Paritanssin juju on vielä hakusessa
Tanssikansan suureen suosioon noussut Dimitri Keiski hallitsee musiikin ohella myös kokkaushommat. Karismaattinen kansansuosikki on myös heittäytymisen mestari ja taitaa tarvittaessa vaikka tallipojan työt.
Nutella. Se on pieni ja harmiton paheeni, jota menee paljon ja sopii kaikkeen. Myös ylpeyden aiheeni löytyy keittiön puolelta, sillä rakastan ruuanlaittoa.
Näin kuvailee itseään Ruotsissa varttunut Dimitri Keiski, joka on tehnyt rakettimaisen nousun suomalaisen tanssikansan suosioon.
Keiski ei ole artistina kuitenkaan vasta-alkaja, sillä ennen lopullista läpimurtoa hän on ollut mukana muun muassa Dannyn kiertueella.
”Olen elänyt musiikista ja musiikille, sillä lapsuuteni Tukholmassa oli hyvin musiikintäytteinen. Isäni soitteli kitaraa ja isoveljeni oli kova Elvis-fani, joten kipinä lajiin ei voinut olla tarttumatta, Keiski muistelee.
Ensiesiintymisensä Keiski sanoo tehneensä jo kahdeksanvuotiaana. ”Lauloin koulun päättäjäisissä tunnetun ikivihreän, ”Hymyhuulet”. Innostuin tavattomasti 1960–1970-luvun musiikista ja erityisesti Danny oli suurimpia idolejani. Olin noin kymmenvuotias, kun harjoittelin kitaransoittoa ja opettelin sinä sivussa kaikki kasetilla olleet Dannyn laulut ulkoa.”
Vaikka ruotsinsuomalaisen romaniperheen nuorimmainen rakasti musiikkia, niin nuoruus kului kuitenkin urheilun parissa.
”Nyrkkeilin ja hyppäsin pituutta. Molemmista lajeista lohkesi aikanaan myös nuorten Ruotsinmestaruus. Rakastin urheilua, mutta rakastin myös musiikkia. Musiikin osalta lopullinen kipinä iski eräällä kesälomareissulla, kun pääsin vanhempieni mukana suomalaisiin lavatansseihin. Esiintyjänä ollut Topi Sorsakoski teki niin suuren vaikutuksen, että silloin päätin, että kaikki mitä tehdään, täytyy tehdä tosissaan”, Keiski kuvailee.
Musiikkilukion suorittanut Keiski jatkoi valitsemallaan tiellä ja opiskeli myös musiikkipedagogiksi. Vuonna 2011 hän voitti ruotsalaisen True Talent -tv -kilpailun, jonka myötä ura laulajana lähti nousukiitoon.
”Keikkaa riitti Ruotsin lisäksi myös ulkomailla, sillä pääsin esiintymismatkalle jopa Kiinaan. Myös Suomesta alkoi tulla esiintymispyyntöjä. ”
Laulamisen ohella Keiski sanoo aina olleensa kiinnostunut myös teatterista.
”Halusin jo nuorena nousta lavalle laulavana näyttelijänä. Haaveeni toteutui, kun sain vuonna 2015 kiinnityksen Tampereen Musiikkiteatteriin. Kyseinen vuosi oli muutenkin hyvin merkityksellinen, sillä rakkaus Katjaan (Lukin) sai muuttamaan kokonaan Suomeen.”
Viimeisen parin vuoden sisällä Dimitri Keiskistä on tullut myös suomilavojen kestosuosikki.
Keiski erottuu kuitenkin totutusta, sillä esiintymisessä on reipas poljento ja myös lavapukeutuminen on tyylikäs aikamatka vuosikymmenten taakse.
”Lavapukeutuminen ei paljon poikkea arjesta, sillä olen aina tykännyt 1960- ja 1970-lukujen asusteista. Muistan kun jo pikkupoikana ihailin isäni leveälahkeisia housuja sekä värikkäitä paitoja. Lisäksi kaikki lempiartistini, kuten Danny ja Elvis ovat aina pukeutuneet todella tyylikkäästi ja erottuneet myös tätä kautta joukosta.”
Keiski sanoo hankkivansa vintagetyylisiä asusteita muun muassa kierrätyksestä.
”Kierrän puolisoni Katjan kanssa ahkerasti kirpputoreja, joten valtaosa asusteista on löytöjä. Osan asusteista olen myös teetättänyt ja jonkin verran saan jopa lahjoituksina. Toki valikoima täydentyy koko ajan. Esimerkiksi 1970-luvun Elvismäinen jumpsuit-haalari olisi kiva lisä esiintymisasukokoelmaan.”
Näyttävä ja tyylipuhdas pukeutuminen on Keiskin mukaan tärkeä osa esiintymistä.
”Asusteet ovat osa minua ja persoonaani. Minua on aina kannustettu olemaan oma itsensä ja pitämään kiinni myös haaveistaan. Olen edelleen se sama Dimitri, joka pikkupoikana tanssahteli peilin edessä ja matki idoleitaan. Nyt on peili vaihtunut kuitenkin esiintymislavaan, ja matkimisen tilalle on tullut oma tyyli. Rakastan kuitenkin heittäytymistä, joten pieni pala pikkupoikamaisuutta on edelleen vahvasti läsnä.”
Julkisuudesta huolimatta Keiski sanoo olevansa tavallinen, rauhallisesta arjesta nauttiva perheenisä.
”Oma lapsuudenkotini oli hyvin rakastava ja turvallinen. Tällaisen haluan tarjota myös omalle perheelleni. Koti on paikka, jossa voin toteuttaa jopa ”pieniä paheitani”.
Keiski tunnustautuu myös keittiövelhoksi. ”Olen ylpeä ruoanlaittotaidoistani. Oma erikoisuuteni ovat hampurilaiset sekä ruotsalaiset lihapullat Dimitri Keiskin tapaan. Kokkaaminen on minun tapani rentoutua. En ole koskaan pelännyt uuden oppimista. Esimerkiksi pikkupoikana opettelin jopa tallipojan hommia. Isovanhempani asuivat maalla, joten monet kesät tuli vietettyä maatöiden parissa.”
Vaikka Keiski sanoo elävänsä ammatillista unelmaansa, niin ovi uusiin haasteisiin pidetään sopivasti raollaan.
”Rakastan tanssimista, mutta paritanssin salaisuus on vielä hyvässä piilossa. Tämän haluaisin löytää, tavalla tai toisella. Ehkäpä kutsua Tanssii Tähtien Kanssa- kilpailuun auttaisi löytämään myös paritanssin syvimmän olemuksen.”
Teksti Anne Anttila