"Matkan varrelta löytyy paljon työn muistoja. Erityisesti viljan puinti ja sänkipellon juureva tuoksu jättivät lähtemättömän muistijäljen”.

Näin kuvailee MTV3:n pitkäaikainen uutisankkuri Keijo Leppänen, 64, varhaisnuoruutensa muistorikkaimpia hetkiä.

Vaikka Leppäsestä ei tullut maanviljelijää, hänestä kasvoi kuitenkin maaseutua arvostava uutismies.

Virtain Kurjenkylässä, vajaan sadan hehtaarin tilalla varttunut Keijo Leppänen sanoo aina olleensa perso työlle.

”En ole koskaan pelännyt likaisia saappaita enkä uuden opettelua. Meillä oli metsämaan lisäksi muutama lehmä ja noin kuusi hehtaaria peltoa, joten arki Kurjenkylässäkin oli kovaa yrittämistä. Olimme kuitenkin omalla tavallamme edistyksellisiä, sillä 1970-luvun taitteessa tilalle hankittiin ensimmäinen traktori. Se oli iso asia, kun hevospelit vaihtuivat konevoimaan.”

Leppäsen perheen Keijo-pojasta tuli traktorin myötä itseoppinut konemies.

”Ikäni puolesta olin täysin laiton traktorikuski, mutta ei ne ikävuodet työintoa laimentaneet. Käytännössä olin kätevä ja jopa isääkin parempi traktorihommissa, sillä olin juuri siinä iässä, että halusin oppia ja omaksuin asiat nopeasti.”

Keijo Leppänen muistelee edelleen suurella lämmöllä englantilaisvalmisteista Fordson Dextaa.

”Se oli traktorina aivan omaa luokkaansa, niin hyvässä kuin pahassakin. Olihan se mahdottoman mukava työjuhta, mutta hieman oikukas ja varsin usein vaikeasti käynnistyvä. Välillä hajosivat myös vaihteet, mutta näppäränä poikana opin ne myös nopeasti korjaamaan”, Leppänen paljastaa naureskellen.

Tunnettu ruutukasvo on ylpeä maalaistaustastaan.

”Kuulun niihin onnekkaisiin, joiden elämässä on paljon työhön liittyviä muistoja. Maatalon poikana opin kunnioittamaan ahkeruutta ja arvostamaan kaikkea työtä, sonnanluonnista lähtien. Monet sontakuormat olen pellolle ajanut, käsipelillä lastannut ja kaurapuuron voimalla purkanut. Puurtaminen oli raskasta, mutta opettavaista, sillä jokainen sontakeikka oli samalla omanlaisensa seikkailu. Tämä kuuluisa Dexta kun sattui keksimään usein omat juonenkäänteensä”, Leppänen luonnehtii.

Nuorena opitut taidot eivät koskaan unohdu ja Leppäsen tapauksessa ainakaan peräkärryn peruutteleminen ei ole takertunut ajan hampaisiin.

”Hyvin luonnistuu vieläkin, vaikka itse sontakärryn rahtaamisesta onkin aikaa. Kotitilan hommat jäivät siinä vaiheessa muutenkin vähemmälle, kun lähdin opiskelemaan ja työ toimittajana nappasi mukaansa. Tilanpito oli muutenkin muuttanut luonnettaan, sillä maidontuotanto oli vaihtunut lihakarjan kasvatukseen.”

Vuonna 1978 tilanpito Leppäsen lihakarjatilalla päättyi kuitenkin onnettomasti, kun tulipalo tuhosi navetan.

”Kaikki meni, eläimistä lähtien. Muistan edelleen sen hetken, kun tulin koulusta kotiin ja raunioiden edusta oli täynnä kuolleita eläimiä. Näky oli todella lohduton. Tuli vei elämäntyön karjatilallisina, mutta maatalous jatkui viljanviljelyllä. Se oli kuitenkin selvää, että sukutilan jatkaminen oli tullut päätökseensä. Muutaman peltohehtaarin turvin oli täysin kannattamatonta jatkaa”, Leppänen muistelee hiljaisena.

Vaikka media-ala vei mukanaan, tunnettu uutistoimittaja ei unohtanut kuitenkaan juuriaan.

”Päinvastoin. Pääkaupunkiseudun sykkeessä ja hektisessä uutismaailmassa mieli lepäsi Kurjenkylän muistoissa. Olen edelleen maaseudun olojen ymmärtäjä ja ylpeä siitä, että saan kantaa Pirkanmaan ja Etelä-Pohjanmaan rajaseudun heimoleimaa”, Leppänen kiteyttää kiitollisena.

Teksti Anne Anttila

Keijo Leppänen nähdään Sarkamessuilla uudessa roolissa. Hän vetää muun muassa huoltovarmuuteen ja omavaraisuuteen nojaavaa paneelikeskustelua.

- Suomi pystyy huolehtimaan omistaan. Olemme ahkera ja kurinalainen kansa, joka on tottunut kylmässäkin pärjäämään, Leppänen alleviivaa.

kuva MTV / Onni Ojala