Lehmän unen tarve suurin poikimisen aikaan

◾ Uni on todettu tärkeäksi kaikille tähän mennessä tutkituille nisäkkäille. Nukkumisaika vaihtelee suuresti lajien välillä ja niiden sisällä. Siihen vaikuttavat ainakin eläimen laji, ikä, tiineys ja terveydentila.

Tiedetään, että uni vaikuttaa ainakin aineenvaihduntaan, hormonieritykseen ja immuunijärjestelmään. Unen puute lisää energian tarvetta ja heikentää sairauksien vastustuskykyä.

Ruotsalainen Emma Ternman tutki väitöskokeissaan vuosina 2010–2011 kahdeksan lehmän unta Kungsängenin tutkimuskeskuksessa. Lehmien unta seurattiin 24 tunnin ajan viidessä jaksossa lypsykauden aikana: alussa, tuotantohuipun aikana ja lopussa sekä kahteen otteeseen umpikaudella.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, paljonko lehmät käyttävät aikaa nukkumiseen tuotoskauden eri vaiheissa. Lehmät pidettiin mittausten aikana yksilökarsinoissa ja niillä oli vapaasti tarjolla rehua ja vettä sekä mahdollisuus lepoon. Alustavat tulokset osoittavat, että lehmät nukkuivat eniten lypsykauden alussa ja umpikaudella juuri ennen poikimista. Lyhin uni mitattiin umpikauden alussa.

Tutkimusta täydennetään vuosina 2013–2014 mittaamalla 12 ruotsinpunaisen lehmän unta tutkimuskeskuksessa Uppsalan Lövstassa. Menetelmä on sama kuin aiemmassakin kokeessa: Aivosähkökäyrää mittaavat elektrodit kiinnitetään lehmän päähän, josta johdot yhdistetään pieneen kannettavaan EEG-laitteeseen. Näin mitataan nukkumisaika ja lasketaan tiedot, jotka EEG-laite kerää lehmän aivojen toiminnasta.

Kellonaikojen siirtely stressaa myös lehmiä

Unen määrän lisäksi tärkeää on säännöllinen rytmi. Lehmien unitutkimuksessa mukana ollut Ruotsin maatalousyliopiston, SLU:n käyttäytymistieteen apulaisprofessori Per Peetz Nielsen sanoo Ruotsin tv:n haastattelussa, että säännöllisiin rutiineihin tottuneet ja runsaasti rehua tarvitsevat eläimet, kuten lypsylehmät stressaantuvat kesä- ja talviajan vaihtamisesta.

Jos rutiineja muutetaan yhtäkkiä olennaisesti, eläimissä voi nähdä stressireaktioita. Tutkijan mukaan on viisasta muuttaa rutiineja vähitellen, puoli tuntia viikossa, jotta eläimet tottuvat uuteen kellonaikaan.

Ruotsalaistutkijat suosittavatkin luopumista kellojen siirtelystä ja pitäytymistä kokonaan kesäajassa. Maataloudelle aiheutuvien haittojen lisäksi kellojen siirtely aiheuttaa vuosittain useita sydäninfarkteja.

Ruotsissa on todettu vuosittain noin 30 ihmisen kuolevan sydäninfarktiin kesäaikaan siirryttäessä. Lisäkuolemia ei korvaa infarktien väheneminen syksyllä talviaikaan siirryttäessä, sillä ne vähenevät vain kymmenellä. Myös itsemurhat lisääntyvät kellojen siirtelyn seurauksena. ◻

www.slu.se www.svt.se

Emakoiden kuolemaan johtavat riskitekijät selvitetty

◾ Emakoiden kuolemat tai lopettamiseen johtavat sairaudet ja vammat ovat sikatuotannon ongelma kaikkialla. Siksi tanskalaisen Aarhusin yliopiston tutkijat selvittivät ryhmässä elävien tiineiden emakoiden kuolemiin johtaneita syitä ja riskitekijöitä.

Tutkijat seurasivat 3 652 tiinettä ja 1 266 imettävää emakkoa 34 porsastuotantotilalla. Emakoista tutkittiin 16 erilaista kliinistä oiretta. Tarkempaa tietoa kerättiin haastattelemalla sikojen hoitajia. Lisäksi selvitettiin, lopetettiinko tai kuolivatko emakot kolmen kuukauden sisällä kliinisestä tutkimuksesta.

Imetyskaudella emakon laihuus, lapahaavaumat ja vulvan kalpea väri olivat merkkejä riskeistä, jotka johtavat kuolemaan. Tiineytysyksikössä vastaaviksi suurimmiksi riskeiksi todettiin kiinteät lattiat sekä puremat vulvassa ja emakon haluttomuus seistä.

Tilojen välinen vaihtelu oli tässä tutkimuksessa vähäistä. Tulokset on julkaistu Preventive Veterinary Medicine -julkaisussa. ◻

www.sciencedirect.com

Hyvä hoito pitää lehmät elossa

◾ Lehmien kuolleisuus ja poistoprosentit maitotiloilla vaihtelevat. Rotu, karjakoko ja laiduntamistapa vaikuttavat ennenaikaisen kuoleman riskiin. Karjoissa, joissa on runsas tuotos, lehmien kuoleman ja poiston riski on pienempi kuin heikkotuottoisissa karjoissa. Tämä käy ilmi ruotsalaisen Karin Alvåsenin Ruotsin maatalousyliopistossa tekemistä väitöstutkimuksista, joissa hän selvitti lehmien kuolleisuutta ja sen syitä.

Keskimäärin ruotsalaislehmät poistuvat tuotannosta runsaan viiden vuoden iässä. Useimmat päätyvät teurastamoon, mutta tietty osuus lehmistä kuolee tai lopetetaan tilalla ja lähetetään hävitettäväksi.

Kansainvälisesti vertailtuna Ruotsin lypsykarjoissa kuolee paljon lehmiä. Kuolleisuus lisääntyi vuosina 2002–2010, jolloin Alvåsen tutki asiaa. Tutkijan mukaan hyvä uutinen on, että karjojen välillä on suuria eroja, ja että suurimmassa osassa karjoja lehmiä kuolee todella vähän.

Tutkimusjakson jälkeen lehmien kuolleisuus on kuitenkin kääntynyt laskuun. Tutkijan mukaan lisääntynyt tietoisuus suuresta kuolleisuudesta voi jo auttaa vähentämään ongelmia.

Ei voida todistaa, että lisääntynyt kuolleisuus johtuu maidontuotannon tehostumisesta, vaikka tietyt seikat viittaavat tähän. Väitettä tukee muun muassa se, että ongelmat ovat isompia tiloilla, joilla on holstein-rotua, suuri karja, ja joissa eläimiä pidetään vain terapialaitumella sen sijaan, että ne laiduntaisivat kokoaikaisesti kesän aikana.

Tiloilla lopetettujen lehmien osuus kaikista tiloilla kuolleista oli 70 prosenttia, mikä on selvästi suurempi luku kuin Tanskasta ja Yhdysvalloista on ilmoitettu. Eläimen lopettamista pidetään kuitenkin vähemmän huonona eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta, Alvåsen sanoo.

Kuolleisuus oli suurempi karjoissa, joissa on pitkä poikimaväli ja heikko maitotuotos. Lehmiä kuoli enemmän pohjoisessa kuin Etelä-Ruotsissa ja enemmän tavanomaisissa karjoissa verrattuna luomukarjoihin. Vähiten lehmiä kuoli karjoissa, joissa oli runsain tuotos (yli 9 995 kg EKM), pihatto ja automaattilypsy.

Lehmiä kuolee eniten poikimisen yhteydessä ja lypsykauden alussa, mikä osoittaa, että lehmät tarvitsevat ylimääräistä huolenpitoa viikkoa ennen ja jälkeen poikimisen. On myös tärkeää ehkäistä poikimisajan ongelmat sekä aineenvaihdunnan sairaudet. Sorkkaterveyttä kannattaa parantaa, sillä sorkka- ja jalkaongelmat olivat yleisin syy lehmän lopettamiseen.

Erittäin tärkeä tekijä, jota ei ole tutkittu laajasti, on viljelijän asenne ja lähestymistapa lehmien hoitoon. Tekemällä oikeita päätöksiä oikeaan aikaan, sekä havaitsemalla ja hoitamalla sairaat ja loukkaantuneet lehmät jo varhaisessa vaiheessa, voidaan varmistaa, etteivät lehmät kuole tai joudu lopetetuiksi. Tämä voisi johtaa parempaan eläinten hyvinvointiin ja luultavasti myös parempaan kannattavuuteen yrittäjälle.

Valitettavasti tutkimuksessa ei löydetty yksinkertaista vastausta, miksi kuolleisuus on suurempaa kuin olisi toivottavaa, Alvåsen sanoo. Kuolleisuuteen vaikuttavat monet eri tekijät ja olosuhteet vaihtelevat huomattavasti eri karjoissa.

Tulokset perustuvat Ruotsin tuotosseurannan tietoihin, viljelijöille tehtyyn kyselyyn ja puhelinhaastatteluihin, sekä haastatteluihin Ruotsin kahdessa raatojenkäsittelylaitoksessa.

Karin Alvåsenin väitöskirja ”On-farm cow mortality in Swedish dairy herds” löytyy sivulta http://pub.epsilon.slu.se/11128/

Seurustelu parantaa porsaiden hyvinvointia

◾ Australialais-skotlantilainen tutkimus osoittaa, että pahnueiden sekoittaminen ennen vieroitusta vaikuttaa porsaiden käyttäytymiseen. Tavoitteena oli selvittää, käyttäytyvätkö porsaat vähemmän aggressiivisesti toisiaan kohtaan, jos ne saavat seurustella toisen pahnueen porsaiden kanssa ennen vieroitusta.

Tutkijat totesivat selviä eroja porsaiden käyttäytymisessä vieroitettaessa, kun he vertasivat porsaita, jotka olivat seurustelleet toisten pahnueiden porsaiden kanssa porsaisiin, joilla ei ollut kontaktia muihin. Porsaiden sekoittamisesta ennen vieroitusta käytettiin nimitystä "sosiaalistaminen".

Kaikkiaan 353:a porsasta seurattiin syntymästä lähtien, kunnes oli kulunut viikko vieroituksesta. 24:n ryhmässä kasvatetun emakon porsaat saivat seurustella neljän pahnueen ryhmissä 10 päivän iästä lähtien. Kontrolliryhmänä oli yhdeksän emakon pahnueet, joita ei sosiaalistettu muiden pahnueiden kanssa.

Kaikki porsaat punnittiin niiden syntyessä, ennen vieroitusta ja viikko vieroituksen jälkeen. Sosiaalistettujen porsaiden imemiskäyttäytymistä seurattiin, jotta saatiin selville, mitä emakoita ne imivät. Käyttäytymisen analysoimiseksi kerättiin jatkuvaa videomateriaalia 1,5 päivää vieroituksen jälkeen.

Porsaiden painossa ei ollut eroa vieroituksen yhteydessä tai viikon kuluttua vieroituksesta. Laadullisella käyttäytymisen arvioinnilla (QBA) mitattiin sikojen kehon kieltä vieroituksen jälkeen niiden ollessa aktiivisia keskellä päivää. Käyttäytymisen seuranta ei paljastanut merkittävää eroa porsaiden aggressiossa tutkimusryhmien tai sukupuolten välillä. Keski-arvoon verrattuna suurempi osa sosiaalistetuista karjuporsaista vietti aikaa makuulla ja suurempi osa sosiaalistetuista imisöistä käytti aikaansa ympäristön tutkimiseen.

Sosiaalistetut porsaat olivat selvästi useammin unisia ja väsyneitä tai rentoutuneita kuin vertailuporsaat, joita kuvattiin useammin sanoilla aktiivinen ja utelias tai aggressiivinen ja hallitseva.

Koska sosiaalistaminen ei vaikuttanut porsaiden painoon ennen vieroitusta, ja sosiaalistetut porsaat imivät vain vähän (2,9 ± 6,5 % porsaista) toisia emakoita, sosiaalistamisesta ei katsottu olevan haittaa. Sen sijaan tutkijat päättelivät, että erot porsaiden käyttäytymisessä vieroitusvaiheessa osoittavat, että niiden sosiaalistaminen on hyödyllistä hyvinvoinnille.

Tutkimuksen julkaisi Journal of Applied Animal Behaviour Science. ◻