Olen oman elämän suuri seikkailija
MTV:n uutisankkuri ja Huomesta Suomi-ohjelmasta tuttu Jonna Kumpula on maatalon tyttö ja armeijan käynyt reservin vänrikki.
Kumpula lienee yksi niistä harvoista uutiskasvoista, jotka osaavat paloitella oikeaoppisesti myös kokonaisen kanan.
Olen istunut pienestä pitäen traktorin kopissa, maistellut sokerijuurikasta suoraan pellosta ja kokenut myös naapuripellossa tehdyn porkkanavarkauden mukanaan tuomaa jännitystä. Elämäni on aina ollut ihanan jännittävää ja täynnä monen sävyisiä yllätyksiä.
Alahärmän Lahdenkylällä kasvanut Jonna Kumpula on ylpeä juuristaan. ”Olen perheen ainoa tyttö, joten kolmen veljen rakkaudellisessa otteessa myös minä omaksuin astetta rivakammat toimintatavat. Näin jälkeenpäin on kiva muistella pieniä vallattomuuksia, kuten esimerkiksi Härmän kylillä ajettua puolivilliä traktorirallia. Kasvuympäristöni oli ihana, kannustava ja rakastava”, Kumpula luonnehtii.
Vaikka Jonnan sydän sykkii edelleen kotikylän keltaisille peltomerille, Kumpulan perheen tyttärestä ei tullut kuitenkaan viljelijää, eikä myöskään pituushyppääjää tai pikajuoksijaa. ”Maailma oli jo kakaransekaisena isosti avoinna, sillä päättötodistuksen lukuaineiden keskiarvo oli kymppi. Lukion jälkeen suoritin kuitenkin vapaaehtoisen asepalveluksen Kauhavan Lentosotakoulussa ja 362 päivää kestäneen palveluksen jälkeen toimin vielä puolen vuoden ajan kouluttajana. Siviiliin pääsin reservin vänrikkinä, mutta kertausharjoitukset ja sitä kautta luutnantin natsat antavat vielä odotuttaa itseään”.
Armeija-aika oli Jonnan mukaan yksi parhaimmista kasvun vuosista. ”Tunsin olevani omalla osaamisalueellani ja kauan pohdinkin, hakisinko Maanpuolustuskorkeakouluun tai jopa rauhanturvaajatehtäviin. Armeijassa sain myös yhden maan parhaimmista johtajakoulutuksista, jonka oppeja noudatan edelleen. Opin armeija-aikana olemaan hyvä alainen ja samalla myös luotettava johtaja.”
Armeijan jälkeen Jonna vietti pienen siivun BB-talossa, mutta elämä tosi-tv -ohjelman jälkeen jatkui opiskeluiden ja työnteon parissa. ”Kävin armeijan jälkeen Laajasalon opistossa radiotoimittajalinjan ja sen jälkeen jatkoin Seinäjoen ammattikorkeakouluun, josta valmistuin keväällä 2018 tapahtumatuotantoon erikoistuneeksi kulttuurituottajaksi.”
Valmistumisen jälkeen Kumpula työskenteli koulutusta vastaavien töiden ohella myös Atrialla, josta hän hankki itselleen tärkeän erikoistaidon. ”Osaan leikata kokonaisen kanan todella nätisti. Opin palastelemaan kananpalaset niin sieviksi, että ne kelpuutettiin jopa kaupan hyllylle.”
Atrialta Kumpula hankki tarvittavan pesämunan ja muutti työhaaveiden perässä Helsinkiin. ”Pöllölaakso on toinen kotini, sillä olen viihtynyt MTV:n Uutisissa liki seitsemän vuoden ajan. Vaikka alun alkaen hyppäsinkin tyhjän päälle, niin rohkea heittäytyminen sekä utelias elämänasenne auttoivat eteenpäin. Toki olen myös oppivaista sorttia, joten on ihanaa, että olen saanut kehittyä monipuolisena tekijänä Maikkarilla.”
Maikkarin monitaitajana Jonna Kumpula näyttäytyy monessa eri roolissa, tuottajasta uutisankkuriin. Elämännälkäisenä eteläpohjalaisena hän ravistelee tyylikkäästi myös totuttuja perinteitä. ”Haluan olla oma itseni, niin ruudussa kuin sen takanakin. Minulla on esimerkiksi paljon tatuointeja, jotka ovat iso osa minua. Annan niiden näkyä, jos ovat näkyäkseen, mutta en kuitenkaan esittele niitä. Toki iltauutisia ankkuroidessani peitän kaikki kunnioittaakseni MTV Uutisten kruununjalokiveä”.
Vaikka Kumpula sanoo elävänsä ammatillista unelmaansa ja elämä on keskittynyt pääkaupunkiin, maatalon tyttären rakkaus maaseutuun on kuitenkin lähtemätöntä laatua. ”Minulle kotimainen maatalous merkitsee paitsi kovaa työtä, myös omavaraisuutta, jota ei yhteiskunnallisesti arvosteta riittävästi. On sääli nähdä, miten monet tilat lopettavat, kun ala ei ole kannattava. Etenkin nykymaailman tilanteessa yhteiskunnan tulisi tukea kotimaista ruuantuotantoa, yksinomaan jo kriisitilanteiden varalta”.
Kumpula on kuitenkin kiitollinen, että Härmässä sijaistevan kotitilan maat ovat viljelyksessä ja tila muutenkin pikkuveljen hyvässä hoidossa. ”Minulla on juuret syvällä Etelä-Pohjanmaan maaperässä. Jos työni ja urahaaveeni eivät olisi Helsingissä, haluaisin asua synnyinseudullani. Etelä ei ole muutenkaan murentanut pohojalaisuuttani. Härmäläisyys on ja pysyy, niin persoonassani, puhetavassani, elämänasenteessani sekä tavassa kohdata niin tutut kuin tuntemattomatkin ihmiset. Olen loppujen hyvin vähään tyytyväinen.”
Vaikka elämä on kohdellut valoisaa ruutukasvoa hyvin, vuoden 2024 marraskuussa arki mureni, kun Jonnan äiti menehtyi syöpään. ”Syksyllä 2024 alkoi elämäni raskain vuosi. Suru ja ikävä ovat edelleen vahvasti läsnä. Onneksi en ole surun kanssa yksin, sillä minulla on ihana ja rakastava perhe: kolme veljeä ja isä ja äidin vanhemmat. Olemme tiivis ja yhteen hiileen puhaltava perhe, joten yhdessä kestämme mitä tahansa. Olen edelleen surusta rikki, mutta luotan siihen, että rakkaus ja kauniit muistot tekevät minusta vielä eheän ja entistä vahvemman.”
Teksti Anne Anttila