Epävirallinen valvoja ja laillisuus

Suomessa on historiallisista syistä pitkät perinteet laillisuuden korostamisessa vähän joka asiassa. Tämän perinteen myötä Suomeen on ajan myötä luotu yksi maailman parhaiten toimivista yhteiskunnista.

Monilta tämän perinteen alkuperäinen syy on jo päässyt unohtumaan. Syy on suurvaltapolitiikassa. Tarkemmin sanottuna keisarien Napoleon ja Aleksanteri I Tilsitissä, nykyisen Kaliningradin alueella, solmimassa sopimuksessa, joka velvoitti Venäjän valloittamaan Ruotsin itäisen osan, joka nykyisin tunnetaan Suomena.

Aleksanteri toteutti tämän jälkeenpäin Suomen sotana tunnetun projektin vuosina 1808–1809. Hän sai haltuunsa maailman parhaan merilinnoituksen Viaporin, ison ja köyhän maa-alueen ja sen vajaat 900 000 asukasta eli suuren Venäjän näkökulmasta ei juuri mitään.

Aleksanteri ei muilta kiireiltään edes viitsinyt liittää kyseistä pusikkoa suoraan Venäjään, vaan myönsi Suomelle itsehallinnon ja jätti voimaan Ruotsin lainsäädännön 1700-luvun lopulta. Kun Aleksanterin jälkeläiset myöhemmin alkoivat kiristää otettaan Suomesta ja venäläistää yhteiskuntaa ja lakeja, täällä vedottiin hanakasti laillisuuteen, keisarin antamaan vakuutukseen sekä (Ruotsin!) perustuslakiin ja saatiinkin tällä tavoin pahimmat sortotoimet torjutuiksi.

Nyt, kun perusteet on kerrattu, voimme suorittaa loikan nykyaikaan ja -lainsäädäntöön. Uutta eläinsuojelulakia on valmisteltu vuodesta 2010, ja valmista tulee joskus.

Eläimiin liittyvät asiat ovat nykyisin kovasti muodissa ja uuteen lakiin kohdistuukin eri puolilla suuria odotuksia. Lusikkansa soppaan ovat laittaneet luonnollisesti poliitikot, tuottajat, sekä lailliset että kriminaalit eläinsuojelijat ja media.

Muun muassa Helsingin Sanomat vaati taannoin pääkirjoituksessaan, että laista on tehtävä esikuva, josta ensin muut EU-maat ja sen jälkeen ilmeisesti koko muu maailma voivat ottaa mallia omaan lainsäädäntöönsä. Tuottaja tietysti huolestuu lukiessaan tällaista.

Taasko suomalaista lainsäädäntöä ollaan viemässä kauemmas EU:n yhteisestä normistosta, vaikka markkinat ovat kustannustasosta riippumatta samat kaikille? Taasko Suomen on oltava se kirkasotsainen mallioppilas, joka luulee toisten seuraavan 0,07 prosentin osuuden maailman väestöstä viitoittamaa tietä?

Poliittinen paine tehdä kovia ratkaisuja on suuri. Militanttien eläinterroristien kotieläintuotantoa kohtaan suorittama vuosien mustamaalaus on väkisinkin kantanut hedelmää ainakin osassa päättäjiä.

Lisäksi ilmassa on halua hyvitellä vanhoja ”virheitä”. Pelkään, että yksi tällainen ”virhe” on turkistarhauksen kieltämistä vaatineen kansalaisaloitteen hylkääminen, joka nyt saattaa heijastua uuteen lakiin. Sen voisi ehkä hyvittää vaikkapa kieltämällä porsitushäkit sikaloista.

Yksi keskustelua herättänyt kysymys on lain valvonta. Nykyiselläänhän eläinsuojelutarkastuksia suorittavat virkavastuulla valvontaeläinlääkärit, jotka tarvittaessa voivat pyytää virka-apua poliisilta.

Näin Suomessa on tapana toimia ja perustuslakimmekin velvoittaa siihen. Hallintoalamaista valvovat henkilöt ovat vastuussa tekemisistään.

Tähän on nyt tulossa muutos. Ainakin, jos Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto ry saa tahtonsa läpi. Vanha ja kunnianarvoisa SEY (perustettu muuten ensimmäisen sortokauden aikana 1901) on esittänyt, että valvontaeläinlääkärin mukana kulkisi heidän valtuuttamansa ”avustaja”.

Esitys on aivan käsittämätön, ja olenkin ihmetellyt, miksei sitä ole laajemmin tuomittu julkisuudessa. Tietysti Suomessa saa tyhmänkin esityksen anteeksi olemalla ”hyvän” puolella.

Esityksen mielettömyyden ymmärtää ehkä paremmin, jos siirrämme sen toisenlaiseen yhteyteen. Entä, jos kotietsintää suorittavan poliisin mukana alkaisi kulkea naapuriyhdistyksen nimeämä puolivirallinen kylähullu eli kortteli-inkvisiittori?

Tai ehkä osan viranomaistoiminnasta voisi ulkoistaa kolmannelle sektorille. Entä, jos jatkossa eläintilojen salavideointien tutkinta ja tuomitseminen annettaisiinkin vaikka MTK:n ja Sikayrittäjien yhdessä muodostamien erikoisjoukkojen hoitoon?

Vakavasti puhuen millään lainsäädännöllisellä toimella ei saa horjuttaa kansalaisten luottamusta viranomaistoiminnan puolueettomuuteen ja uskottavuuteen. Jos tästä periaatteesta livetään, edessä on anarkia.

Historia tuntee roppakaupalla esimerkkejä tilanteista, joissa lainsäädäntö- ja tuomiovalta on päässyt karkaamaan laillisen prosessin ulkopuolelle. Esimerkkeinä mainittakoon nyt vaikka Saksa 1920- ja 1930-lukujen vaihteessa sekä nykypäivän Syyria ja Irak.

Vuonna 2014 kotieläintuottajat ymmärtävät, että myös eläinsuojelulakia on uudistettava aika ajoin. Samalla he toivovat, että lakia uudistavat tahot muistavat myös tuottajien oikeudet, jotka ovat samat kuin muillakin suomalaisilla ja ne on lueteltu perustuslaissamme.

Myös tuottajia koskee elinkeinovapaus ja omaisuudensuoja. Historiallisesti maaseudulla on noudatettu lakeja. Lisäksi melkoista osaa niistä on noudattamisen lisäksi kunnioitettu. Tämä noudattaminen ja kunnioitus ovat osaltaan muuttaneet sen vuoden 1809 surkean kehitysmaan nykypäivän hyvinvointimaaksi, jossa myös eläinten oikeudet ovat maailman huippua jo sillä vanhallakin lailla. ◻

MARTIN YLIKÄNNÖ

PUHEENJOHTAJA

SUOMEN SIKAYRITTÄJÄT RY