Antibioottien käytön voimakas vähentäminen oli hollantilaisen Gerbert Oosterlakenin ensisijainen tavoite sikalan rakentamisessa. Käytännössä se tarkoittaa sellaisen rakennuksen suunnittelua ja rakentamista, jossa siat pysyvät terveinä ilman lääkitystä.

Beersissä Etelä-Hollannissa sijaitseva sikala poikkeaa monessa kohdin tavallisesta hollantilaisesta sikalasta. Siellä on satsattu raittiiseen ilmaan sekä eläinten luontaiseen käyttäytymiseen ja hyvinvointiin.

Sikala on jaettu neljään toisistaan selvästi erotettuun hygienia-alueeseen. Jokaisella osastolla on omat saappaat, ettei jalkineiden mukana kulje taudinaiheuttajia.

Tyypillisiin sikaloihin verrattuna rakennus on leveä ja lyhyt. ”Kaikki on lähellä, joten ei tarvitse kävellä paljon, eikä siihen kulu aikaa”, Oosterlaken perustelee.

Emakot ovat ryhmissä, jotka pyritään pitämään koko ajan samoina. Silloin niissä on vain samanikäisiä ja samassa tuotantovaiheessa olevia eläimiä.

Sioilla on enemmän tilaa, kuin vaadittava minimimäärä. Hollannissa vaaditaan isännän mukaan 2,25 neliötä tilaa emakkoa kohti. ”Meillä emakoilla on eri osastoissa 2,4 tai 2,6 neliötä.”

Emakot porsivat ja imettävät vapaina. Porsituskarsinat on muokattu hollantilaisista Pro Dromi® -karsinoista isännän toiveiden mukaan juuri tälle tilalle sopiviksi. Porsituskarsinassa on neliön verran enemmän tilaa kuin normaalissa porsitusosastossa, noin 5,4 neliötä.

Koska sioille on haluttu normaali vuorokausirytmi, rakennuksessa on noin kolme prosenttia ikkunapinta-alaa. Valaistukseen käytetään energiaa säästäviä LED-valaisimia, jotka voidaan sammuttaa silloin, kun ikkunoista saadaan riittävästi luonnonvaloa.

Uusi sikala tuplasi emakkomäärän

Aiemmin tila sijaitsi hajallaan kolmessa eri paikassa. Kaksi osaa tilasta on kymmenen kilometrin päässä toisistaan Etelä-Hollannissa, kolmas kaukana Pohjois-Hollannissa.

Erityisesti porsitussikala kaipasi uusimista ja lisää tilaa. Siksi Oosterlaken päätti investoida uuteen sikalaan ja lisätä samalla emakkomäärän 300:sta 600:aan.

Pohjois-Hollantia isäntä ei pitänyt mahdollisena rakentamispaikkana, koska siellä naapurit eivät halunneet viereensä isoa sikalaa. Pohjoisessa ei myöskään juuri ole muita sikatiloja, joten rehujen kuljetusmatkat olisivat kasvaneet ja sikalaan olisi ollut vaikea saada osaavaa eläinlääkäriä tai neuvontaa.

Lupaprosessi ei ollut helppo, eikä sitä helpottanut se, että isännällä oli omia ja uudenlaisia ajatuksia siitä, millaisen sikalan hän haluaa. Luvat kuitenkin järjestyivät, ja tällä hetkellä Oosterlakenilla on 550 emakkoa, 400 jalostusensikkoa ja 1 800 lihasikaa.

Sikalasta lähtee nyt kuukausittain 900–1 000 noin 25 kilon painoista porsasta myyntiin. 200–400 porsasta jää vielä kasvamaan tilalle. ”Jos porsaan hinta nousee, voin myydä ne kaikkikin pois”, isäntä sanoo.

Sikarutto vei kertaalleen kaikki siat

Oosterlakenit aloittivat maataloustuotannon Hoeve de Hulsdonk -nimisellä tilalla vuonna 1960, kun nykyisen isännän isä osti tilan. Nyt 54-vuotias Gerbert Oosterlaken valmistui maatalousalan opinnoistaan vuonna 1982, ja aloitti viljelyn hyvin nuorena, vuonna 1983.

Tilalla oli tuolloin ajan tapaan peltoviljelyä sekä lehmiä, sikoja ja siipikarjaa, joita isännän mukaan hoidettiin hyvin vanhan-aikaisella tavalla.

Tila jaettiin sukupolvenvaihdoksessa puoliksi Gerbert Oosterlakenin ja hänen veljensä kesken. Gerbert päätti keskittyä sikoihin. Hän oli myös aktiivinen Hollannin tuottajaorganisaatiossa ZLTO:ssa vuosina 1994–2012, erityisesti sen sikajaoksessa 2006–2012.

Sikabisnes koki kovan kolauksen, kun Hollantiin tuli klassinen sikarutto vuonna 1997. Kaikki Hulsdonkin tilan siat tapettiin.

Kun taudista ja sen jälkiseurauksista päästiin eroon, Oosterlaken aloitti tuotannon uudelleen. Sikalaan luotiin tiukka tautisuojaus; suihkut ihmisille, erilliset lastaustilat sioille ja tuholaisten torjunta, isäntä luettelee.

Sikaruton jälkeen isäntä halusi tehdä jotain vielä enemmän sikojen terveyden eteen. Hän halusi olla edellä viranomaisvaatimuksia. Vuonna 2000 Oosterlaken aloitti sikalassaan terveysohjelman. Se sisälsi muun muassa rokotusohjelman.

Vuonna 2006 satsauksia terveyteen lisättiin siivousohjelman ja tilan sisäisen tautisuojaussuunnitelman muodossa. ”Sisäinen tautisuojaus on yhtä tärkeä kuin ulkoinenkin. On hyvin vähän viruksia, jotka liikkuvat ulkona”, Oosterlaken sanoo. ”Se, mitä teet sikalassa joka päivä, on tärkeää”.

Eläinryhmiin alettiin kiinnittää huomiota. Porsaita sekoitetaan niin vähän kuin mahdollista. Ainoastaan pahnueita tasataan ensimmäisen elinviikon aikana.

Myös Hollannissa tavallinen lääkkeiden antaminen juomavedessä lopetettiin. ”Jos lisää lääkkeitä veteen, vesi on aina likaista. Koko vesijärjestelmä pitäisi puhdistaa usein”, isäntä sanoo.

Sittemmin Oosterlaken on miettinyt uudelleen sikojen veden saannin. Uudessa sikalassa ei ole lainkaan vesinippoja, vaan siat juovat aina kupeista.

”Nipat tuhlaavat vettä, ja niillä siat kastelevat lattian. Sen seurauksena tulee jalkaongelmia.”

Emakot saavat rehunsa aina lattialle

Oosterlakenin emakot saavat kolmesti päivässä tietokoneen säätämän annoksen hyvin sulavaa kuivaa laaturehua. Sen ne syövät lattialta. Menetelmä on aivan omanlaisensa, eikä isäntä tiedä muita vastaavia.

”Tapa matkii sian luontaista syömistä. Kun sika nostaa välillä päänsä, se syö hitaammin. Porsaat myös oppivat emoltaan, miten syödään ja alkavat syödä aiemmin kiinteää ruokaa.”

Kun emakko viedään pois porsituskarsinasta, porsaille kuitenkin laitetaan kaukalot. ”Muuten ne haaskaavat rehua.”

Toinen lattiaruokinnan etu Oosterlakenin mielestä on, että se vähentää pölyä. Rehuputken pää on hyvin lähellä lattiaa, jolloin rehu ei putoa korkealta, ja osa pölystä pysyy putkessa.

Sikalassa käytettävät rehut on valittu ja suunniteltu sikojen terveyttä ajatellen. Rehussa on myös mietitty kivennäisaineiden hävikkiä ympäristönäkökulmasta.

Oosterlaken käyttää yhden valmistajan teollisia rehuja, sillä hän ei halua sekoittaa itse. ”Haluan, että on yksi toimittaja, jota syyttää, jos rehujen kanssa on jotain ongelmia.”

Raitis ilma on terveyden perusta

Lantakuilut on tehty mataliksi, ne ovat uudessa sikalassa 75 senttiä syvät, ja lanta poistetaan tiheästi. Sillä pyritään vähentämään lantakaasujen pääsyä eläintilaan.

”Lantakaasuihin on kuollut monta ihmistä. Sian kärsä on kuitenkin vain viiden sentin korkeudella lieteritilästä, joten turha ihmetellä hännänpurentaa, jos sika joutuu hengittämään vaarallisia kaasuja”, Oosterlaken perustelee.

Hän on mitannut sikalansa ilman ammoniakkipitoisuuksia, ja todennyt ammoniakkia haihtuvan vähemmän kuin tavallisessa hollantilaissikalassa.

Koko sikalassa 60 prosenttia lattiasta on kiinteää. Kiinteän osa alla kulkevat ilma-kanavat, joista otetaan raitis ilma sisään emakoille ja imeville porsaille.

”Ilmanvaihto toimii hyvin, siihen ei tarvita tietokoneohjausta”, Oosterlaken vakuuttaa.

Sikalailman laatuun vaikuttaa myös harjakatto, joka on korkealla ja Oosterlakenin mukaan tarjoaa tasaisen ilmanvaihdon. Koko sikalan ilma vaihtuu kerran tunnissa.

Sikalan ympärille on istutettu puita helpottamaan ilmanvaihtoa. ”Tuuli aiheuttaa ylipainetta. Puut rikkovat tuulen ja ilma liikkuu helpommin”, Oosterlaken selittää.

Tuotostulokset vielä kehittymässä

Uuteen sikalaan Oosterlaken valitsi neljän viikon kierron, koska aiempi kolmen viikon kierto oli hänen mielestään hankala ja epätaloudellinen. Kaikki porsaat syntyvät viiden päivän sisällä, jolloin niiden terveyttä on isännän mukaan helpoin hallita.

Emakot porsivat vapaina, mutta tarvittaessa ne on mahdollista lukita häkkiin. Pesäntekomateriaaliksi niillä on tarjolla juuttisäkkejä.

Porsaspesän alla oleva karsinan lattia on lämmitetty, jotta porsailla on mukavat olot. Niillä on pesässään 26–27 asteen lämpötila, mutta muuten porsitusosastolla on noin 23 astetta.

Oosterlaken leikkaa porsailta hännät, mutta ei kastroi karjuporsaita.

Viimeisimmät tuotosluvut ovat 15,1 elävänä syntynyttä pahnuetta kohti, ja pahnueesta vieroitetaan 11,8–12,1 porsasta. Suuri porsaskuolleisuus, 12–25 prosenttia, on ollut ongelma aloitusvaiheessa, mutta sen suhteen ollaan menossa parempaan suuntaan, isäntä vakuuttaa.

Tuloksissa on paljon ensikoita, koska sikamäärä tuplaantui vuonna 2013. Siksi niistä ei vielä voi vetää kovin paljon johtopäätöksiä, Oosterlaken huomauttaa.

Vieroituspainosta isännällä ei ole käsitystä, koska hän ei punnitse porsaita. Vieroituksen jälkeinen kuolleisuus on vähäistä, vain 0,8 prosenttia.

Vieroitustapa säästää paljon työtä

Oosterlaken vieroittaa porsaat 24 päivän iässä porsituskarsinaan, jossa ne kasvavat välitysikään saakka. Erillistä välikasvattamoa ei näin tarvita.

Isännän mielestä tämä vieroitustapa vähentää porsaiden stressiä, säästää työtä, maksimoi tautisuojan ja on taloudellinen.

Kun porsaita ei siirrellä, ne eivät tappele ja pysyvät terveempinä. ”Stressaantunut sika sairastuu helposti”, isäntä perustelee.

Työtä säästyy, kun yksi eläinten siirto jää pois. Samoin jää yksi pesuvaihe pois, kun porsaat asuvat syntymäkarsinassaan välitykseen saakka, ja tarvitaan vain yksi pesu myytyä sikaerää kohti.

”Porsitusosaston pesu kestää kahdeksan tunnin päivinä viisi päivää. Se on iso, ikävä ja kallis työvaihe. Jos säästää joka toisen pesun, säästyy paljon rahaa.”

Pesuun isäntä ei halua robotteja, sillä ne eivät hänen mielestään tee tarpeeksi puhdasta. Siksi pesu on tehtävä ihmisvoimin ja itse.

Työnkäytön tehokkuudesta kertoo, että perheen lisäksi sikalassa työskentelee vain yksi palkattu työntekijä. Oosterlakeneilla on poika ja kaksi tytärtä, jotka työskentelevät terveydenhoitoalalla.

Rakentamistapa, jossa porsaat jäävät porsitusosastolle, on kalliimpi kuin tavanomainen tapa rakentaa sikala. Oosterlaken on kuitenkin laskenut, että työn säästö ja terveemmät siat maksavat erotuksen viidessä vuodessa ja sen jälkeen hänen tapansa tuottaa pelkkää plussaa.

Samoin kuin porsaat, myös emakot pidetään samoissa ryhmissä koko ajan. Sillä vältetään tappeluja ja tartuntoja.

Vieroituksen jälkeen emakot ovat kaksi päivää vapaina. Siemennyksen aikaan ne lukitaan kolmeksi päiväksi häkkiin, ja vapautetaan jälleen.

Ensikot saavat hormonikäsittelyn, jotta ne saadaan siemennettyä ja porsimaan samaan aikaan. Ne siemennetään päivää aiemmin kuin vanhat emakot, jotta niille jää enemmän toipumisaikaa ensimmäisellä porsimiskierroksella.

Porsimisprosentiksi isäntä ilmoittaa 92.

Terveys parantunut selvästi

”Aiemmin porsaat saivat varmuuden vuoksi antibioottia heti syntymän jälkeen. Nyt niitä hoidetaan yksilöllisesti. Se teettää paljon työtä, mutta on mahdollista”, Oosterlaken sanoo.

Lääkkeiden käytössä onkin tapahtunut aivan huikea muutos. Kun emakot saivat aiemmin 20 päiväannosta (Daily doses) lääkkeitä tuhatta eläintä kohti, nyt luku on vain 1,2. Lääkitystarve on vähentynyt lähes kahdeskymmenesosaan aiemmasta.

Lihasikalassa on todettu samansuuntainen kehitys, mutta siellä vähennys ei ole yhtä radikaali, koska lääkkeitä on aiemmin käytetty vähemmän kuin emakoiden hoidossa.

Lihasikalan vuoden 2011 tuloksissa näkyy, että sinä vuonna rakennettiin, eikä sikalaa ehditty pestä kunnolla, isäntä selittää. Lääkityksen määrä kasvoi 4,4 päiväannokseen, mutta on sittemmin taas palannut yhteen.

Jalkavaivat ja tiinehtymättömyys ovat emakoiden merkittävimmät poistonsyyt. Kuolleisuusprosentista ei vielä ole uudessa sikalassa käsitystä. Lapavaurioita on jonkin verran, mutta ne eivät suuremmin huolestuta isäntää.

Erilainen sikala maksoi noin 1,7 miljoonaa euroa, noin 2 800 euroa emakkopaikkaa kohti. 90 metriä pitkässä ja 45 metriä leveässä rakennuksessa on 4 050 neliötä, jolloin neliöhinnaksi tulee 415 euroa.

Oosterlaken sanoo saavansa porsaista hieman tavallista parempaa hintaa kasvatustavan vuoksi. Isäntä uskoo vahvasti, että sikojen hyvinvointiin satsaaminen kannattaa. Häntä kuitenkin harmittaa se, että kansalaiset muuttuvat kaupassa kuluttajiksi.

”Ihmiset vaativat, että sikojen pitää voida hyvin ja niiden pitää olla terveitä. Kun nämä samat kansalaiset menevät supermarketiin, heistä tulee kuluttajia, ja he katsovat vain hintaa.”

Sikojen terveyden merkityksestä Oosterlakenilla ei ole epäilystä. ”Terveys on ainoa tapa säilyttää tuotanto.” ◻

Yritys löytyy Facebookista nimellä ”Hoeve de Hulsdonk” ja YouTubesta voi tilan nimellä hakemalla katsoa useita videoita sikalasta.