sotkemista enemmän riippumatta ihmisen toimista.”

Tempoporsaiden luonne on myös mietityttänyt.

”Kun menen karsinaan, on karsinan takaosassa hetkessä possupyramidi, kun porsaat menevät pakoon”, Sini Torvinen kuvailee.

Tilalla onkin koettu, että siat ovat nyt ihmisarempia. Duroc oli rotuna enemmän ihmisen iholle pyrkivä, mutta ihmisarkuuskaan ei ole työmukavuuden kannalta hyvä. Pyramidia esiintyy myös isoilla sioilla, jolloin saattaa syntyä vaaratilanteita, kun sikoja yrittää merkitä ja samalla välttää, ettei jää sikojen jyräämäksi.

”Meillä ei käydä kasvatusaikana rutiinisti karsinoissa, koska kolaus suoritetaan käytävältä käsin pitkillä kolilla. Jos lääkitystarvetta ei karsinassa ole ollut, niin leimaus voi olla ensimmäinen kerta, kun ihminen menee meillä karsinaan asti.”

Leikoille ja imisille oma ruokinta eri karsinoissa

Sini Torvinen kertoo, että hän tykkää näperrellä lukujen kanssa.

”Täytän omia exceleitä rehun kulutuksesta ja vien rehu- ja lääkitystietoja HKFoodsin omaan tuotosseurantaohjelmaan, josta saan tarkat raportit kasvatuserittäin. Usein lukujen pohjalta tehdyistä yhteenvedoista näkee trendiä ja pystyy pureutumaan esimerkiksi ruokinnan ongelmakohtiin paremmin.”

Yllä olevan taulukon aineistossa oli molempien rotujen kuusi kasvatuserää (noin 1000 sikaa/rotu). Durocien tulokset ovat meiltä vuoden 2023 kevään ja kesän ajalta ja tempoerien tulokset ovat tämän vuoden kesältä ja syksyltä. Tempot lähtevät syömään paremmin, mutta ilmeisesti hyvä syönti kostautuu lopun rasvoittumisena eli lihaprosentti oli duroceilla parempi, Sini Torvinen sanoo.

”Olemme nyt saaneet säädettyä ruokintaa ja pikkuhiljaa tempojen päiväkasvu on ylittänyt durocien päiväkasvun.”

Rodun vaihdon jälkeen päiväkasvut romahtivat aluksi alle 1000 grammaan.

”Nyt koetetaan viilata loppuvaiheen ruokintaa, jotta lihaprosentti paranisi.”

Lisääntynyt kuolleisuus on teurastamolla tiedossa ja ilmeisesti rodulle ominaista.

”Yleensä itsestään kuolleet siat ovat hyvin syöneen ja kasvaneen näköisiä. Joillakin tiloilla näitä on avattu ja yleensä kuolinsyy ollut suolikierre. Eli kova syöntikyky altistaa niitä suolikierteelle.”

Tilalla on mahdollisuuksien mukaan lajiteltu leikot ja imisät erilleen, kuten rodun kohdalla suositellaan.

”Näin saadaan sikojen syöntiä seurattua ja leikoilla niiden suuremman syöntikyvyn vuoksi rehumäärää myös rajoitettua.”

Suurempaa eroa kasvuissa ei ole lajittelun vuoksi huomattu. ”Lajittelu on loppujen lopuksi aika pieni homma, kun sen yhdessä tekee.”

Hännänpurenta saatu pidettyä vähäisenä

Sioille annetaan päivittäin olkea virikkeeksi. Olki on paalattu omilta pelloilta ja tähän saakka käytössä on ollut pikkupaalit.

”Pikkupaaleja käytettäessä paalaamiseen sopivien kelien, puintikiireiden ja paalien saaminen kuivana pois pellolta vaatii melkoista yhteen sovittelua ja on melko työllistävää. Nyt ollaankin kokeeksi saatu kymmenen pyöröpaalia kauranoljesta ja ensi talven aikana kokeillaan, miten niiden käyttö parhaiten sikalassa onnistuisi”, Sini Torvinen kertoo.

Jakelun emäntä on suunnitellut jo hoitavansa tavallisia kottikärryjä isommilla työmaakärryillä.

”Hännänpurentaa ei juurikaan ole, mutta tarvittaessa, jos muut virikkeet eivät auta, lisätään karsinaan makunaru-virike.”

Makunaru on koettu tilalla tehokkaaksi tavaksi ehkäistä hännänpurentaan liittyvää käyttäytymistä. Sini Torvinen on kiinnittänyt karsinoihin virikkeiksi myös koivuklapeja, joiden kanssa siat mielellään leikkivät järsien niitä. Hännänpurennan ehkäisyyn on sikalassa kiinnitetty erityistä huomiota koko kasvatuksen ajan, sillä jo kuin porsaat saapuvat sikalaan on niiden karsinoihin jaettu valmiiksi sanomalehteä ja turvetta odottamaan uutta kasvatuserää.

Viimeisimmistä noin 850 tilalta lähteneestä siasta on tullut teurastamolta vain yksi hännänpurentamerkintä (0,12 %), eli purenta on hyvin vähäistä.

”Hännänpurentaa ilmenee satunnaisesti, yleensä vain jossakin karsinassa ja siihen pyritään puuttumaan välittömästi virikkeillä tai rehua lisäämällä.”

Teuraaksi menevien sikojen liikkumiseen ja teurastamon aikataulujen pitämisen suhteen Torviset ovat tällä hetkellä vaihtelevan tyytyväisiä, vaikka tilanne on esimerkiksi alkuvuodesta parantunut. Myös porsaita on ollut hyvin saatavilla. ”Toki välillä sikojen hakuajankohdat venyvät ja se on tietysti harmillista tuottajan kannalta” Sini ja Hannu Torvinen toteavat.

Kun siat ovat kauemmin tilalla, ne lihovat tarpeettomasti ja rehua kuluu turhaan.

”Loppukasvatuksen venyessä siasta alkaa tulla tynnyrin mallinen ja se kasvaa vain rasvakudosta. Meillä tehdyn punnituskokeen perusteella parhaimmat siat kasvoivat loppuviikkoina jopa kaksi kiloa päivässä.”

Facebook avuksi sijaisavun löytämiseen

Torvisten sikalassa on keskimäärin töitä noin 1,5 ihmiselle.

”Ihan koko aikaa kahdelle ihmiselle siellä ei ole töitä, mutta joinakin päivinä olisi hyvä, että töissä olisi mukana toinenkin”, Sini Torvinen arvioi. ”Toki välillä on tilanteita, että kaksikaan ei riitä.”

Pienten lasten vanhemmat saavat välillä apua lastenhoitoon isovanhemmilta ja muilta lähisukulaisilta, niin että tarvittaessa esimerkiksi porsaiden saapumis- tai teurasautopäivinä isäntäväki pääsee yhdessä sikalatöihin.

”Lisäksi Hannun isä on päivittäin töissä mukana muun muassa remonteissa ja on iso apu erityisesti peltotöiden sesonkiaikoina”, Sini Torvinen kertoo. ”Normaalisti olisin täysin itsekin ajohommissa, mutta tällä hetkellä lapset tarvitsevat äitiä.”

Myös Hannun veli osallistuu erityisesti lietesesonkiin ja kylvöille, jos vain omilta töiltään ehtii. ”Aikataulujen sovittaminen on kuitenkin välillä aikamoista tetristä.”

Pidempiaikaisen ratkaisun Sini Torvinen keksi, kun tuntui, että kahden pienen lapsen äitinä aika ja voimat eivät riitä kaikkeen. Tila järjestää itse lomituksen ja alkukesällä Facebookin Renkejä, piikoja -ryhmästä löytyi ratkaisu.

”Kysyin ryhmästä olisiko sikalatöihin saatavilla työntekijää noin kolmeksi päiväksi viikossa. Kyselyn seurauksena minulla on nyt kolmen naisen whatsapp-ryhmä, jossa aina sovitaan tulevat työpäivät.” Käytännössä sikalassa on nyt lomittaja kahtena tai kolmena päivänä viikossa osan päivää tai sopimuksen mukaan. Ratkaisuun ollaan tyytyväisiä ja se mahdollistaa joustoa peltotöiden tai muiden työruuhkien aikaan.

”Ainut mikä harmittaa on se, etten tehnyt julkaisua jo aikaisemmin. Joskus on helpottavaa myöntää, että elämäntilanne on kuormittava ja tarvitsee apua. Meillä avun saaminen sikalatöihin on helpottanut ainakin minulla sekä henkistä että fyysistä jaksamista.” ◻

Kirjoittaja on huittislainen agronomi, MMM, maanviljelijä ja KMVETin avustaja.